Yhtäkkinen käytöksen muutos

37-vuotias mies, kaikin puolin kunnollinen, korkeassa asemassa, hyvässä parisuhteessa, alkoi vaatia avovaimoaan “tunnustamaan” jotain? Raivoaa, ei syö samaa ruokaa kuin muu perhe, puhuu vähän, haluaisi erota, myydä kaiken, saa itkukohtauksia ja epäilee avovaimoaan, mutta mistä? Kun ei suostu kertomaan. Kun kysyy, mistä on kysymys, mitä on tapahtunut, niin sanoo vain: mietipä sitä.

Vaimolla ei ole salattavaa, ja mitään ei ole tapahtunut, mistä tämä voisi johtua, joten kysyn näin perheen läheisenä, mikä tuota miestä vaivaa. Onko hän vaarallinen? Ihan kuin hän pitäisi yhtäkkiä vaimoaan vihollisenaan!

Hyvä kysyjä,

Tuollaisessa tilanteessa ystävien apu on kultaakin kalliimpaa, koska usein asian arkaluontoisuuden takia siitä on vaikea puhua, ja ihmiset tottuvat ajan oloon aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin meneviin asioihin, jolloin muut perheenjäsenet alkavat myös oireilla.  Jos tuo perheen mies on aiemmin ollut tavallinen, sillä tavalla kuin se yleensä ymmärretään, eikä ole ollut sairaaloista mustasukkaisuutta tai muitakaan huomiota herättäviä oireita, on syytä nyt huolestua.

Jos voimakkaita psyykkisiä oireita ilmenee, eikä niitä aiemmin ole ollut tai esiintynyt suvussakaan, pitäisi sulkea pois sellainen mahdollisuus, ettei ole pään sisällä jotain sairausprosessia somaattisella puolella. Voihan toki olla niin, että psykoosisairaus puhkeaa tai muu vakava mielenterveydenhäiriö, mutta todennäköisyys pienenee aina iän mukana. Onko hänellä aiemmin ollut pitkäkestoista stressiä, valvomista tai päihteiden käyttöä, koska niillä kaikilla voi olla merkitystä? Sekään ei ole harvinaista nykyisessä työelämässä, että pitkä stressi ja valvominen sekä päihteet uhkaavat mielenterveyttä.

Apua kuitenkin pitäisi saada ja ongelmana voi olla tuo, että asianomainen ei näe asiaa samalla tavalla, koska hän elää ajatustensa keskiössä, pitäen niitä normaalina ja siten ulkomaailmasta tuleekin uhkaava tekijä omalle turvallisuudelle. Se ilmenee juuri paranoidisena suhtautumisena. Ihminen on silloin ennen kaikkea pelokas, mutta siihen liittyy pieni vaara, jos uhka koetaan omaa henkeä uhkaavana, voi olla sijaa väkivaltaisuudelle. Onneksi näin on harvoin, varsinkin, jos sellainen menettely ei ole aiemminkaan kuulunut keinovalikoimaan. Ikävintä on, että ihminen muuttuu vieraaksi omassa kodissaan, ja muut alkavat pelätä häntä, mikä edelleen ruokkii mielikuvaa, että jotain ”salattavaa” on.

Suositeltavaa olisi tuon miehen mennä yhdessä vaimonsa kanssa keskustelemaan asiasta tai sitten miehen pitäisi ainakin yksinään mennä, jos ei huoli vaimoaan mukaan. Pitkittyessään tilanne aina vaikeutuu ja apu voi olla varsin helppo ja hyvä vielä tässä vaiheessa, mutta selvittelyä tilanne vaatii. Jos se kovasti pahenee siten, että tulee jo uhkaavia tilanteita tai aivan selkeitä avoimia paranoidisia ajatuksia, pitäisi soittaa terveyskeskuksen lääkärille ja harkita tahdonvastaista hoitoa. Aina kannattaa lähteä liikkeelle kuitenkin vapaaehtoisuuden pohjalta.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Skitsofrenian tautiluokituksesta

Ystävälläni diagnosoitiin skitsofrenia kuulemiensa äänien perusteella. Mitä skitsofrenialuokkaa tauti on?

Hyvä kysyjä,

Skitsofrenia kuuluu tautiluokituksessa mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin. Skitsofrenia on psykoosisairaus, joka voi olla lievän ja vaikean välillä. Psykoosisairauksia on muitakin.

Pelkän ääniharhan perusteella ei vielä voi tehdä skitsofrenia diagnoosia, vaan se edellyttää muutakin.

Tautiluokituksen mukaisesti pitää olla mm. seuraavanlaisia oireita:

Skitsofreniassa on tyypillistä syvät ajattelun ja havaintokyvyn vääristymät sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuus tai latistuminen.  Ainakin alkuvaiheessa ajattelu vaikuttaa selkeältä ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä saattaa ajan kuluessa kehittyä. Skitsofrenia muuttaa ihmisen kokemusta itsestään, yksilöllisyydestään ja itsenäisyydestään. Ihminen voi kokea, että muut tietävät tai jakavat hänen salaisimmat ajatukset, tunteet ja toiminnot. Hänelle saattaa kehittyä tilannetta selittäviä harhaluuloja, usein eriskummallisella (bisarrilla) tavalla vaikuttavien luonnollisten tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta ja vaikutuksista hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Henkilö voi ajatella ja kokea olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste. Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat, ovat tavallisia ja ne voivat kommentoida henkilön käytöstä tai ajatuksia. Aistihavainnot ovat yleensä vääristyneet myös muilla tavoin: värit tai äänet saattavat tuntua epätavallisen voimakkailta tai muuten muuttuneilta ja merkityksettömät tavallisiin asioihin liittyvät seikat tuntua erityisen tärkeiltä.

Hämmentyneisyys on skitsofreenisen häiriön alusta saakka tavallista. Se liittyy usein uskomukseen, että jokapäiväiset tapahtumat sisältävät erityisiä, usein pahaenteisiä, juuri potilaalle tarkoitettuja merkityksiä. Tyypillisessä skitsofreniassa ominaiselle ajattelulle on kokonaisuuden kannalta merkityksettömät seikat, jotka tavallisesti torjutaan, hallitsevat mieltä tilanteen kannalta merkityksellisten ja asianmukaisten seikkojen sijasta. Näin potilaan ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä. Potilaan ajatuksenkulussa on yleisesti taukoja, ylimääräisiä seikkoja voi tunkeutua ajatusten väliin ja hän voi kokea, että jokin ulkopuolinen tekijä ottaa ajatuksia pois mielestä. Tunteet saattavat puuttua, ne voivat ailahdella tai olla tilanteeseen sopimattomia. Ailahtelevuus voi ilmetä vitkasteluna, outona kielteisyytenä tai täydellisenä pysähtymisenä. Katatoniaa voi myös esiintyä.

Skitsofrenia jaotellaan seuraavasti tautiluokituksen mukaisesti:

F20 Skitsofrenia
F21 Skitsotyyppinen häiriö (psykoosipiirteinen persoonallisuus)
Piilevä skitsofreeninen reaktio

F22 Pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt

F23 Akuutit ja ohimenevät psykoottiset häiriöt

F24 Indusoitunut harhaluuloisuus (jaettu harhaluuloisuus)
F25 Skitsoaffektiiviset häiriöt

F28 Muu ei-elimellinen psykoottinen häiriö
Pitkäaikainen aistiharhainen psykoosi
F29 Määrittämätön ei-elimellinen psykoottinen häiriö
Tarkemmin määrittämätön [ei-elimellinen] psykoosi

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Onko omistushaluisuus tyypillistä skitsofrenialle?

Veljelläni todettiin noin puoli vuotta sitten sairaalajakson aikana skitsofrenia. Me läheiset olemme lukeneet sairaudesta nyt jonkin verran ja todenneet saman, että veljeni oireet sopivat tähän diagnoosiin.

Koko perheeni on joutunut tässä tietysti aika koville, sillä yritämme parhaamme mukaan ymmärtää ja auttaa häntä.

Minua, siskona askarruttaa sellainen asia, että onko skitsofreniaa sairastavalle tyypillistä omistuksenhaluisuus lähinnä ihmissuhteissa? Luin jostain, että sairastavat ovat tavallista riippuvaisempia esimerkiksi perheenjäsenistään. Olen itse kokenut jo pienestä pitäen, että veljeni on ollut jopa sairaalloisen omistushaluinen minusta ja ehkä muistakin perheenjäsenistään. Hän esimerkiksi kyselee minun henkilökohtaisista asioista liikaakin ja puuttuu ihmissuhteisiin. Minulla on ollut myös aika ristiriitaiset välit veljeäni kohtaan pienestä pitäen ja olemme riidelleet jossain vaiheessa hyvin paljon.

Haluaisin tietää, että onko tämä skitsofreniaa sairastavalle tyypillistä käytöstä?

Hyvä kysyjä,

Psykoosisairauksille, kuten skitsofrenialle on tyypillistä diagnostisissa kriteereissä esiintyvät piirteet. Kyse on jatkumosta, jossa toisessa ääripäässä on terve yksilö, ilman mitään oiretta ja toisessa päässä hyvin vaikein oirein elävä yksilö, joka täyttää kaikki keskeiset taudin kriteerit. Elämä ja tauditkaan eivät ole mustavalkoisia, vaan esiintyy erilaisia sävyjä ja jokainen sijoittuu tuolla äsken kuvatulla akselilla johonkin kohtaan. Psykoosisairauden oireet voivat aiheuttaa erilaisia ilmenemismuotoja, riippuen monista asioista, kuten perimästä, ympäristövaikutuksesta, yhteiskunnasta, tavoista, kulttuurista jne.

Toinen merkittävä seikka on muistettava, että voi esiintyä useampia sairauksia yhtäaikaisesti, jolloin puhutaan komorbiditeetistä. Skitsofrenian yhteydessä voi siten esiintyä muitakin psykiatrisia sairauksia, kuten voi esiintyä muita somaattisia sairauksia. Kaikille sairauksille on yhteistä, että ne vaikuttavat aina laajemmin kuin kohde-elimessä ilmentyvä tauti. Siksi esim. syöpää sairastava voi masentua jne.

Psykoosisairauteen liittyy usein sellainen seikka, että sen oireet eivät välttämättä ole oppikirjan mukaiset, vaan voi esiintyä päällekkäisyyttä toisen psykoosisairauden kanssa. Omistushalun sairaalloista muotoa kutsutaan tavallisesti sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi ja tautiluokittelussa se ilmaistaan harhaluuloisuushäiriönä. Niinpä skitsofreniassakin voi ilmetä erialisia painotuksia, kuten voimakkaita piirteitä vaikka harhaluuloisuushäiriöstä, mutta jos skitsofrenian oireet ovat kuitenkin kaikkein voimakkaimpia, se jää päädiagnoosiksi.

Skitsofreniassa asia ei välttämättä ole vielä näin yksinkertainen. Omistushalu omaisiin voi olla heijastusta siitäkin, että oma toimintakyky on niin huono tai asianomainen pelkää, että ei itse tule toimeen joissakin tilanteissa, vaikka saattaisi pärjätäkin jos uskaltautuisi kokeilemaan. Pelko, että jää yksin ja avuttomaksi saa ihmiset ripustautumaan toisiin. Koska psykoosisairaudet vaikeuttavat tiedon käsittelyä ja tulkintaa, voi siinä ilmetä seikkoja, jotka tuntuvat muista ihmisistä kiusallisilta tai tungettelevilta. Asianomainen ei sitä kuitenkaan hahmota samalla tavalla ja siksi pitää olla hyvin kärsivällinen ja pyrkiä aina selvästi ja perusteellisesti selvittämään hyvinkin yksinkertaisilta vaikuttavia perusasioita. Tätä pitää tehdä jatkuvasti, koska asia ei mene perille yleensä heti ja vaikeudet tiedon prosessoinnissa aiheuttavat sen, että tulkinta muuttuu selvästäkin asiasta heti kun se menee korvasta sisään. Kärsivällisyys ja toistaminen ovat tarpeen ja johdonmukainen rajojen asettelu. Toisaalta on hyvä kertoa aina, että se ei tarkoita hylkäämistä, eikä sitä, että ei välitä toisesta. Sitäkin pitää toistaa usein, että omainen on rakas ja tulee aina olemaan. tämä on yhtä tärkeää kuin pitää rajoista kiinni.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Outo huijaus

Minua askarruttaa suunnattomasti, mistä voisi olla kysymys, kun tyttäreni poikaystävä itsepintaisesti on väittänyt olevansa maankuulun rokkibändin kitaristi. Hän on kuukausia pystynyt hämäämään tytärtäni tarinoillaan, valokuvilla jotka on netistä otettu ja itse nimennyt itsensä kyseiseksi henkilöksi. Poika on maahanmuuttaja eikä puhu suomea.

Minulle ei asiasta ensin saanut kertoa, mutta sitten tuli tilanne, jolloin tytär kertoi. Kun en uskonut asiaa, meillä oli varsinaista tunteiden myrskyä, tyttären mielestä olin ilkeä ja kamala. Kuitenkin kävi niin, että tyttärelle tuli epäilyksen siemen. Tyttärellä olikin parempi bänditietous, niin että poika puhui itsensä pussiin, ja joutui myöntämään ettei ole väittämänsä kitaristi.

Ihmetyttää vain, kun hän kuukausikaupalla tätä tarinaa itsepintaisesti veti. Tyttärenikin ihmettelee, uskoikohan poika itsekin tähän tarinaansa. Tytär alkoi lisäksi kysellä minulta, minkälaista on skitsofrenia. No en osaa hänelle kunnolla tähän vastata. Poika kai on myös pelannut spiritismiä ja ilmeisesti siksi (oma epäilys) saanut ääniharhoja, kuten kuullut lapsen itkua. Lisäksi purkaa aggressioitaan tavaroihin. Se nyt kai voi olla nuorella maahanmuuttajalla ihan tavanomaista ja ymmärrettävää, joskin ehkä kannattaisi miettiä muitakin keinoja. Olisin kiitollinen vastauksesta.

Hyvä kysyjä,

Tuollainen käyttäytyminen ei varsinaisesti heti vaikuta skitsofrenian oireelta. Jos ihminen tietoisesti valehtelee, vaikka haluaisi uskoa siihen itse, on kyse enemmin luonnehäiriöstä. Usein on tavallista, että normeista poikkeavalla käytöksellä pyritään samaan itselle etua, jopa toisten kustannuksella. Silloin narsistiset piirteet voivat korostua ja käytös saattaa viitata asosiaaliseen tapakulttuuriin.

Luonnehäiriöt tai persoonallisuushäiriöt, kuten niitä kutsutaan, kehittyvät usein jo lapsuudessa, jossa on ollut hyvin vaikeita vuorovaikutuksen ongelmia ja turvattomuutta omien vanhempien ja ympäristön taholta. Jos siihen liittyy vielä impulssikontrollin häiriö eli kyvyttömyys hallita mielialojaan, on ympäristö hyvin lujilla, ja tulevaisuus ei ole helppo sellaisen ihmisen kanssa. Monet persoonallisuushäiriöt voivat kuitenkin lievittyä iän mukana. Varsinkin asosiaalinen persoonallisuushäiriö johtaa väistämättä konflikteihin yhteiskunnassa, ja siksi esim. vankilassa sen esiintyvyys on noin 60 – 70 %. Jos asosiaalisuuteen liittyy voimakas piittaamattomuus toisista ja kärsimysten aiheuttaminen ja normien jatkuva rikkominen, voidaan puhua psykopatiasta, joka on sitten äärimuoto. Persoonallisuushäiriöitäkin on lieviä ja vaikeita sekä siltä väliltä.

Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössäkin ihminen voi kuvitella olevansa joku toinen tai omaavansa yliluonnollisia kykyjä maniajakson eli vauhdikkaan jakson aikana, mutta silloin ihminen on kauttaaltaan vauhdikas, ja saattaa elää yli varojen ja solmia tuttavuuksia noin vain, seksuaalinen käytös voi olla rajatonta ja muukin elämä holtitonta sekä unentarve on huomattavasti vähentynyt. Kyse on kuitenkin psykoottisesta käyttäytymisestä, ja siinä vaiheessa ihminen tarvitsee vastentahtoista sairaalahoitoa, jotta ei aja itseään tuhon partaalle. Yllä mainittu kuvaus tuosta nuoresta miehestä ei siten sovi tähän tautiin.

Ääniharhat viittaavat tietysti psykoottiseen häiriöön, mutta niitä voi esiintyä esim. psykoosipiirteisessä persoonallisuushäiriössä. Aina pitäisi selvittää myös päihteiden ja huumeiden käyttö, koska miedotkin huumeet voivat nuorella ihmisellä laukaista skitsofrenian kaltaiset oireet. On tavallista, että kannabistuotteet ja amfetamiini voivat aiheuttaa psykooseja ja joskus jopa elinikäisen skitsofrenian tapaisen sairauden.

Kuten tästä jo käy ilmi, ei ihmiselle voi asettaa diagnoosia näkemättä ja keskustelematta hänen kanssaan. Pitää tietää myös elämänhistoria ja olosuhteet sekä päihteiden / huumeiden käyttö ja erilaisten tautien ilmeneminen lähisukulaisilla. Nuorellakaan ei aggression purkaminen tavaroihin ole tavanomaista eikä ymmärrettävää sinänsä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Psykoosioireita

Hei! Olen huomannut nykyään olevani todella epäluuloinen ihmisiä kohtaan, jopa hyviä ystäviäni. Joskus en uskalla juoda heidän keittämää kahvia, koska luulen esimerkiksi, että se on myrkytetty, vaikka ystäväni itse juo sitä. Nykyään on alkanut tuntua, että olisi kaikilla joku salaliitto mua vastaan, että kaikki suunnittelevat selkäni takana jotain pahaa. Jos kaverit vaikka pyytävät mua ulos kanssaan, en välttämättä lähde, koska tuntuu, että heillä on joku taka-ajatus siinä. Siksi olen nykyään eristäytynyt muista enemmän kuin ennen. Joskus tuntuu myös, jos istun vaikka linkissä, että ne lähellä istuvat lukevat mun ajatuksia ja tuntuu, että mua tarkkailtaisiin kokoajan, jotenkin kuvattaisiin tai kyylättäisiin ikkunan takana. Jos kärpänen lentää jossain lähellä, tuntuu, että se on jokin semmoinen tarkkailulaite. Kerran kissa tuli mun viereeni, kun istuin koneella, niin piti pistää se pois, kun tuntui, että se on jokin lähetin, joka katsoo, mitä mä koneella teen.

Tuntuu, että jotkut ihmiset yrittävät/pystyvät vaikuttamaan mun kroppaan, siis ei ulkoisesti vain sisäisesti. En osaa selittää sitä kunnolla kylläkään. Välillä saatan vain alkaa itkeä ilman mitään syytä, etten jaksa enää mitään, mutta saatan jopa viidenkin minuutin päästä yhtäkkiä olla silleen, että oon kunnossa, kaikki on hyvin ja pystyn mihin vaan ja itsetunto on todella korkealla. Mutta sitten saattaa taas laskea masennukseen, ja alkaa itkettää, mikään ei tunnu miltään.  Mieliala saattaa vaihtua todella nopeasti ihan yhtäkkiä.

Kerrankin lähdin kavereiden kanssa kun ne pyysi, ja otin sellaisen ison veitsen mukaan laukkuun, että olen varautunut kaikkeen, jos niillä onkin jotain mielessä. Ja koko ajan on hirveä kuolemanpelko. Jos mulla sattuu vaikka sormeen, niin saatan säikähtää, että siellä on jotain, ja kuolen tai se halvaantuu tai jotain sellaista. Alan panikoda, koska luulen, että kuolen. Jos päätä vähän särkee, niin ajattelen heti, että mulla on aivokasvain – tällaisia hirveitä sairauden pelkoa ja huoli omasta terveydestä. Ja saan välillä ns. paniikkikohtauksia tai sellaisia, että kun saan sen vaiheen, että mieli alkaa laukata, niin se mieli vie mua niin paljon, että sydän alkaa tykyttää. Saatan täristä, alan itkeä, en saa sanaa suusta ja puhe on outoa ja hajanaista, ja jos joku puhuu mulle, niin en tajua mitä se puhuu, tai en kuuntele, kun en pysty siihen keskittymään. Mieli vie mua niin 6-0, ja sen takia en pysty keskittymään, mitä mun pitää puhua, ja saattaa mennä kauan, ennen kuin saan sanan suusta, ja se on todella oudosti sanottu. En siis pysy siinä todellisuudessa sen kohtauksen aikana ollenkaan.

Psykologilla en ole käynyt pitkään aikaan, kun tuntuu, että ne eivät ymmärrä kunnolla. Mulla olisi lääkitys ketiapiini 25 mg päivässä, mutta miltä diagnoosilta tämä saattaisi mielestäsi kuulostaa näin alustavasti? Jos olisi jokin diagnoosi jostain, niin tuntuu, että mun olisi helpompi ymmärtää itteeni, ja muut ihmiset myös mun ympärillä, koska ne monesti luulee, että olen vainoharhainen ja luulosairas, mutta mulla ei semmosia näkö- kuuloharjoja juurikaan ole ollut. Olen kyllä menossa taas psykologille tai johonkin, mutta että niille voi sitten vihjata että tutkisi sitten kunnolla. Kiitos etukäteen!

Hyvä kysyjä,

Kertomasi oireet kuulostavat selvästi psykoosioireilta ja siten hankalilta, koska ne aiheuttavat paljon huolta ja pelkoa. Psykoosisairauksia on useita, ja tässäkään ei ole mahdollista tämän lyhyen kuvauksen perusteella päätellä täsmällisesti, mistä psykoosisairaudesta on kysymys.  Oireet toki sopivat skitsofreniaan, varsinkin sairauden alkuvaiheeseen. Paljon jäi myös sellaisia asioita selvittämättä, joilla voi olla merkitystä oireisiin, esim. onko ollut päihteiden tai huumeiden käyttöä?  Amfetamiini ja kannabistuotteet voivat laukaista useita kuukausia kestävän aivan skitsofrenian kaltaisen oirekuvan, ja joskus on niiden käytön johdosta puhjennut skitsofrenia.

Vaikka nuo vainoharhaiset ajatukset ovat olleet kovin voimakkaita, on siinä mielestäni hyvin positiivinen asia, että olet itse kokenut tarvitsevasi apua. Sinun kannattaisi mennä kyllä hyvin pian joko mielenterveystoimistoon tai opiskelijaterveydenhuoltoon lääkärille, koska lääkehoito on tuossa vaiheessa hyvin tärkeä ja sillä voidaan saada vaikeatkin oireet hallintaan jonkin ajan kuluttua lääkkeen aloituksesta. Kertomasi lääkemäärä ei riitä lainkaan psykoosioireiden hoitoon, vaikka se voi lievittää vähän ahdistusta. Tarvitset tässä vaiheessa juuri psykiatrin apua. Voit pyytää omaisen tai muun läheisen mukaan.

Vaikka olo tuntuu turvattomalta, suosittelen veitsen jättämistä kotiin, koska jos pelon vallassa käyttää sitä, voi tulla vahinkoja, joita ei voida koskaan korjata. Kannattaa ajatella kuitenkin niin, että kaverit ovat kavereita juuri sen tähden, että he eivät jättäisi sinua koskaan pulaan. Tuntemattomien seuraan ei silloin varsinkaan kannata lyöttäytyä, kun voi itse huonosti, mieluimmin siis kavereiden seurassa, ja ilman veistä.  Toivon mukaan olet jo hakeutunut hoitoon ennen kuin tämä vastaus saapuu sinulle.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Onko mieheni oireet skitsofreniaa?

Miehelle on diagnosoitu aivojen hermosoluja rappeuttama sairaus. Ikää hänellä on 65 vuotta. Hänen kaksoisveljellään on todettu skitsofrenia ja kysyisinkin, voisiko mieheni kohdalla olla kysymys myös skitsofreniasta. Aivokuvissa hänellä näkyy degeneraatiota lähinnä otsalohkon ja ohimoiden alueella. Oireita katsoessani niin ne ovat samat kuin skitsofreniasta.

Vastauksesta etukäteen kiittäen.

Hyvä kysyjä,

Valitettavasti näiden tietojen varassa ei voi tehdä sellaista päätelmää onko miehellänne hermosoluja rappeuttava sairaus vai skitsofrenia. Skitsofreniaankin kuuluu aivojen hidas rappeutuminen ja siten pidemmän päälle toimintakyvyn lasku. Muissa hermosoluja rappeuttavissa sairauksissa toimintakyky laskee yleensä nopeammin ja varsinkin vanhuudessa. Näissä tämäntapaisissa muistisairauksissa voi olla ajoittain jopa psykooseja ja varsinkin käytöshäiriöitä jotka eivät aiemmin olleet ollenkaan tyypillisiä asianomaiselle. Elintavoilla voi joskus olla merkitystä, mutta enemmän perinnöllisillä tekijöillä. Teidän siis kannattaisi tavata miestänne hoitavaa lääkäriä ja tulla yhdessä vastaanotolle, jolloin voisitte saada enemmän tietoa miehenne sairaudesta ja sen hoidosta.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Poikani painajaisunet huolestuttavat

Hei, olen huolissani 11-vuotiaasta pojastani. Hän on jo muutaman vuoden ajan nähnyt kovin todentuntuisia painajaisia ja on ihan hysteerinen herätessään. Väittää edelleen, vaikka on ihan silmät auki, näkevänsä jotakin joka haluaa hänelle pahaa. Nykyään kyllä rauhoittuu pikkuhiljaa, kun olemme puhuneet valveilla näistä unista ja muistutamme tilanteessa, että ne ovat vain unia.

On todella surullista katsoa kun toinen pelkää ja kyselee, että autatko minua äiti ja en kumminkaan osaa sanoa mitä pitäisi tehdä. Toisinaan poika pelkää herätessään kesken unien esimerkiksi huoneessa olevaa Play Station- ohjainta tai muuta vastaavaa ja se pitää viedä pois.

Pojalla on vilkas mielikuvitus ja lukee paljon fantasiakirjallisuutta ja haluaa katsella elokuvia. On myös lähes “kympinoppilas” koulussa ja kirjoittaa hyviä tarinoita. Jokin aikaa sitten suorittaminen meni yli ja poika halusi kokoajan olla hyvä. Esim. piti syödä terveellisesti, eikä halunnut jälkiruokaa, vaikka muut ottivat, meni ulkoilemaan, vaikka ei ollut kaveria (vain koska ulkoilma on terveellistä). Tämä kuitenkin laantui keskustelemalla.

Pojalla ei ole juurikaan kavereita, on kova ns. näsäviisastelemaan ja ns. pikkuvanha. Jäin yksinhuoltajaksi pojan ollessa noin 4-vuotias. Isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu, ja on melko helposti hermostuva, mutta toisaalta myös esimerkiksi painii leikillään lasten kanssa. Itse olen mennyt uusiin naimisiin pari vuotta sitten, ja muutimme silloin eri paikkakunnalle lasten ja uuden miehen kanssa. Eli nämä ns. kauhukohtaukset ovat alkaneet täällä uudessa kodissa. Välillä olivat jo useamman kuukauden poissa, mutta nyt taas tänä iltana tuli uusi, tosin pojalla on flunssa ja jonkin verran kuumetta.

Kysyisin voivatko nämä unet olla vaarattomia, vai pitäisikö ottaa jonnekin yhteyttä?

Hyvä kysyjä,

Parasomniat eli unihäiriöt, joihin liittyy poikkeavaa liikehdintää, käyttäytymistä, tunteita, havaintoja ja unia ilmenevät nukahtaessa, unen aikana tai lähellä heräämistä. Nämä ilmenevät usein ns. NREM-unen aikana, jolloin ihminen on heräämisen ja unen rajamailla. Tämäntapaisia unihäiriöitä ovat mm. unenaikaiset sekavuuskohtaukset, unissakävely, yölliset kauhukohtaukset, hampaiden narskuttelu ja ajoittaiset raajojen liikkeet. REM-unen (Rapid Eye Movements) aikaisia parasomnioita on mm. unihalvaus, johon voi liittyä myös hallusinaatioita.

Yöllisiä kauhukohtauksia (pavor nocturnus) ilmenee n. 15 % kaikista lapsista ja tavallisin se on 2-6-vuoden iässä ja sen jälkeen harvinaisempi. Kohtaus eroaa painajaisesta, koska ihminen ei ole täysin unessa ja siihen voi liittyä epämääräisiä hahmojen näkemistä.

Unihalvauksia kokee vähintään puolet ihmisistä kerran tai kahdesti elämänsä aikana ja silloin voi kyllä hengittää normaalisti, mutta muuten koetaan, että keho on halvaantunut ja tilanteeseen voi liittyä hallusinaatioita.

Poikanne oireilu viittaa lähinnä yöllisiin kauhukohtauksiin ja on siten vaaraton ongelma. Tilannetta voisi auttaa, jos poikanne saisi ikäisiään leikkikavereita ja fyysisiä harrastuksia.  Kovin paljon mielikuvitusta kiihottavien pelottavien filmien katselu ja kirjojen lukeminen ei ole hyväksi ennen nukkumista. Muutenkin unirytmistä vanhempien pitäisi pitää huolta lasten kohdalla. Stressitilanteet ja yleiskunnon heikkeneminen, mm. flunssa voi myötävaikuttaa tilanteeseen.

Jos kohtaukset jatkuvat kaikesta huolimatta, kannattaa ottaa yhteyttä lastenlääkäriin, koska tilannetta voidaan auttaa tilapäisellä lääkityksellä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Miten pakonomaisesta ajattelusta pääsee eroon?

Onko skitsofreniassa tyypillisiä niin kutsutut ajatukset “Mitä ympäristö ajattelee, käyttäydynkö poikkeavasti?” Kyynisesti ajatellen ihmiset eivät ole juurikaan kiinnostuneita toistensa asioista, vaan pyörivät omien toimintojensa ympärillä. On ns. pakkoajatuksia, jotka pyörivät päässä, vaikka yritän sulkea ne pois tekemällä asioita ja keskittymällä johonkin muuhun aktiviteettiin. Onko edellä mainittuja ajatuksia poistettavissa, lääkitys ei niitä juurikaan poista? Voisiko ajatella esim. joogaa tai muuta sellaista?

Hyvä kysyjä,

Kaikille ihmisille saattaa joskus tulla ajatuksia, että mitä ympäristö ajattelee minusta. Se mitä sanoit, että  kyynisesti ajateltuna ihmiset eivät ole juurikaan kiinnostuneita toistensa asioista on aivan totta. Voit vaikka seurata istuen jossain kaupungilla ohimeneviä ihmisiä, niin juuri kukaan ei katso tai edes huomaa, että heitä katsellaan. Omissa asioissa on useimmilla ihan riittävästi tekemistä.

Jos pakonomaiset ajatukset tulevat jatkuvasti mieleen saattaa kyseessä olla pakko-oireinen häiriö, joka on luonteeltaan hyvänlaatuinen ja varsinkin ns. serotoniinilääkkeet riittävällä annoksella lähes aina lievittävät oireet varsin siedettävälle tasolle ja joskus oireet häviävät kokonaan.  Lääkevaste tulee kuitenkin melko myöhään, muutamien kuukausien kuluttua, vaikka ne melko pian jo hiukan auttavat. Myös kognitiivinen terapia auttaa lääkehoidon ohella, koska siinä tutkitaan ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita sekä olettamuksia, jolloin niitä voidaan muokata itselle rakentavalla tavalla. Samalla tavalla saattaa joogakin olla hyväksi ja muut aktiviteetit.

Skitsofreniaan saattaa myös liittyä pakonomaisia ajatuksia ja erilaisia pakkotoimintoja, mutta psykoosioireet ovat kuitenkin keskeisiä, eli oireet, joka tekevät vaikeaksi erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Siten harha-aistimukset tuntuvat asianomaisesta täysin todelliselta. Kuvauksesi perusteella on vaikea sanoa, mikä on ongelmasi, mutta näin vähillä tiedoilla en sitä ensimmäiseksi skitsofreniana pidä. Kannattaa uudelleen käydä lääkärillä kertomassa ongelmistaan ja toivottavasti lääkärisi on psykiatri, vaikka kokenut terveyskeskuslääkäri osaa myös hoitaa tämäntapaisia asioita. Kaikkein parasta on, jos hoidossa on monia elementtejä, lääkehoidon lisäksi mm. kognitiivista terapiaa, fyysisiä aktiviteetteja ja uskallusta elää normaalia elämää.

Pakko-oireisissa häiriöissä usein esiintyy ahdistusta ja siksi kannattaa välttää aineita, jotka lisäävät ahdistusta. Sellaisia aineita ovat mm. kahvi, tupakka, alkoholi ja huumeet. Energiajuomissa on usein suuria määriä kofeiinia ja se pahentaa ahdistusoireita stimuloimalla autonomista hermostoa. Asian voi todeta mittaamalla pulssin, ennen ja jälkeen kahvikupin juontia.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Hidas luonteenmuutos

Sisareni, isäni ja minä kärsimme äitimme vaikeasta luonteesta. Muutokset ovat alkaneet pikkuhiljaa, ehkä 10–15 vuotta sitten.

Hänen ainoat sosiaaliset kontaktit ovat perheen kanssa (lapset ja lapsenlapset), mutta nekin rajoittuvat pikkuhiljaa, kun emme kukaan “jaksa” hänen huonoa käytöstään. Hän ei ole kovin toivottu vieras kenellekään meistä.

Hyvä kysyjä,

Kirjoituksestasi päätellen äidilläsi ei aina ole ollut ”vaikea luonne”, ja hidas muutos saattaa viitata esim. etenevään muistisairauteen, joihin voi liittyä tuon kaltaisia piirteitä. Niukan tiedon varassa ei kuitenkaan ole mahdollista tehdä mitään arvioita.

Kannattasi ottaa yhteyttä lääkäriin ja pohjustaa käyntiä antamalla etukäteen riittävästi tietoa tai menemällä mukaan, mikäli äitinne sitä haluaa ja hyväksyy sen. Tämän tiedon varassa ei voi tehdä päätelmiä, mutta ilmeisesti nykyinen käytös ei ole aiemmin ollut luonteenomaista, joten muutoksen takana voi olla jotain, mitä voidaan auttaa ja tietokin usein helpottaa tilannetta.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Kannabiksen aiheuttamat skitsofreniaoireet

Hei! Olen erittäin huolissani poikaystävästäni. Pelkään, että hänellä on skitsofrenian alkuoireita. Hän on polttanut kannabista, mutta näitä oireita on silloinkin, kun hän ei ole pilvessä. Hänen kasvonsa ovat usein ylikorostuneen ilmeettömät, ja hän irvistelee välillä pakonomaisesti. Hän ilmaisee välillä tunteitaan ilmeillä ja äänen sävyllä, välillä ei. Hänellä on suuria vaikeuksia rentoutua, omien sanojensa mukaan hän ei ole oikeastaan koskaan rento. Hänellä on lihasjännitystä paljon selässä ja jaloissa.

Yöt hän nukkuu levottomasti, eikä ole aamulla levänneen oloinen eikä näköinen. Saattaa nähdä sekavia painajaisia. Kerran hän kuuli kuiskailua yöllä, eikä ollut varma oliko hereillä vai valveilla. Hän kuvaili kokemusta unihalvaukseksi.

Hän ei helposti löydä sanoja vuorovaikutustilanteessa, vaan tarvitsee paljon aikaa kootakseen ajatuksensa lauseiksi. Minusta vaikuttaa siltä, kuin hän ei välillä saisi omista ajatuksistaan kiinni. Hänen perusolemuksensa on hidas ja hieman poissaoleva. Hänestä tuntuu usein siltä, että päässä olisi kauhea melu ja häly. Hän saattaa istua paikoillaan tyhjä ilme kasvoillaan puolikin tuntia, etenkin aamuisin. Ulospäin hän näyttää lamaantuneelta, mutta hän sanoo, ettei saa lähdettyä liikkeelle, kun päässä on niin “kamala meininki”. Kouluun lähteminen on vaikeaa. Hänellä on aloitekyvyttömyyttä jossain määrin. Hän puhuu tuosta päänsisäisestä hälystä usein, se selvästi häiritsee häntä.

Etenkin syksyllä, kun pilven poltto oli ollut runsasta, hänellä oli hyvin vainoharhaisia juttuja, joihin hän itse selvästi tuntui uskovan. Hän sanoi, että hänestä tuntuu siltä, kuin joku olisi rokottanut häntä pienenä ja näin vahingoittanut häntä. Että rokote on saastuttanut hänet. Hän myös puhuu omituiseen sävyyn valtiosta, joka kontrolloi, että me olemme oikeasti orjia. Hän saattoi myös joutua paniikkiin ja kokea, että oli fyysisesti jossain muualla, kenties menneisyydessä.

Lamaannuksen vastapainona on ajoittainen ylikiihtyneisyys, pakkomielteen omaiset ajatuskuviot ja kiinnostus jostain tietystä asiasta. Tässä tilassa hän kokee uhkaa ilman todellista syytä ja voi vaikuttaa ulospäin aggressiiviselta.

Poikaystäväni persoonallisuus muuttuu täysin hänen ollessaan pilvessä. Hän on polttanut kannabista 18-vuotiaasta 23-vuotiaaksi asti. Viime syyskuussa hän poltti joka päivä. Pilvessä persoonallisuus muuttuu huomattavasti, tulee aggressiiviseksi, puhe on tönkköä ja hänellä on pakkoliikkeitä kasvoilla.

Syyskuun jälkeen hän on polttanut noin kerran kuussa, viimeisimmästä kerrasta on 2-3 viikkoa. Nyt hän on lopettanut pilven polton ja on itsekin huolissaan sen mahdollisesti aiheuttamista haitoista. Minua kalvaa epäilys piilevästä skitsofreniasta ja pelkään sen puhkeavan yllättäen. Minulla on lapsuuden perheessä ollut mielenterveysongelmia, enkä kestäisi enää vastaavaa. Niinpä jo skitsofrenian mahdollisuus poikaystävälläni on minulle erittäin vaikea asia. En voi sulkea silmiäni minusta hälyttäviltä oireilta.

Kiitos vastauksestasi!

Hyvä kysyjä,

Ihmisen aivot ovat hyvin hieno elin, ja ne kehittyvät ja kypsyvät aina 25 ikävuoteen asti. Kehittyviä aivoja ei pitäisi häiritä aineilla, jotka saattavat muuttaa niiden toimintaa ja rakennetta.  Alkoholi ja varsinkaan huumeet eivät ole hyväksi aivoille.

On hienoa, jos poikaystäväsi on lopettanut kannabistuotteiden käytön. Tiedetään, että jo vähäinen kannabiksen käyttö on voinut laukaista skitsofrenian ja pitkäaikaisen psykoosin. Aikaisemmin kuviteltiin, että kannabis ei olisi niin kovin haitallinen, mutta nyt tiedetään, että se on hyvin haitallinen ja muuttaa aivojen toimintaa sekä rakennetta ja aiheuttaa monia psyykkisiä muutoksia sekä kognitiivisia ongelmia (kognitio käsittää korkeimpia aivotoimintoja, mm. ajattelua, havaitsemista, oppimista muistia jne.).

Säännöllinen pitkäaikainen käyttö on pahasta. Käyttäjä ei kykene hahmottamaan tilaansa ja ei siten ole selvillä muutoksista asioiden hahmottamisessa ja tunne-elämässä. Jotkut ihmiset saavat herkästi paranoidisen skitsofrenian kaltaisia oireita, jotka saattavat jäädä pysyviksi tai kestää pitkään. Vasta 3 – 6 kuukauden kuluttua voi sanoa, ovatko oireet menneet ohi.

Pelkotilat, ahdistuskohtaukset ja masennus voivat paranoidisten oireiden kanssa tehdä elämästä sietämättömän, jolloin on olemassa myös itsemurhan vaara. Apua on kuitenkin saatavissa ja ensimmäinen hyvä päätös on, että käyttö on loppunut. Toinen hyvä päätös on heti hakeutua hoitoon ja kertoa rehellisesti kaiken, mitä on käyttänyt.  Mitään muutakaan huumetta ei saisi käyttää, eikä mielellään alkoholiakaan, koska oireet tulevat helposti takaisin.

Lääkehoidolla voidaan auttaa ja saada olotilaa vakautetuksi. Vasta pidemmän ajan kuluessa nähdään, mihin tilanne kehittyy. Tässä vaiheessa ei voi ottaa vielä kantaa, onko kyse vain ohimenevästä psykoosioireilusta vai pysyvämmästä olotilasta. Joka tapauksessa apua on saatavilla, ja sitä kannattaa hakea aivan heti psykiatrian poliklinikalta tai mielenterveystoimistosta. Myös A-klinikoilla on hyvä tietämys tämänkaltaisista asioista.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Pelkään, että minulla on skitsofrenia

Epäilen, että minulla on jonkinlainen skitsofrenia tms. Tunnen koko ajan, että joku lukee ajatuksiani, joka huoneessa on kameroita, ja että minua seurataan, kun kävelen esim. bussipysäkille. Olin viime syksynä masentunut (ei ole todettu), ja olin ärsyyntynyt koko ajan. Pahin masentuneisuus meni kuitenkin ohi joulukuun aikana.

Tämän vuoden alussa rupesin tuntemaan sen, että joku näkee minut koko ajan yms. Ärsyynnyn nykyään myös siitä, että joku syö vieressäni ja minun mielestäni siitä kuuluu ihan hirveä ääni, ja minua rupeaa melkein oksettamaan, ja käsken vieressäni olevaa häipymään. Voiko minulla olla jonkinlainen aistihäiriö?

Epäilen siis, että minulla on jonkinlainen skitsofrenia tms. “Oireeni”:

1. Ärsyynnyn jopa siitä, että joku syö vieressäni ja suutun niin, että käsken vieressäni olevaa häipymään.
2. Tunnen koko ajan, että joku näkee minut ja kuvaa minua, ja että joka huoneessa on kamera, joka tallentaa joka ikisen liikkeeni.
3. Tunnen, että joku seuraa minua esim. bussipysäkille.
4. Tunnen koko ajan, että joku lukee ajatuksiani, joten en voi ajatella mitään missään. Välillä käsken ajatuksissani ajatusteni lukijaa lopettamaan käskemällä: “Lopeta!”, ja hoen sitä vaikka kuinka kauan.

Onko minulla jonkinlainen mielialahäiriö tms.?

Hyvä kysyjä,

Oireesi kyllä viittaavat psykoosisairauteen, mutta tässä ei ole mahdollista arvioida sen luonnetta tarkemmin. Mikäli et vielä ole hoidon piirissä, niin kannattaisi aika pian ottaa yhteyttä psykiatriin, joka voi arvioida tilannettasi paremmin.

Psykiatrin tapaa mm. mielenterveystoimistossa tai psykiatrian poliklinikalla. Yleensä niihin tarvitaan lähete terveyskeskuksesta, joten sinne pitäisi mennä ensin pyytämään lähete. Olisi suositeltavaa ottaa mukaan käynnille joku omainen tai ystävä, joka tuntee sinut hyvin, jotta hän voisi antaa myös tarkentavia kommentteja oireistasi ja niiden vaikutuksesta käytännön elämään. Käynnillä on hyvä kertoa rehellisesti mm. mahdollinen päihteiden tai huumeiden käyttö, koska ne voivat aiheuttaa myös tuonkaltaisia oireita.

Oireet viittaavat psykoosisairauteen ja varsinkin lääkehoidolla voidaan auttaa paljon. On hyvä selvittää, mitä kaikkia oireita on, ja mitkä niistä tarvitsevat puuttumista sekä hoitoa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Miten psykoosi määritellään?

Hei. Mitä tarkoittaa vaikea psykoosi?

Hyvä kysyjä,

Psykoosi on aina vaikea, jos se vaikeuttaa selviytymistä arkipäivän tehtävistä ja aiheuttaa muutenkin ylimääräistä huolta ja pelkoa. Raja vaikean ja tavallisen psykoosin välillä on keinotekoinen, eikä vastaa todellisuutta.  Se on keksitty lähinnä lääkekorvausmenettelyä varten. Psykoosissa, kuten muissakin sairauksissa on ihmiselle aiheutuva haitta vaihteleva. Jollakin voi esim. diabetes olla helppohoitoinen, ja jollakin toisella voi olla hyvin vaikea saavuttaa hyvää hoitotasapainoa. Ajan kuluessa asia saattaa vielä muuttua ja elämäntilantilanteiden muuttuessa.

Psykoosi on yleensä alussa vaikeaoireinen, kun se ilmenee ensimmäistä kertaa. Ihminen saattaa pelätä ja olla hyvin epätietoinen siitä, mitä on tapahtumassa. Varsin usein toimintakyky vaikeutuu huomattavasti, ja osa tarvitsee jopa sairaalahoitoa. Jos varhain hakee apua, sairaalahoito on vältettävissä lähes aina.

On ymmärrettävää, että jos on pidempään sairastanut ja oireet ovat tuttuja, ei asia välttämättä ahdista niin paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Psykoosisairauksissa taudin kulku on vaihteleva, eli muutokset kuuluvat asiaan, ja niihin voi varautua esim. ottamalla säännöllisesti lääkitystä tai sovitusti lisäämällä sitä, kun oireet pahenevat.  Pitäisi myös hoitopaikan kanssa sopia, miten tulee toimia, jos oireet vaikeutuvat ja mihin voi ottaa yhteyttä esim. yöllä tai sitten päivällä.

Sairauden kokemus on aina hyvin yksilöllinen, ja siten ei ole olemassa sellaista mittaria, jolla voisi verrata toisten kokemuksia.  Kaikilla on elämässä ainakin jossain vaiheessa vastoinkäymisiä, ja toiset sietävät vastoinkäymisiä paremmin kuin toiset. Samalla tavalla sairauden merkitys voi olla kullekin hiukan erilainen, mutta ei helppo kenellekään. Yksi tärkeä asia hoidossa onkin, että annetaan tietoa sairaudesta ja sen kulusta sekä hoidosta ja ennusteesta.  Tuollainen tieto saattaa helpottaa oloa, kun tietää, mitä on odottavissa ja miten siihen tulee suhtautua ja mistä saa apua. Toivottavasti tämä valotti hiukan hyvää kysymystäsi.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Aloitekyvyttömyys, hyväksynnän tarve

Mikähän tällaista henkilöä vaivaa? Skitsofrenia tai jokin muu psyykkinen sairaus?

– Hänhän ei ole koskaan saanut mitään aloittamiaan opintoja päätökseen
– ajatus töihinmenosta ahdistaa
– elää miehensä siivellä kotona
– ei saa pidettyä kotia puhtaana
– pyrkii miellyttämään ihmisiä, ei pysty sanomaan helposti, mitä oikeasti ajattelee, vaikeus sanoa ei. Sanoo joo, vaikkei sitten toimi sen mukaan.
– kyseinen henkilö on varmaan myös 50 kg ylipainoinen.

Hyvä kysyjä,

Tämän perusteella ei suinkaan pysty sanomaan, mikä kyseisiä ihmistä vaivaa. Onko niin, että kyseinen ihminen kokee tilanteensa ongelmalliseksi ja kärsii siitä, vai onko se enemmän muille ihmisille ongelma? Haluaako kyseinen ihminen apua tilanteeseen, jos kokee sen ongelmana?

Kuvauksen perusteella kyseisellä ihmisellä on ollut ja näyttää olevan vaikeaa saada aloittamiaan tehtäviä päätökseen. Kaikilla ihmisillä on jossain määrin taipumus haluta muiden hyväksyntää, jos se on korostunut, voi se viitata itsetunto-ongelmaan. Ylipaino on aina terveysriski, ja sillä voi olla monta syytä. Nämä eivät ole kuitenkaan skitsofrenian diagnostisia kriteereitä. Jos tuohon liittyy mielialan laskua, voi taustalla olla masennusta ja tai ahdistusta. Onko taustalla traumaattisia tapahtumia, jotka ovat voimakkaasti vaikuttaneet kuvaan itsestä ja suhteesta muihin?

Nämä oireet ja asiat herättävät enemmän kysymyksiä, kuin antavat vastauksia. Jos olet tämän kertomasi ihmisen ystävä, miksi et kysyisi häneltä, ovatko asiat hyvin ja haluaisiko hän jakaa vaikeuksiaan jonkun kanssa? Saattaa hyvinkin olla, että hän kaipaa ja tarvitsee apua sekä ymmärtäviä ystäviä. Läheisillä ihmisillä pitäisi olla rohkeutta kysyä sekä kulkea rinnalla.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Tyttären pelko vakoilusta

Hei! Minulla on huoli 17-vuotiaasta tyttärestäni. Muutama kuukausi sitten hänelle tuli tunne, että hänen kännykkäänsä on joku asentanut vakoiluohjelman, jolla lukee kaikki viestit. Myös sähköpostin ja muiden nettiyhteisöjen käytön hän lopetti samasta syystä; pelkäsi että muut vakoilevat. Vaihdoin kännykän, mutta sanoin myös hyvin painokkaasti, että todellisuudessahan siinä kännykässä ei ole mitään vikaa, ja jollakin tasolla tyttö tuntui sen tietävänkin. Hankimme heti apua, mutta jono nuorisopsykiatrian puolelle on pitkä.

Tilanne meni niin hankalaksi, että tyttäreni joutui välillä paniikkiin nähdessään kirjastossa vieraan ihmisen lukemassa sähköpostejaan. Hän uskoi, että kaikki viestit liittyvät häneen. Koulussa hän myös kuvitteli kaikkien ylempiluokkalaisten vihaavan häntä. Tilanne helpottui hieman, kun saimme hänelle lääkkeen koulussa tuleviin paniikkitilanteisiin, mutta eihän se lääke tietenkään ole niitä kohtauksia pois vienyt. Hän sai myös lääkettä nukahtamiseen, mikä rauhoitti tilannetta olennaisesti.

Traumataustaakin on. Elimme pitkään hyvin vaikeassa perhetilanteessa, jossa humalainen mies eli tyttäreni isä aiheutti säikäyksiä herättämällä öisin raivonpuuskillaan jne. Miehellä oli selviä narsistisia/psykopaatin piirteitä. Siitä on kuitenkin nyt viisi vuotta, kun pääsimme erilleen hänestä.

Psykiatri, jonka luona olemme pari kertaa käyneet, on sitä mieltä, että kaikki johtuu traumataustasta, ja itsekin haluan niin uskoa. Mutta nyt, kun tytär ahdistuu esim. seinissä olevista tahroista pimeässä, keskellä yötä, niin alkaa kyllä tosissaan huolettaa, josko kuitenkin on skitsofreniasta kysymys. Toisaalta hän tunnistaa itsekin, etteivät hänen harhansa ole tosia. Se häntä myös suuresti ahdistaa, pelkää järjen menettämistä.

Itselleni tietenkin äitinä on kuin kylmää vettä niskaan koko tilanne, varsinkin kun tuo hoitoon pääsy näyttää olevan kiven alla.

Hyvä kysyjä,

Varsinkin nuoren ihmisen kohdalla pitäisi päästä tämän tapaisissa asioissa viivytyksettä hoitoon, koska vaikeisiin oireisiin liittyy vaikea toimintakyvyn lamaantuminen, ja pelko- sekä ahdistuskohtaukset lisäävät vaaraa itsetuhoisille ajatuksille. Onneksi harvoin asia kehittyy tekojen asteelle.  Nuoren ihmisen kohdalla on erityisen tärkeää, että mahdollista ahdistusta ei hoideta pitkään ns. rauhoittavilla lääkkeillä eli bentsodiatsepiinivalmisteilla, koska niihin tulee riippuvuus varsin pian. Viikon kahden hoito on usein riittävä, ja samalla kannattaa aloittaa jokin vähemmän haitallinen lääke ahdistukseen ja unettomuuteen.

Nuoren ihmisen kohdalla pitää huolellisesti selvittää monia asioita, koska oireet ovat joskus varsin voimakkaita, ja silti ei kyseessä ole välttämättä skitsofrenia.  Psykoosisairauden mahdollisuus on toki olemassa, mutta sen selvittäminen vaatii paljon taustatietoa ja selvityksen päihteiden ja huumeiden käytöstä. Traumatausta voi altistaa herkemmin oireilulle ja psykoosille, mutta sekin on hyvin yksilöllistä.

Vaikeassa psykoosisairaudessa ihminen aina uskoo harhoihin ja harha-aistimuksiin. Kertomuksesta päätellen ei niin ollut asia tyttärenne kohdalla. Varsinainen psykoosilääke voi tämäntapaisessa tilanteessa antaa hyvän vasteen, ja sitä kannattaa ilman muuta harkita, mutta hoitoon pääsy on nyt ensisijaista.  Asiat selvenevät kyllä lähikuukausien aikana.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Vainoamispelko

Hei! olen huolissani eräästä ihmisestä, joka on vuokralla asunnossani. Hän epäilee, että asunnossa olisi mikrofoneja ja muita vempeleitä, ja että naapurit vainoavat.

Jutut ovat olleet samantyylisiä jo kolmen vuoden ajan. Parina ensimmäisenä vuotena osan sen jutuista otin tosissani, mutta sitten rupesivat jo hälytyskellot soimaan, että nyt ei varmaan ole kaikki ok. Nyt henkilöä jo on uhkailemassa olevinaan jotkut miehet, jotka tulevat öisin ja tekevät jotain hänelle. Siksi illan hämärtyessä hän vetää verhot kiinni ja ovella käy koettamassa, että ovi on varmasti lukossa.

Myös jonkinlaisia kohtauksia on ollut, hän hikoilee ja tärisee ja sanoo pelkäävänsä. Arjen asioita ei uskalla hoitaa välillä, koska hän pelkää, että joku esim. kauppareissulla kaappaa hänet ja vie esim. Venäjälle. Välillä kyseinen henkilö on ihan normaalisti, mutta aina jonkun tietyn asian sattuessa rupeaa selittämään outoja asioita esim. jostakin ämpäristä, miksi sellainen on kaapissa tai mitä sillä ämpärillä jotkut voi tehdä hänelle. Tässä nyt joitakin tarinoita.

Hyvä kysyjä,

Oireet viittaavat psykoosisairauteen ja tarkempi selvittely olisi tarpeen. Tätä ihmistä kannattaisi suositella hakeutumaan lääkäriin (lähinnä mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle, riippuen kumpi paikkakunnalla on). Terveyskeskuksesta saa lähetteen, mutta mukaan olisi hyvä mennä tai pyytää joku omainen, joka tuntee asianosaisen.  Jos oireet vaikeutuvat ja asianosainen alkaa käyttäytyä itselle haitallisella tavalla tai muille, pitää siitä ilmoittaa terveyskeskukseen ja heidän velvollisuus on saattaa hänet arvioon jatkohoidon osalta. Aina tilanne ei kehity niin vaikeaksi, vaikka hankalaa voi olla muuten. Hoitoon meno olisi kyllä hyvin tarpeen, koska noihin oireisiin voidaan varsin paljon antaa apua nykyaikaisella lääkehoidolla.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Olenko skitsofreenikko?

Olenko skitsofreenikko? Olen lukenut paljon artikkeleja ja tietosivuja. Olen myös katsonut oirelistauksia ja minusta minulla on oireita, mutta vähäisiä. Saan erilaisia pelko-, raivo-, ja itkukohtauksia. Pelkään ihmisiä, mutta en kaikkia. Olen hyvin epäsosiaalinen ja yksinäinen. Olen tehnyt skitsofreniatestejä netissä, ja niiden mukaan minulla on taipumusta skitsofreniaan. Olen kylläkin vasta 13-vuotias, joten en ole varma sairaudesta. Suvussa sitä ei ole.

Hyvä kysyjä,

Väestössä keskimäärin yksi sadasta sairastuu skitsofreniaan. Se on aika paljon, eli vuodessa noin 50 000 ihmistä. Yleensä riski sairastua on suurempi, jos jompikumpi vanhemmista sairastaa skitsofreniaa tai molemmat. Yleisimmin sairastutaan aikuisuuden kynnyksellä. Nuorella ihmisellä voi olla monenlaisia oireita tai pelkoja, jotka eivät ole suinkaan merkki skitsofreniasta. Valitettavasti ei ole kovin luotettavia yksittäisiä testejä, joilla voitaisiin arvioida riskiä sairastua skitsofreniaan. Nuorilla ihmisillä voi olla monenlaisia pelkoja ja huolia, joka enemmän liittyvät siihen ikäkauteen ja kasvuun aikuiseksi. Elämä ei ole aina niin yksinkertaista ja helppoa, varsinkaan nuorille. Tunne-elämä saattaa aiheuttaa monelle huolta ja haittaa. Ahdistushäiriöt voivat aiheuttaa myös monenlaisia oireita, niin fyysisiä kuin psyykkisiä ja voipa tulla pelkotiloja, että on tulossa hulluksi. Nuorilla tuo rajan veto sairauden tai oireiden välillä on paljon vaikeampaa kuin aikuisilla, koska nuoruudessa normaalin määritelmä on paljon laveampi. Kun nuo asiat sinua huolestuttavat, niin ota selville, missä teidän kunnassa on nuorisopsykiatrian poliklinikka ja hakeudu sinne keskustelemaan. Uskon, että saat varsin hyvää apua ja tukea itsellesi sieltä. Kirjoittamasi perusteella ei voi tehdä mitään päätelmää, että oletko taipuvainen johonkin sairauteen, puhumattakaan, että sinulla olisi joku sairaus tai oireyhtymä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Voiko skitsofreenikon kanssa saada lapsia?

Hei. Miesystävälläni on todettu jakautumaton skitsofrenia, ja hänellä on lääkitys siihen. Välillä hänellä on tosi vaikeita kohtauksia, jolloin hänen silmät menevät takaraivoon, ja hän sanoo olevansa sekaisin ajatuksista. Tarkemmin en tiedä, mitä hän ajattelee tai tuntee. Voiko hänen kanssaan tehdä lapsia? Onko se periytyvä sairaus? Parantuuko tuosta koskaan?

Hyvä kysyjä,

Skitsofrenia on tällä hetkellä parantumaton sairaus ja lääkehoito on hoidon kulmakivi, mutta oirekirjon mukaan tarvitaan paljon muutakin tukea ja apua. Mitä nuorempana sairastuu, sen enemmän tarvitaan muita tuki- ja hoitopalveluja.

Jos toisella vanhemmista on skitsofrenia, on riski hiukan suurempi kuin muulla väestöllä, että lapsellakin voisi olla skitsofrenia tai muu psykiatrinen sairaus.

Skitsofrenia ilmenee jokaisella yksilöllisesti, riippuen, minkä ikäisenä sairaus on puhjennut ja ovatko oireet tulleet hitaasti hiipien vai kerralla rytisten. Peruskapasiteetti ja koulutustausta vaikuttavat siihen, miten paljon haittaa taudista on arkielämässä. Vaikeimmissa muodoissa ihminen ei yleensä katso tarvitsevansa lääkehoitoa ja siten tilanne ajan oloon vaikeutuu entisestään. Jos henkilöllä on lisäksi päihde- tai huumeongelma, on ennuste ja toimintakyky heikompi. Lievällä taudinkuvalla voi aika hyvin selvitä ja käydä työssä, mutta vaikeimmissa tapauksissa edessä voi olla toistuva sairaalakierre ja vaikeuksia arkielämässä. Hoitoon pääsy voi olla vaikeaa joko potilasta johtuvista seikoista tai järjestelmästä johtuvista syistä.  Tulevaisuudessa ei siis haasteita puutu.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Epäilen skitsofreniaa

Hei! Epäilen itselläni olevan jonkinlainen skitsofrenia, se negatiivinen ehkä. Miten ja missä voin testauttaa itseni? Kaukana asuva ystävänikin vaikuttaa pahasti masentuneelta ja itse epäilen pienessä mielessäni, että hänelläkin voisi olla skitsofrenia. Itse asiassa pidän sitä todennäköisempänä kuin sitä, että itselläni olisi sellainen. Mitä pitäisi tehdä?

Hyvä kysyjä,

Mitään luotettavia testejä ei ole olemassa epäilyihin. Harvemmin epäily osoittautuu todeksi. Moni kyllä pelkää aidosti voivansa sairastua mm. skitsofreniaan, mutta myös muihin tavallisiin tauteihin, kuten diabetekseen tai syöpään.  Skitsofreniassa on syviä ajattelun ja havaintokyvyn vääristymiä sekä tunteitten asiaankuulumattomuutta tai tunne-elämän latistumista, harha-ajatuksia ja harha-aistimuksia.

Tuosta kysymyksestä ei tullut esille tuon kaltaisia oireita. Pelko-oireinen ahdistushäiriö voi olla syynä, miksi ihminen pelkää kovasti sairastuvansa erilaisin sairauksiin. Jos nuo ajatukset kovasti häiritsevät elämää tai toimintakykyä, niin suosittelen ottamaan yhteyttä psykiatriin, jonka kanssa voi keskustella ja miettiä, mitä asialle kannattaisi tehdä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Mikä ystävääni vaivaa?

Hei! Eräällä ystävälläni on ollut noin vuoden ajan masentunut ja surullinen olo. Hänen elämässään ei ole tapahtunut mitään “dramaattista”, joka olisi saattanut masentaa hänet. Hän on viillellyt ja joskus toivoo kuolevansa. Koulu on hänelle vaikeaa, koska hän stressaa paljon, ja hän on kertonut, että tuntuu vaikealta lähteä kouluun, ja koulu tuntuu muutenkin hankalalta.

Hänellä on sellainen tunne, ettei jaksa enää. Sen lisäksi hänellä on eräs julkkis, jota hän ihannoi. Hän kiven kovaa väittää tuntevansa hänet, ja että julkkis rakastaa häntä. Hän on kertonut, että tuntee kyseisen julkkiksen olevan läheinen ja koko ajan läsnä. Hän joskus juttelee julkkikselle ja kertoo kuulevansa hänen äänensä ja tuntevansa hänen kosketuksensa. Hän puhuu koko ajan hänestä, ja hän rakastaa julkkista enemmän kuin mitään muuta. Hänen koko maailmansa pyörii hänen ympärillään.

Hän on myös nykyään paljon vähemmän sosiaalinen. Hän on hiljainen ja puhuu todella vähän. Ennen hän oli paljon muiden kanssa ja puhui paljon, mutta vuoden sisällä asiat muuttuivat. Myös hänen mielialansa vaihtelee usein ja hän on puhunut ns. “kohtauksista”, joiden aikana häntä ahdistaa, pelottaa, itkettää ja masentaa vielä enemmän. Mistä voisi olla kyse?

Hyvä kysyjä,

Oireet kuulostavat hankalilta ja niissä ilmenee todellisuuden vääristymiä, aistiharhoja ja harha-ajatuksia tuon kuvailun perusteella. Nuo ovat psykoosin oireita ja siksi olisi hyvä saada ystävä hoidon piiriin. Sen toteutus on se vaikea asia, koska usein asianomainen ei koe olevansa minkään hoidon piirissä. Harha-aistimukset ja harha-ajatukset ovat asianosaiselle totta, joten niiden todenperäisyydestä ei kannata jankata. Voi vain ihmetellä, että mikähän siinä on, että kaikki muut kokee asiat eri tavalla ja eivät usko potilasta. Oireisiin liittyy usein ahdistusta ja unettomuutta, sekä toimintakyvyn laskua ja muutenkin pelkoja tai tyytymättömyyttä, ja niihin oireisiin kannattaa hakea apua, sen asianosainen usein hyväksyy.

Vastaanotolle pitäisi aina päästä mukaan joku läheinen tai hyvä ystävä, joka voisi valottaa sitä todellisuutta. Jos asianosainen ei tahdo ketään mukaan, voi soittaa lääkärille etukäteen ja antaa taustatietoja.  Valitettavasti asialle ei voi tehdä mitään, vaikka toinen taantuu ja oireet vaikeutuvat, jos ei ole edellytyksiä tahdon vastaiseen hoitoon. Sitten kun on, pitää ilmoittaa terveyskeskukseen, että asianosainen oireilee siten ja siten ja hänet pitäisi saada hoitoon, mutta vapaaehtoisesti ei suostu lähtemään. Terveyskeskuksen velvollisuus on silloin vaikka poliisin virka-apua pyytämällä hakea henkilö arvioitavaksi. Kun tahdon vastaisen hoidon kriteerit ovat niin tiukat, ei voida saada vaikeasti oireilevaakaan hoitoon. Vasta sitten, kun hän on vaaraksi itselleen tai muille, voidaan asiaa harkita. Avohoito on aina ensisijaista ja sieltäkin saa hyvää apua, jos lähtee apua hakemaan.  Ystäväsi tilannetta pitäisi tarkemmin arvioida.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Pelkään koko ajan sairastuvani erilaisiin sairauksiin

Pelkään sairastuvani skitsofreniaan. Sairastumista pelkään kyllä myös muutenkin. Tauti, mitä keksin sairastavani, vaihtelee. Ajatus erityisesti skitsofreniaan sairastumisesta ahdistaa minua.

Yritän selittää itselleni, mistä sairastumisen pelkoni johtuvat. Minulla oli puoli vuotta sitten noin neljän viikon sisällä kaksi loukkaantumista. Jokin munuaisvamma tuli ensin, ja polvivamma seurasi sitä. Muisteltuani olen pelännyt kuitenkin noin kolme vuotta sitten jo sokeritautia ilman mitään perustetta.

Olen 23-vuotias ammattikorkeakoulun vasta suorittanut nuori mies. Käyn myös töissä. Nyt olen tässä kirjoittaessani huomannut, että minulla on ainakin tarve puhua asioistani.

Hyvä kysyjä,

Varsinkin nuoruudessa on kovin tavanomaista, että pelkää erilaisia asioita, jotka ainakin teoriassa olisivat mahdollisia. Joskus peloille voi olla jokin syy varhemmassa historiassa, mutta joskus voi kyse olla pelko-oireisesta ahdistuneisuushäiriöstä tai suoranaisesta pakko-oireista ajattelusta. On aika epätodennäköistä, että kaikki pelot toteutuvat, muutoin ei maailmassa olisi kuin muutama terve ihminen. Sairauksissakin pitää ajatella todennäköisyyksiä sekä täytyy olla oireita riittävästi, jotta taudin tai häiriön kriteerit toteutuvat. Yleiset taudit ovat yleisimpiä ja harvinaiset harvinaisia. Monessa psykiatrisessa sairaudessa on myös perinnöllistä taipumusta.

Sairastumisen pelolle saattaa joskus löytyä jokin syy elämänhistoriassa. Tuonkaltainen oireilu ei ole vaarallista, varsinkaan kun ei ole todettu mitään sairautta, mutta subjektiivinen haitta voi olla niin suuri, että elämä tuntuu vaikealta ja se voi vaikuttaa toimintakykyyn ja tyytyväisyyteen varsin haitallisesti. Juuri noiden haittavaikutusten vuoksi kannattaisi hakeutua psykiatrin vastaanotolle, koska asian selvittäminen kannattaa ja hoitona voidaan käyttää, lääkehoitoa, terapiaa ja hypnoosiakin tietyissä tapauksissa. Peloista voi vapautua ja niihin voi saada varsin hyvää apua.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin