Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus, joka vaatii aina hoitoa. Pääosa sairastuneista oirehtii vuosia ennen lopullisen diagnoosin varmistumista.

50 %

Naiset sairastuvat keskimäärin 24–32-vuotiaana, ja heidän ennusteensa on hiukan miesten ennustetta parempi.

50 %

Miehillä skitsofrenia puhkeaa yleensä naisia nuoremmassa iässä, noin 20–28-vuotiaana.

1 / 50000

suomessa noin 1 %, eli noin 50 000 ihmistä sairastaa skitsofreniaa

Teemu Männynsalo: Mitä läheisen olisi hyvä tietää skitsofreniasta?

Skitsofrenia on luonteeltaan hyvin yksilöllinen, mutta siihen liittyy kuitenkin kolme selvästi erottuvaa vaihetta:

Ennakkovaihe eli prodromaalivaihe
Ennen sairauden toteamista saattaa olla havaittavissa asteittaisia muutoksia mielialassa ja käyttäytymisessä. Sosiaaliset kontaktit vähenevät tai käyttäytyminen on jollain määrittelemättömällä tavalla outoa, ihminen on väsynyt ja haluton, hän ei enää huolehdi ulkonäöstään eikä henkilökohtaisesta hygieniastaan.

Akuutti eli aktiivinen vaihe
Tässä vaiheessa sairautta ei enää voi olla huomaamatta. Oireet, esimerkiksi harhaluulot, aistiharhat ja sekasortoiset ajatukset, muuttuvat silmiinpistäviksi, ja potilas saattaa ajautua kriittiseen tilaan. Kriisitilanteessa sairaala on usein turvallisin paikka.

Tasaantumisvaihe
Useimmiten tilanne rauhoittuu, kun hoito alkaa tehota, ja akuutit oireet häviävät vähitellen. Jotkut oireet, esimerkiksi energian puute ja sosiaalinen eristäytyminen, voivat toisilta hävitä nopeastikin mutta joillakin ne voivat jäädä pysyviksi. Oikeanlaisella hoidolla ja riittävällä tuella akuuttivaiheen uusiutumisia voidaan ennaltaehkäistä.

Teemu Männynsalo: Voiko läheinen vaikuttaa sairauden ennusteeseen?

Vaikka skitsofrenia on yleinen sairaus, sitä ei tunneta kovinkaan hyvin. Skitsofreniaan, kuten muihinkin mielen sairauksiin, liittyy tietämättömyyttä, vääränlaisia uskomuksia ja myyttejä. Alla on esitelty muutamia tyypillisimpiä väärinymmärryksiä , jotka on syytä korjata.

1. Skitsofreniaa ei pystytä parantamaan.
VÄÄRIN. Noin kolme prosenttia potilaista toipuu täydellisesti sairaudestaan. Sairastuneista suurin osa on elämäänsä tyytyväisiä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.

2. Skitsofreniaa sairastavalla on ”jakautunut persoonallisuus”.
VÄÄRIN. Jakaantunut persoonallisuus (ihmisellä on kaksi erillistä persoonallisuutta) on äärimmäisen harvinainen psykiatrinen sairaus. Skitsofrenia ja jakaantunut persoonallisuus eivät kuitenkaaan tarkoita samaa asiaa.

3. Skitsofrenia on vanhempien syy.
VÄÄRIN. Skitsofrenia on monen tekijän summa ja se voi laueta biologisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta, eikä ole sen enempää vanhempien kuin potilaan itsensäkään syy. Läheiset voivat tukea potilasta monin tavoin ja ovat avainasemassa sairaudesta selviytymisessä.

4. Näkö- ja kuuloharhat ovat skitsofreniaa sairastavalle totta.
OIKEIN Skitsofreniaa sairastava uskoo ja kokee, että harhat ovat todellisuutta. Tästä syystä hän ei välttämättä hakeudu ajoissa hoitoon, koska ei omasta mielestään ole sairas.

5. Huumeet ja alkoholi aiheuttavat skitsofreniaa.
OIKEIN Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että huumeet altistavat psykooseille, saattavat varhentaa taudin puhkeamista ja pahentavat sairauden oireita.

6. Skitsofreniaa sairastavat ovat väkivaltaisia.
VÄÄRIN Skitsofreniaa sairastavat ihmiset käyttäytyvät pääsääntöisesti rauhallisesti. Päihteiden ja huumeiden käyttö saattavat lisätä väkivaltariskiä.

7. Skitsofreniapotilaat ovat älyllisesti vajaita.
VÄÄRIN Skitsofreniaan liitetyt toiminnot, kuten itselleen puhuminen, väärissä tilanteissa naureskelu tai muu omituinen käytös saattaa vaikuttaa kehitysvammaan verrattavalta toiminnalta, mutta kyse on ainoastaan psykoosioireista. Älykkyydeltään skitsofreniaa sairastavat eivät poikkea muista.

8. Skitsofrenia on sairaus sairauksien joukossa.
OIKEIN On totta, että skitsofrenia on vaikea, vakava ja krooninen sairaus, mutta sellaisia on lukemattomia muitakin.

Teemu Männynsalo: Miten stigma vaikuttaa läheisen elämään?

On hyvä ymmärtää, että monet skitsofrenian varhaiset varoitusmerkit ovat nuorilla aikuisilla suhteellisen yleisiä. Siksi voi olla vaikea tietää, koska pitäisi hakea apua.

JOS OLET HUOLISSASI, LUOTA VAISTOOSI.

Jos tuntuu siltä, että jokin on pahasti vialla, on parempi kysyä asiantuntijan mielipidettä kuin jäädä yksin murehtimaan. Alle on kerätty muutamia skitsofrenian tai uusiutuvan aktiivivaiheen (psykoosin) varoitusmerkkejä.

Mielialan muutokset, esim. ailahtelevaisuus, masentuneisuus tai hajamielisyys.

Aistitoimintojen muutokset, esim. ääni- tai valoyliherkkyys, äänien kuuleminen, näkyjen näkeminen.

Aktiivisuustason muutokset, esim. äärimmäinen touhukkuus tai täydellinen lamaantuminen, jatkuva nukkuminen tai lähes täydellinen unettomuus.

Sosiaalisen käyttäytymisen muutokset, esim. sosiaalisten tilanteiden välttäminen, harrastusten lopettaminen, puhumattomuus tai salailu.

Muuttunut suhde perheenjäseniin, esim. jatkuva riitely.

Muutokset koulumenestyksessä tai työssä selviytymisessä.

Käyttäytymismuutokset, esim. oudot asennot tai rituaalit, pakonomaiset liikkeet, tuijottaminen, ääriuskovaisuus, huumeidenkäyttö, vainoharhaisuus, epäluotto.

Ulkonäön muutokset, esim. kummalliset vaatteet, huono henkilökohtainen hygienia, piittaamattomuus omasta ulkonäöstä.

Päivi Rissanen: Mitä läheisen olisi hyvä ymmärtää potilaan kokemuksesta?

Teemu Männynsalo: Mitä läheisen olisi hyvä tietää skitsofreniasta?

Läheisillä on merkittävä rooli oireiden varhaisessa tunnistamisessa, sillä skitsofrenialle, kuten monille muillekin psykoottisille sairauksille on ominaista, että oireista kärsivä ei itse tunne itseään sairaaksi. Pelon tai häpeän vuoksi sairastunut saattaa helposti torjua ajatuksen hoitoon hakeutumisesta.

Skitsofrenian diagnosointi ei käy käden käänteessä, vaan vaatii paljon aikaa. Psykiatri seuraa sairastuneen oireita ja käytöstä useiden viikkojen ajan, sekä haastattelee sairastunutta ja hänen perhettään ja lähipiiriään. Perusteellinen tutkimus, seuranta ja haastattelut ovat edellytys diagnoosin tekemiselle. Toisinaan sairastunut joutuu jäämään sairaalahoitoon diagnosoinnin ajaksi. Skitsofrenia voidaan varmasti todeta vasta, kun skitsofrenialle ominaiset oireet ovat kestäneet yli kuukauden.

Päivi Rissanen: Mitä läheisen olisi hyvä tietää sairauden toteamishetkellä?

Diagnosoinnin keskeiset osa-alueet:

Kliininen tutkimus:
Selvitetään esitiedot potilaan oireista, toimintakyvystä ja suvusta.

Sosiaalisen tilanteen arviointi:
Keskitytään muun muassa skitsofreniapotilaan syntymään, lapsuuteen, kasvuun, perhesuhteisiin, kiinnostuksen kohteisiin, opiskeluun ja työhön liittyviin asioihin.

Psykiatrinen tutkimus:
Seurataan sairauden merkkejä, oireita, sairauden etenemistä ja potilaan ongelmia.

Somaattinen tutkimus:
Tehdään lääkärintarkastus, otetaan verikokeet ja tietokonetomografia.

Psykologinen ja neuropsykologinen tutkimus:
Potilas käy läpi psykologisia testejä (muisti, persoonallisuus ja älykkyys).

Potilaan toiminnan seuraaminen ja toimintakyvyn arviointi:
Testien avulla selvitetään potilaan toimintaa erilaisissa arkipäivän tilanteissa (kuten henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen ja ruoanlaitto). Tarkastellaan potilaan tunteita ja käyttäytymistä.

Päivi Rissanen: Millaiset asiat tuovat sairastuneelle toivoa?

Aika ennen diagnoosin varmistumista koetaan monesti hyvin raskaaksi. Vasta diagnoosin varmistumisen jälkeen sairastuneelle voidaan aloittaa asianmukainen hoito. Jokaiselle potilaalle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma.

Teemu Männynsalo: Miten läheisen tulisi varautua sairauden aiheuttamiin muutoksiin?

Omaiset ja läheiset ovat tärkeässä roolissa psykoosisairauteen sairastuneen elämässä. Heidän osallistumisensa sairastuneen elämään ja hoitoon sairauden alusta asti on usein suuri tuki sairastuneelle.

Teemu Männynsalo: Miten läheinen voi tukea skitsofreniaan sairastunutta?

• Anna riittävästi aikaa. Mieleltään sairastuneen kuntoutumisen edistyminen ja muutos on usein hyvin hidasta.
• Jos mahdollista, vähennä kodin stressaavaa ilmapiiriä.
• Kun sisäinen tunne-elämä on kaaoksessa, ulkoiset rajat luovat tukea ja vahvuutta. Lisäksi ne valmentavat elämään perheen ulkopuolella, jossa sallivuutta ja ymmärrystä oirekäyttäytymiselle löytyy vähemmän kuin perheessä.
• Älä rohkaise tai jätä huomiotta psykoottista käyttäytymistä.
• Ilmaise itsesi selkeästi. Puhu kohtuullisella tarkkuudella, vältä liikaa pikkutarkkuutta tai liian yleistä ilmaisua.
• Tunnista toisen oikeus omaan mielipiteeseen ja vastuuseen siitä.
• Löydä myönteisiä asioita.
• Tuo esiin lääkityksen myönteiset vaikutukset.
• Opettele tunnistamaan sairastuneen läheisesi varomerkit ja avunpyynnöt.

Kun sairastuneella on erityisen vaikeaa, pyri silloin välttämään:

• Suojelevuutta ja kriittisyyttä.
• Ohjaamista tilanteisiin, joissa hänen on vaikea olla.
• ”Oppitunnin” antamista tai liiallista puhumista.
• Kiistelemistä hänen kanssaan tai muiden kanssa, kun hän on läsnä.
• Itsesi saattamista vaikeisiin tilanteisiin hänen kanssaan.
• Pyri olemaan ystävällinen, hyväksyvä ja rohkaiseva.
• Varaa aikaa kuunteluun ja pyri kohtelemaan häntä kunnioituksella.
• Anna hänen osallistua erilaisiin toimintoihin.

Miten vaikuttaa itsetuhoiseen käyttäytymiseen?

Tuesta ja varotoimenpiteistä huolimatta itsemurhan mahdollisuus on aina olemassa.

• Jos tunnistat avun tarpeen, välitä se myös hoidon ammattilaisille.
• Itsetuhoiset ajatukset ja aiheet tulisi käsitellä heti ja selkeästi.
• Yritä tunnistaa läheisesi näkökulma kuolemasta yhtenä ratkaisuna sietämättömään psyykkiseen kipuun ja tuskaan.
• Yritä löytää jokin toinen päämäärä tai muu vaihtoehto kuin itsetuho.
• Anna realistista toivoa, lisää aikaa ja tuo esille muitakin tapoja toimia.
• Yritä tukea aikaisempia myönteisiä ja rakentavia käyttäytymismalleja.

Teemu Männynsalo: Skitsofreniaan liittyvä stigma ja miten se vaikuttaa läheiseen?

Päivi Rissanen: Sairauden vaikutukset läheisten arkeen