Perinteisiä psykoosilääkkeitä käytetty yli 50 vuotta
Perinteisiä psykoosilääkkeitä käytetty yli 50 vuotta
Ensimmäinen ja edelleen käytössä oleva psykoosilääke klooripromatsiini kehitettiin 1950-luvulla. Tämän jälkeen kehitettiin yli toistakymmentä klooripromatsiinin tapaan vaikuttavaa niin kutsuttua perinteistä antipsykoottia, joita aikaisemmin kutsuttiin myös neurolepteiksi.
Perinteisiin psykoosilääkkeisiin kuuluvat haloperidoli, levomepromatsiini, perfenatsiini, klooriprotikseeni, tsuklopentiksoli, flupentiksoli ja sulpiridi.
Perinteisten antipsykoottisten lääkkeiden tyypillisimmät haittavaikutukset voidaan jakaa keskushermostoperäisiin, autonomisiin ja allergisiin oireisiin. Keskushermostoperäisiä ovat mm. hoitomyöntyvyyteen vahvasti vaikuttavat neurologiset oireet (lihasjäykkyys ja erilaiset pakkoliikkeet). Useimmissa tapauksissa näitä haittavaikutuksia voidaan tyydyttävästi hillitä pienentämällä annosta. Haittavaikutusten esiintymistiheys ja vakavuus ovat ilmeisimmät hoidon varhaisessa vaiheessa ja ne pienenevät hoitoa jatkettaessa.
Huimaus (ortostaattinen hypotensio) on tavallinen valmisteiden autonominen haittavaikutus, ja sitä ilmenee etenkin hoidon alussa. Lisäksi myös suun kuivumista, ummetusta, sydämen tykytystä ja seksuaalitoimintojen häiriöitä on raportoitu. Nämäkin sivuvaikutukset ovat usein annoksesta riippuvaisia. Sen sijaan allergiset vaikutukset eivät ole annoksesta riippuvaisia.
Kognitiivinen kuntoutus parantaa skitsofreenikon toimintakykyä
Kognitiivinen kuntoutus parantaa skitsofreenikon toimintakykyä
Hyvällä hoidolla skitsofreniapotilaan kognitiivisiin puutosoireisiin voidaan vaikuttaa jonkin verran. Erityisesti viimeaikaiset kognitiivisiin kuntoutusohjelmiin liittyvät tutkimustulokset ovat olleet lupaavia.
Kognitiivisten kuntoutusohjelmien avulla helpotetaan skitsofreniapotilaiden muistitoimintoihin, huomiokykyyn ja päättelykykyyn liittyviä vaikeuksia. Kuntoutusohjelmissa haastetaan potilaan älyllisiä toimintoja ja harjoitellaan kohdennetusti muun muassa tarkkaavaisuutta ja päättelyä vaativia tehtäviä. Kuntoutusohjelmat perustuvat ajatukseen, että vasta kognitiivisten häiriöiden lievittymisen myötä potilaat kykenevät paremmin hyötymään esimerkiksi sosiaalisten vuorovaikutustaitojen harjoittelusta.
Archives of General Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin kognitiivisen kuntoutusohjelman olevan tehokas menetelmä toimintakykyyn liittyvien ongelmien vähentämisessä. Tutkimuksessa kartoitettiin magneettikuvauksen avulla, minkälaisia harmaan aivoalueen eroja on havaittavissa kognitiivista kuntoutusta ja tavanomaista tukea antavaa terapiaa saaneiden skitsofreenikoiden välillä.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että kognitiivista kuntoutusta saaneiden skitsofreenikoiden mediaalisen ohimolohkon harmaan aivoalueen tilavuudet säilyivät paremmin kuin tukea antavaa terapiaa saaneiden potilaiden. Tämä merkitsee sitä, että varhaisvaiheessa toteutettu intensiivinen kognitiivinen kuntoutusohjelma saattaa suojata skitsofreniaa sairastavien aivoja.
Archives of General Psychiatry -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin kognitiivisen kuntoutuksen olevan tehokas menetelmä skitsofreniapotilaiden toimintakykyyn liittyvien ongelmien vähentämisessä. Kognitiivinen kuntoutusohjelma perustuu tarkkaavaisuutta ja muistia kehittäviin tietokoneavusteisiin harjoituksiin, joita täydennetään sosiaalisia taitoja kohentavilla ryhmäharjoituksilla.
Tutkimukseen osallistui 53 skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä sairastavaa miestä ja naista, joista suurin osa oli sairastunut ensipsykoosiin muutaman vuoden sisällä. Osallistujat olivat avohoidossa ja kärsivät oirekuvan tasaisuudesta huolimatta kognitiivisesta toimintakyvyn laskusta.
Osallistujat satunnaistettiin kahden vuoden ajaksi kahteen terapiaryhmään. Kognitiivinen kuntoutusohjelma koostui tapaamisista, joissa harjoiteltiin tietokoneen avustuksella muun muassa tarkkavaisuutta, muistia ja ongelmanratkaisua sekä ryhmäistunnoista, joissa treenattiin sosiaalista vuorovaikutusta. Tukea antavassa terapiassa opetettiin selviytymiskeinoja sekä annettiin tietoa sairaudesta ja sen oireista.
Vertailuryhmään nähden kognitiiviseen kuntoutusohjelmaan osallistuneiden potilaiden mediaalisen ohimolohkon harmaan aivoalueen tilavuudet säilyivät seurannassa paremmin. Lisäksi kognitiivista kuntoutusta saaneilla mantelitumakkeen harmaan aineen tilavuus suureni. Muutokset olivat yhteydessä sosiaalisten ja muiden kognitiivisten toimintojen kohentumiseen.
Vaikka havaitut erot olivat pieniä, ovat tutkimuksen tulokset merkittävät. Nykykäsityksen mukaan skitsofrenian varhaisvaiheen hoidolla on ratkaiseva ja kauaskantoinen vaikutus sairauden kehittymiseen.
Lähteet:
Shaun M. Eack, PhD; Gerard E. Hogarty, MSW; Raymond Y. Cho, MD; Konasale M. R. Prasad, MD; Deborah P. Greenwald, PhD; Susan S. Hogarty, MSN; Matcheri S. Keshavan, MD. Neuroprotective Effects of Cognitive Enhancement Therapy Against Gray Matter Loss in Early Schizophrenia. Results From a 2-Year Randomized Controlled Trial. Arch Gen Psychiatry. 2010;67(7):674-682.
Mielenterveyshäiriöiden vaikutukset elämänlaatuun ovat suuria
Mielenterveyshäiriöiden vaikutukset elämänlaatuun ovat suuria
Sairastuneiden ja heidän omaistensa elämänlaadun huomiointi on psykiatriassa erityisen tärkeä hoidon päämäärä, koska vakavat mielenterveyden häiriöt ovat usein pitkäaikaisia ja vaikutuksiltaan laajoja. Pelkkä oireiden vähentäminen ei riitä. Elämänlaadun yksiselitteinen määrittely on kuitenkin vaikeaa. Skitsofreniaa sairastavat arvioivat usein elämänlaatunsa paremmaksi kuin ympäristö, mikä on hyvä huomioida hoitoa suunniteltaessa.
Parhaimmillaan hoidossa tulisi pyrkiä kunnioittamaan sairastuneen tunteita, mielipiteitä ja arvoja, huomioimaan sairastuneen psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus, tasapainottamaan hoitojen hyödyt ja haitat sekä huomioimaan myös omaisten kärsimykset (Saarni ja Pirkola 2010).
Väitöskirjassa selvitettiin skitsofreniapotilaiden elämänlaatua sairaalahoidon aikana
TtM Anneli Pitkäsen väitöstutkimuksessa selvitettiin skitsofreniaa sairastavien elämänlaadun parantamista psykiatrisen sairaalahoidon aikana. Väitöstutkimuksessa skitsofreniaa sairastavat kuvasivat useimmiten tärkeimmiksi elämänlaadun osa-alueikseen terveyden, perheen, harrastukset, työn tai opiskelun ja sosiaaliset suhteet.
Väitöstutkimuksen mukaan onkin tärkeää, että sairastuneen kokemaa elämänlaatua voitaisiin arvioida toistuvasti hoidon aikana. Tieto elämänlaadusta voisi auttaa hoitohenkilökuntaa hahmottamaan paremmin potilaan näkökulmaa ja mahdollistaa yksilöllisemmän, jokaisen sairastuneen henkilökohtaisista tarpeista lähtevän hoidon toteutumisen.
Yksi skitsofrenian peruselementeistä on kognitiivisen eli älyllisen toimintakyvyn heikkeneminen. Tämä aiheuttaa vaikeuksia selviytyä arkipäivän perusaskareista, kuten henkilökohtaisesta hygieniasta, ruuanlaitosta, siivoamisesta tai asioiden hoitamisesta. Skitsofrenian hoidossa tärkeintä on sairastuneen toimintakyvyn tukeminen, mikä parantaa myös elämänlaatua. Sairaus ei ole este työssäkäynnille, avioliitolle tai lasten hankkimiselle.
Elämänlaadun huomioiminen mukaan hoitotyön suunnitteluun
Pitkäsen väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää psykiatrisen hoidon kehittämisessä. Lisäksi tutkimustulokset tarjoavat tietoa hoitohenkilökunnan perus- ja täydennyskoulutuksen suunnitteluun.
Väitöstutkimuksen mukaan skitsofreniaan sairastuneiden elämänlaatua parannetaan akuuttipsykiatrian osastoilla monin hoitotyön menetelmin. Haastatellut potilaat ja hoitajat kuvasivat kuitenkin myös useita parannusehdotuksia.
Potilaat toivoivat hoitajilta enemmän empatian ja arvostuksen osoittamista, samoin mahdollisuutta parempaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Potilaat myös toivoivat, että perhe ja muut sosiaaliset suhteet huomioitaisiin hoidossa nykyistä enemmän. Lisäksi kaivattaisiin entistä enemmän aktivoivia ja kuntouttavia hoitotyön menetelmiä. Potilaat korostivat myös potilasturvallisuuden ja lääkehoidon merkitystä.
Hoitajat taas näkivät tarpeelliseksi kehittää potilaan hoidon suunnittelua. Jotta elämänlaatua huomioivat hoitotyön menetelmät saataisiin käytännön hoitotyössä toteutumaan, hoitajat tarvitsevat lisää tietoja ja taitoja sekä myös riittävät aikaresurssit toiminnan kehittämiseen.
Masennus laskee merkittävästi skitsofreniapotilaiden elämänlaatua
Suomalaistutkimuksessa selvitettiin skitsofreniaa, bipolaarista oireyhtymää tai muuta psykoottista häiriötä sairastavien henkilöiden elämänlaatua. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 8 028 suomalaispotilasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että pitkäkestoisiin, vakaviin mielenterveyden häiriöihin sairastuneet pitävät usein elämänlaatuaan parempana kuin ulkopuoliset saattavat heidän toimintakykynsä perusteella päätellä (Saarni ym. 2010).
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Samuli Saarnin mukaan vaikuttaa siltä, että skitsofreniaan liittyy merkittävää sopeutumista sairauteen, mikä parantaa sairastuneiden kokemusta omasta elämänlaadustaan. Tämä voi joskus olla myös ongelma, sillä skitsofreniaa sairastavat voivat olla hyvin arkoja vaatimaan parannuksia elämäänsä ja pitämään kiinni oikeuksistaan ilman ulkopuolista apua ja kannustusta.
Skitsofreniaa sairastavilla selvästi merkittävin elämänlaatua laskeva tekijä on masennus, jonka hoitoon olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.
Tutkimuksessa masennus- ja ahdistusoireista kärsivillä henkilöillä skitsofreniapotilaiden kaltaista sopeutumista ja tottumista sairauteen ei liittynyt. Tämän vuoksi ahdistuneisuushäiriöistä, kuten sosiaalisesta jännittämisestä ja yleistyneestä ahdistuneisuudesta, sekä pitkäkestoisesta masennuksesta kärsivät arvioivat elämänlaatunsa jopa huonommaksi kuin skitsofreniaa sairastavat. Siksi myös näiden mielenterveyshäiriöiden hoitoon ja elämänlaatuun olisi hyvä kiinnittää enemmän huomiota.
Lähteet:
Pitkänen A. Skitsofreniaa sairastavien potilaiden elämänlaadun parantaminen akuuttipsykiatrian osastoilla. Väitöskirja. Turun yliopisto 2010.
Saarni SI et al. Quality of life of people with schizophrenia, bipolar disorder and other psychotic disorders. The British Journal of Psychiatry (2010)197, 386–394.
Saarni SI ja Pirkola S. Psykiatristen potilaiden elämänlaatu. Duodecim 2010;126:2265–73.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Skitsofreniaa sairastavat arvioivat elämänlaatunsa melko hyväksi. Tiedote päivitetty 19.11.2010. https://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=23485.
Uuden polven psykoosilääkkeet – lääkehoidon ensisijainen vaihtoehto
Uuden polven psykoosilääkkeet – lääkehoidon ensisijainen vaihtoehto
Klotsapiinin löytäminen ja sen tehon osoittaminen 1970-luvulla aloitti uuden vaiheen psykoosilääkkeiden kehitystyössä. Tuloksena tästä lääkekehityksestä 1990-luvulta alkaen käyttöön tuli useita uusia tai toisen polven psykoosilääkkeitä, joita aikaisemmin kutsuttiin myös epätyypillisiksi tai atyyppisiksi antipsykooteiksi.
”Toisen polven psykoosilääkkeet tarjonneet uusia mahdollisuuksia erityisesti skitsofrenian negatiivisiin ja kognitiivisiin oireisiin”
Uuden polven psykoosilääkkeisiin kuuluvat aripipratsoli, asenapiini, brekspipratsoli, karipratsiini, ketiapiini, klotsapiini, loksapiini, lurasidoni, olantsapiini, paliperidoni, risperidoni, sertindoli ja tsiprasidoni. Perinteisten psykoosilääkkeiden tapaan myös uudemmat eroavat toisistaan lähinnä haittavaikutuksiltaan. On kuitenkin muistettava, että yksittäisillä potilailla lääkkeet voivat myös erota toisistaan sekä hoitoteholtaan että haittavaikutuksiltaan.
Toisen polven psykoosilääkkeiden haitat ovat osin samankaltaisia perinteisten psykoosilääkkeiden kanssa, mutta esimerkiksi neurologisia haittoja (lihasjäykkyys, pakkoliikkeet) on pidetty perinteisiin valmisteisiin verrattuna lievempinä. Kansainväliset katsaukset suosittelevat toisen polven psykoosilääkkeiden ensisijaista käyttöä niiden suotuisamman haittavaikutusprofiilin vuoksi, erityisesti neurologisten haittavaikutusten vähäisyyden takia. Osa uudemmista psykoosilääkkeistä tehoaa oireisiin myös ilman väsyttävää vaikutusta.
Tyypillisimpinä toisen polven lääkityksen haittoina on pidetty lähinnä metabolisia vaikutuksia, kuten painonnousua, diabetesriskiä ja veren rasva-arvojen nousua. Eri valmisteiden välillä on kuitenkin eroja näiden haittojen ilmenemisessä. Toisen polven psykoosilääkkeet ovat tarjonneet uusia hoitomahdollisuuksia myös erityisesti skitsofrenian negatiivisiin tai kognitiivisiin oireisiin.
Lääkehoidon tehtävä riippuu sairauden vaiheesta
Lääkehoidon tehtävä riippuu sairauden vaiheesta
Skitsofreniassa sairauden vaiheita on neljä: Akuuttivaihe, tasaantumisvaihe, vakaa vaihe ja psykoosin uusiutuminen.
Akuuttivaihe
Akuuttivaiheessa hoidon päämääränä on lievittää nopeasti psykoottisia oireita ja palauttaa potilaan toimintakyky. Kaiken hoidon perustana on hyvän yhteistyösuhteen luominen ja ylläpitäminen potilaan ja hänen perheensä kanssa. Useimmiten skitsofreniaan sairastunut potilas on ensimmäisen psykoosin akuuttivaiheen sairaalassa, jossa ympäristö pyritään luomaan selkeäksi ja ennustettavaksi.
Tasaantumisvaihe
Akuuttivaiheen oireiden lievityttyä seuraa sairauden tasaantumisvaihe, joka voi kestää useita kuukausia. Tässä vaiheessa skitsofreniaa sairastava potilas on usein vielä hauras ja herkkä psykoosin uusiutumiselle. Tasaantumisvaiheessa lääkehoidon tehtävänä on jatkaa oireiden lievittymistä. Jos hoito on onnistunut, potilas alkaa huomata, että lääkkeestä on apua omien tunteiden hallinnassa. Lääkitys, jolla on hyvä antipsykoottinen teho ja mahdollisimman vähäisiä haittavaikutuksia, tukee potilaan tilan vakautumista.
Vakaa vaihe
Skitsofrenian vakaassa vaiheessa on tavoitteena lääkehoidon ja psykoterapeuttisten hoitomuotojen avulla varmistaa oireiden pysyminen poissa. Kuntoutuksen avulla kohennetaan potilaan toimintakykyä ja elämänlaatua. Ensimmäisen akuutin vaiheen jälkeen lääkitystä on jatkettava vähintään 1–2 vuotta, vaikka sairauden oireita ei enää olisi. Jos lääkitys lopetetaan liian aikaisin, sairauden akuutin vaiheen uusiutumisen riski moninkertaistuu. Toisen psykoosin jälkeen suositellaan pysyvää lääkitystä.
Psykoosin uusiutuminen
Psykoosin uusiutuessa on tärkeä pyrkiä selvittämään, miksi uusiutuminen tapahtui juuri silloin. Arvioinnissa potilaan perheenjäsenet ovat yleensä arvokkaita yhteistyökumppaneita. Usein sairauden pahenemisen syy on lääkkeen annoksen liian varhainen vähentäminen tai lääkityksen lopettaminen.
Terapian ja kuntoutuksen tavoitteena tuki ja sitoutuminen
Terapian ja kuntoutuksen tavoitteena tuki ja sitoutuminen
Skitsofreniapotilaan hoidossa keskeistä on erilaisten hoito- ja kuntoutusmuotojen yhdistäminen siten, että ne muodostavat potilaan elämäntilanteeseen soveltuvan ja toipumista edistävän kokonaisuuden. Näitä kutsutaan psykososiaalisiksi hoitomuodoiksi.
Psykososiaalisen hoidon tavoitteena on tukea potilasta, parantaa lääkehoitoon sitoutumista, helpottaa sairausjaksojen varhaisoireiden tunnistamista ja helpottaa potilaan ja omaisten sopeutumista sairauteen.
Skitsofrenian kuntoutuksessa neurokognitiivisten vaikeuksien kuntoutustarve tulee tarkasti selvittää, sillä näiden oireiden on todettu ennustavan hyvin paitsi arkipäivän toiminnoissa pärjäämistä, myös myöhempää sosiaalista ja ammatillista pärjäämistä ja sitä kautta elämänlaatua. Skitsofrenian hoitoprosessissa painotetaan erilaisia toimenpiteitä sairauden vaiheesta riippuen.
- Sairauden akuutissa vaiheessa keskeisintä on rauhoittava ja turvallinen hoitoympäristö ja oireiden lääkehoito.
- Toipilasvaiheessa korostuvat tilanteen jäsentely, stressitekijöiden kartoitus, elämän palauttaminen normaaleihin uomiinsa ja lääkehoito.
- Kuntoutusvaiheessa lääkehoidon oheen tarvitaan aktiivisia ja monipuolisia psykososiaalisia hoitomuotoja.
Lääkehoitoa on syytä käyttää, sillä se ehkäisee selvästi sairauden uusiutumista. Ilman asianmukaista lääkitystä puolella potilaista skitsofreeninen psykoosi uusiutuu vuoden sisällä hoidosta.
Yksilöterapia
Tukea antava terapiasuhde luo usein perustan kaikelle skitsofreniapotilaan hoidolle ja kuntoutukselle. Tällaisessa yksilöllisessä hoitosuhteessa käsitellään sairastuneen jokapäiväiseen elämään liittyviä arkisia ongelmia. Terapia voi auttaa potilasta hyväksymään sairautensa sekä siihen liittyvät vajavuudet ja sopeutumaan elämään sairauden kanssa. Luottamuksellisella, tukea antavalla hoitosuhteella voi olla positiivinen vaikutus myös skitsofreniaa sairastavan lääkehoitomyöntyvyyteen.
Perheterapia
Myös sairastuneen potilaan perheen hoitamisen on todettu vähentävän sairauden akuuttivaiheen uusiutumista ja parantavan perheiden tunneilmapiiriä sekä potilaiden sosiaalista vajaakuntoisuutta. Perheterapiassa koko perheelle ja läheisille annetaan tietoa skitsofreniasta ja harjoitellaan miten tulla toimeen sairauden kanssa.
Ryhmäterapiat
Luovat terapiat
Skitsofreniapotilaiden hoidossa on käytetty erilaisia luovia terapioita, kuten liikunta-, musiikki-, draama- ja kuvataideterapiaa.
Arkielämän taitojen harjoittelu
Skitsofreniapotilaiden sosiaaliset vuorovaikutustaidot ja arkielämässä selviytymisen keinot ovat usein puutteellisia. Näitä taitoja voidaan opetella ryhmissä. Monet skitsofreniapotilaat hyötyvät erityisesti toiminnallisista ryhmistä, jotka tarjoavat paljon käytännönläheistä tukea, esim. ruoanlaittoon, kaupassa asioimiseen sekä työhön kuntouttamiseen.
Sosiaalisten taitojen harjoittelu
Sosiaalisten taitojen harjoitteluohjelmat ovat ohjattuja koulutuksellisia tapaamisia, joiden tavoitteena on opettaa erityistaitoja, kuten vuorovaikutustaitoja, oireiden hallintaa, ongelmanratkaisua ja lääkkeiden asianmukaista käyttöä.
Kognitiiviset kuntoutusohjelmat
Skitsofreniaa sairastavalla kognitiiviset puutosoireet aiheuttavat vaikeuksia arkitoiminnoissa ja heikentävät sosiaalista pärjäämistä, arkipäivässä selviämistä, kuntoutumista ja elämänlaatua. Kognitiivisissa kuntoutusohjelmissa pyritään kohdennetusti harjoittelemaan tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta, sanojen merkitysten hahmottamista, abstraktiokykyä, päättelyä vaativia tehtäviä ja muistitoimintojen kehittämistä.
Psykoosilääkkeet tehoavat myös skitsofrenian neurokognitiivisiin oireisiin ja osaltaan edesauttavat kognitiivista kuntoutumista. Tärkeintä on löytää jokaiselle potilaalle sellainen lääkitys, jolla on hyvä teho, mutta jonka haittavaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset. Sopiva lääkitys mahdollistaa hoitomyöntyvyyden ja tukee kuntoutusta.
Lääkehoidot lyhentävät sairausjaksoja ja estävät niiden uusiutumisen
Lääkehoidot lyhentävät sairausjaksoja ja estävät niiden uusiutumisen
Skitsofrenian hoito on yleensä useiden hoitomuotojen yhdistelmä. Valtaosa skitsofreniaan sairastuneista hyötyy antipsykoottisten lääkkeiden käytöstä. Lääkkeiden avulla voidaan merkittävästi lyhentää akuuttien sairausjaksojen kestoa sekä useiden potilaiden kohdalla myös estää uusien akuuttien sairausjaksojen ilmeneminen.
”Lääkehoito parantaa elämänlaatua ja toimintakykyä”
Psykoosilääkitys tulee aloittaa mahdollisimman nopeasti, jotta potilaan toipuminen ei viivästy eikä sairaus kroonistu. Hoidon aloittamisen pitkittyminen heikentää potilaan ennustetta. Suomalaisessa tutkimuksessa on havaittu, että psykoottisissa häiriöissä antipsykoottinen lääkehoito vähentää selvästi kuolleisuutta.
Lääkehoidolla pyritään poistamaan tai helpottamaan psykoottisia oireita, palauttamaan potilaan todellisuudentaju, ylläpitämään toimintakykyä ja parantamaan potilaan elämänlaatua. Lääkehoidon tavoitteena on auttaa potilasta kuntoutumaan mahdollisimman pian takaisin arkielämään. Oireiden lievittyessä kotona asuminen ja työssä käyminen on mahdollista. Lääkehoitoa on syytä käyttää, koska sillä on selvästi uusiutumista ehkäisevä vaikutus. Ilman asianmukaista lääkitystä puolella potilaista skitsofreeninen psykoosi uusiutuu vuoden sisällä hoidosta.
Hoitava lääkäri arvioi, mikä lääkitys on paras ja sopivin kullekin potilaalle. Joskus lääkkeitä joudutaan vaihtamaan useampaankin kertaan ennen kuin oikea lääkitys ja sopiva annos löytyvät. Riittävään antipsykoottiseen vaikutukseen tarvittava lääkeannos vaihtelee yksilöllisesti. Tärkeää on löytää sellainen lääkitys, jolla on hyvä teho sekä skitsofrenian kliinisiin että neurokognitiivisiin oireisiin, ja jonka haittavaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset niin potilaan hoitomyöntyvyyden kuin neurokognitiivisen toimintakyvyn näkökulmasta.
Eri hoitomuodoista on hyvä saada tietoa, jotta pystyy keskustelemaan omasta hoidostaan lääkärin kanssa. Lääkehoitoa joudutaan usein myös vaihtamaan, jotta löydetään kunkin potilaan oireisiin sopiva lääkitys ja oikea annostelu.
Hoito perustuu biologisiin, psykoterapeuttisiin ja psykososiaalisiin hoitomuotoihin
Hoito perustuu biologisiin, psykoterapeuttisiin ja psykososiaalisiin hoitomuotoihin
Skitsofrenia on pitkäaikainen, usein elinikäinen sairaus. Myös sen hoito on taudin lievenemisvaiheista huolimatta yleensä pitkäaikaista.
”Hoidon tavoitteena oireiden helpottaminen ja toimintakyvyn ylläpitäminen ”
Keskeistä skitsofrenian hoidossa on biologisten, psykoterapeuttisten ja psykososiaalisten hoitomuotojen yhdistäminen kunkin potilaan ja hänen lähiympäristönsä tarpeet huomioon ottaen. Useimmat potilaat pystyvät nykyisin lääkkeiden ja muiden hoitomenetelmien, kuten eri terapiamuotojen avulla, elämään suhteellisen normaalia elämää. Oikealla lääkityksellä pystytään ylläpitämään potilaan toimintakykyä ja parantamaan elämänlaatua.
Hoidon ja kuntoutuksen avulla pyritään lievittämään skitsofreniapotilaan oireita, parantamaan hänen psykososiaalista toimintakykyään ja sopeutumistaan sairauteen. Tavoitteena on lisäksi estää tai vähentää uusia psykoosijaksoja ja lieventää niiden vaikeusastetta.
Milloin hakeutua hoitoon?
Milloin hakeutua hoitoon?
Hoitoon kannattaa hakeutua heti, jos potilaalla on havaittavissa skitsofrenialle ominaisia aistiharhoja, harhaluuloja, ajatuksia tai puhehäiriöitä. Riittävän aikainen hakeutuminen asianmukaiseen hoitoon voi estää akuutin sairausjakson.
Skitsofrenian varhaisella toteamisella ja hoidolla voidaan ehkä estää psykoottinen kehitys, siirtää sairauden alkua myöhemmäksi, lieventää taudin kulkua, vähentää uusiutumisriskiä ja parantaa ennustetta.
Läheisillä on suuri rooli oireiden varhaisessa tunnistamisessa, sillä skitsofrenialle, kuten monille muillekin psykoottisille sairauksille on ominaista, että oireista kärsivä ei itse tunne itseään sairaaksi. Pelon tai häpeän vuoksi sairastunut saattaa helposti torjua ajatuksen hoitoon hakeutumisesta.
