Meditoinnista apua skitsofreniaan?
Meditoinnista apua skitsofreniaan?
Auttaako meditointi/joogaaminen skitsofreniaan? Osa väittää, että kyllä, ja osa ei, mutta mikä on teidän mielipide asiaan? Joogaaminen ja meditointi rauhoittaa ihmistä, joten eikö se voisi myös toimia rauhoittavasti skitsofreenikolle?
Hyvä kysyjä,
Jos hoidetaan vaikka tulehdusta, kukaan ei ajattele, että meditointi voisi olla antibiootin korvike. Skitsofrenia on paljon monimutkaisempi ilmiö kuin tulehdus. Skitsofreniaa pidetään aivosairautena, jossa tapahtuu hitaasti ilmenevää solukatoa keskushermostossa ja poikkeavaa toimintaa muutenkin. Jotain näyttöä on, että lääkehoito voisi hidastaa tuota prosessia ja auttaa oireiden hallinnassa. Siksi suositellaankin jo oireiden varhaisvaiheessa lääkehoitoa ja sitä pidetään muutenkin hoidon kulmakivenä, mutta se ei pelkästään riitä, vaan tarvitaan muutakin.
Ihminen ei ole kone vaan tunteva ja kokeva olento ja ympäristön kanssa pitäisi myös tulla toimeen. Tämänkaltaisissa asioissa voi terapia ja miksei meditointikin auttaa, jos asianomainen pystyy siihen keskittymään. Skitsofrenia nimittäin häiritsee kognitiivisia toimintoja laaja-alaisesti. Kognitiivisilla toiminnoilla ymmärretään aivojen niitä toimintoja, joita kuvataan informaation prosessointina ja siihen liittyy myös emootiot sekä havaitseminen. Skitsofrenia siis häiritsee suuresti sellaisia toimintoja kuin havaitseminen, tietoisuus, muisti, ajattelutoiminnot ja kieli. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan sellaisia asioita, joilla nuo edellä mainitut voidaan yhdistää mielekkäällä tavalla, siten että monimutkaiset tehtävät onnistuvat ja itsenäinen elämä mahdollistuu. Vaikka me pidämme sellaista asiaa hyvin yksinkertaisena, kun joku sanoo, että mene kauppaan ja osta paketti kahvia ja muroja sekä katso onko hyviä tarjouksia, on se aika vaativa monia taitoja ja tiedollisia osia sisältävä tehtävä. Jos kauppaan sitten lähtee vaikka polkupyörällä, pitää olla mielessä kartta, missä se kauppa sijaitsee ja miten sinne pääsee sekä pitää noudattaa liikennesääntöjä, ettei käy huonosti. Koko matkan pitää olla mielessä, mitä varten sinne kauppaan mennään. Kaupassa pitää osaa suunnistaa oikein ja tehdä valintoja ja jättää jotain valitsematta, vaikka tekisi mieli. Tarvitaan siis monenlaisia taitoja, tietoa ja ajattelukykyä näinkin yksikertaisessa asiassa. Jos toiminnanohjaus ei toimi, ei havainnot ja suunnitelma yhdisty ja asia ei tule hoidettua. Kognitiivisten toimintojen häiriintymisestä ja puutteista johtuu, että skitsofreniaa sairastava ei esimerkiksi ymmärrä, mitä suihkussa pitäisi tehdä, jos hänelle sanotaan: mene suihkuun. Hän voi siellä kyllä käydä, muitta ei peseydy. Vastaavia esimerkkejä löytyy paljon. Skitsofrenia voi olla oirekuvaltaan lievä tai vaikea tai siltä väliltä ja on yksilöllistä kuinka se vaikuttaa esim. kognitiivisiin kykyihin. Jos peruskapasiteetti on hyvä ja on ehtinyt saavuttaa koulutusta, voi selvitä paremmin kuin sellainen jolla lähtötaso on ollut heikompi.
Skitsofreniaa pidetään peruuttamattomana tautina, siihen ei tunneta täysin parantavaa hoitoa, mutta lääkehoidolla voidaan auttaa kovasti oireiden hallinnassa ja ilmeisesti se hidastaa haitallisia prosesseja aivoissa. Meditoinnin voi joku kokea mukavaksi, jos hänellä on kapasiteettia sitä harrastaa ja on siihen mieltynyt, kaikki eivät koe sitä omakseen. Vaikka lääkehoito on se keskeinen hoidon kulmakivi, eivät sitäkään kaikki potilaat koe tarpeelliseksi ja siksi tuleekin ajoittain ongelmia, koska potilaan oma mielikuva voinnistaan voi poiketa täysin siitä, miten ympäristö sen kokee. Syynä ei ole potilaan ilkeily vaan, vakavat puutteet kognitiivisissa toiminnoissa. Ehkä tämä selitys valaisee asiaa, että näin vaikeassa sairaudessa ei meditointi ole parantava, mutta joku voi siitä hyötyä, silloin kuin oireet eivät häiritse keskittymiskykyä. Liian suuria odotuksia ei kannata asettaa. Skitsofreniassa ahdistus voi liittyä taudin aiheuttamiin puutteisiin kognitiivisissa toiminnoissa ja vaikeimmissa muodoissa voidaan tilannetta helpottaa lääkehoidolla.
On ollut aikoja, että on ajateltu voitavan parantaa skitsofrenia pelkällä terapialla. Siinä on oletuksena ollut, että kyse on sairaudesta, jonka perussyyt ovat hankalassa vuorovaikutussuhteessa. Tämän mukaisesti syyllistettiin äitejä ja utopistisesti ajateltiin voitavan hoitaa sairautta ilman psykoosilääkkeitä. Lääkkeitä käytettiin kyllä, mutta rauhoittavia lääkkeitä eli bentsodiatsepiinejä ja niiden haitallisuudesta on viime vuosina saatu jo aivan riittävästi tietoa. Potilaat olivat pitkään sairaalassa ja hyötyivät kyllä intensiivisistä hoitosuhteista, mutta tauti jylläsi kaiken aikaa ja rauhoittavat lääkkeet sumensivat mielen. Nykyään ei ole enää pitkiä hoitoja ja pitäisi pärjätä omillaan jossain vaiheessa. Hoidossa tarvitaan edelleen terapiaa ja toimintaa sekä kaikkea, millä voidaan lieventää ja auttaa oireiden hallinnassa. Siinä saattaa olla apua jollekin jopa meditoinnista, mutta ei kaikille. Psykoosilääkehoito on edelleen hoidon kulmakivi.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Muistioireet, vainoharhaisuus, kannabiksen polttaminen
Muistioireet, vainoharhaisuus, kannabiksen polttaminen
Moi! Olen kohta 17-vuotias, ja muisti ei pelaa ollenkaan. Joudun syömään muistia parantavia pillereitä, että pärjään koulussa. Olen välillä vainoharhainen, ja olen etääntynyt kavereistani. Pääni ei toimi siis ollenkaan. Välillä en tiedä edes itse, mitä selitän, tuntuu joka päivä enemmän ja enemmän tyhmemmältä. Jos kirjoitan jotain, teksti menee epäloogisesti, ja hypin tekstissä, aika paljon sama juttu puheessa… Masennustakin on ollut ja kai on? Nämä saattavat liittyä pilven poltteluun, olen poltellut nyt 1,5 vuotta ja eka vuosi oli päivittäistä, ja nyt se on viime aikana vähentynyt 3 kertaa viikossa poltteluun. Eli epäilen itselläni skitsofrenian alkuoireita.
Hyvä kysyjä,
Se on hyvä asia että olet huolestunut omasta tilanteestasi. Se tarkoittaa, että olet halukas hakemaan ja saamaan apua. Tuo kertomuksesi antaa ymmärtää, että aina ei ole ollut näin, kuten nyt kuvailit oloasi. Mitä nuo muistia parantavat pillerisi ovat? Tässä on huolestuttavaa se, että jos oireesi johtuvat kannabiksen käytöstä, lääkitset sitä jollakin toisella mahdollisesti keskushermostoon vaikuttavalla aineella ja lopputulos voi olla mitä vaan, mutta ei suinkaan hyvä.
Tiedetään, että kannabiksen käyttö voi joillakin kyllä laukaista psykoosin ja jopa skitsofrenian, mikä on sitten elinaikainen ongelma. Psykoosit ovat melko tavallisia ja johtunevat kasvin erittämän hartsin sisältämästä tetrahydrokannabinoilista (THC), lisäksi joukossa on erilainen määrä muita kannabinoideja, joista lääkkeellistä hyötyä voisi olla kannabidiolista. Sitä käyttäjät eivät taas halua, koska silloin päihdyttävää vaikutusta ei tule. Toisaalta kukaan ei tiedä, mitä muita epäpuhtauksia noissa katukauppa-aineissa on.
Masennus ja apaattisuus ovat myös tavallisia, ja masennus vielä pahentaa muistihäiriöitä sekä keskittymiskykyä, joka runsaan käytön takia vaikeutuu muutenkin. Psykoosioireet voivat ilmetä useita viikkoja, jopa useita kuukausia, joten pitää olla hyvin pitkäjänteinen. On aivan varmaa, että olosi ja vointisi tulee paranemaan ajan kanssa, mutta apua kyllä tarvitset.
Ihmisen aivot kypsyvät noin 21 ikävuoteen asti ja sinä aikana ei saisi käyttää mitään keskushermostoon vaikuttavaa ainetta turhaan, koska säännöllinen käyttö voi muokata aivoja, mutta ei parempaan suuntaan. Siksi joissakin maissa on aika perustellusti kielto nauttia alkoholia, jos on alle 20 tai 21 vuotta. Onneksi aivot ovat aika plastiset vielä nuoruudessa, joten vahinkoja voidaan korjata suuressa määrin.
Suosittelen sinulle, että nyt aivan heti lähdet hakemaan apua mielenterveystoimistosta tai psykiatrian poliklinikalta. Terveyskeskuksessakin voidaan auttaa ja laittaa lähete noihin edellä mainittuihin paikkoihin, jos niihin ei pääse ilman lähetettä. Kerro rehellisesti kaikki, mitä olet käyttänyt, koska ilman sitä tietoa ei apu kohdennu oikein.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
Psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Psykoosi vs. selvännäkeminen
Psykoosi vs. selvännäkeminen
Psykoosi usein todetaan silloin, jos ihminen kokee harhoja, esimerkiksi näkee “henkiolentoja”, kuulee “jumalan äänen” tms. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka elävät aivan normaalia elämää, mutta työskentelevät meedioina tms. eli näkevät (tai väittävät näkevänsä) kuolleiden ihmisten henkiä, enkeleitä jne. Miten nämä kokemukset poikkeavat siitä, mitä ihminen kokee psykoosissa, ja ovatko nämä meediot ja muut oikeastaan skitsofreenikkoja tai psyykkisesti sairaita ihmisiä?
Hyvä kysyjä,
Sairauksilla on tietyt selkeät kriteerit, ja se edellyttää, että ne ehdot täyttyvät. Usein siihen liittyy vielä sellainen seikka, että sairaus tai häiriö aiheuttaa potilaalle subjektiivista kärsimystä ja toimintakyvyn alenemaa sekä mahdollisesti ahdistusta. Ilmiö poikkeaa suuresti keskivertoelämästä. Käytännössä liikutaan jatkumolla, jossa toisessa päässä on täysin terve ja toisessa äärimmäisen sairas. Elämässä on paljon harmaasävyjä, ja jos viidestä kriteeristä täyttyy vain kolme, ei voida puhua vielä sairaudesta, mutta jos oireet ovat äärimmäisen vaikeita, kallistutaan silti sairauden puolelle.
Tämä esitetty kysymys on hyvä, mutta vaikea vastata. Ensinäkin on monenlaisia käsityksiä olemassaolosta ja elämästä sekä kuolemasta. Näitä ovat maailman uskonnot ja filosofit pohtineet. Tieteellisillä metodeilla ei voida todistaa Jumalan olemassaoloa, mutta ei sitäkään, että häntä ei ole. Kysymys palautuu uskon alueelle. Kristinuskon mukaan, kun ihminen kuolee, loppuu hänen elämänsä, kuten hautajaisissa sanotaan, kunnes Kristus sinut herättää viimeisenä päivänä. Tämän mukaan ei siten voisi olla mitään kuolleitten henkiä, ja siksi meediot ja vastaavat ovat siinä mielessä enemmän huijareita kuin sairaita.
On selvää, että psykoosisairauksiin voi kuulua vaikuttamiselämyksiä ja äänteen kuulumista tai ilmoituksia niin jumalilta, hengiltä, ufoilta kuin muiltakin mahdollisilta tahoilta. Psykoosisairauksiin kuuluu sellainen elementti, että asianosaiset vakaasti uskovat siihen, mitä kokevat. Tutkimuksin on havaittu, että silloin kun psykoosia sairastava ihminen kuulee ääniä, hänen kuuloaivokuori aktivoituu samalla tavalla kuin normaalisti kuuluaistimuksen aikana. Siksi harhat ovatkin niin vaikeita hahmottaa harhaksi, kun se on tapahtunut ja kuultu. Terveilläkin ihmisillä aistimus tapahtuu aivokuorella.
Meediot ja erilaiset selvännäkijät ovat yleensä varsin taitavia hahmottamaan ihmisen tilanteen ja usein he taitavasti kysellen kartoittavat taustan varsin hyvin ja siksi neuvot saattavat sopia varsin hyvin elämäntilanteeseen. Voihan olla, että joku ihminen lopulta uskoo itse omaavansa poikkeuksellisia ominaisuuksia, jolloin kysymys on enemmän narsismin ja persoonallisuuden rakenteesta kuin psykoosisairaudesta. Ymmärtääkseni selvännäkijät tai meediot eivät aina selkokielellä kuule vastausta, vaan saavat vaikutelman, jonka tulkitsevat sitten sanoiksi. Kuten tästä ilmenee, nämä lienevät eri asioita kuin skitsofrenia. Osa saattaa silti toimia ainakin näennäisesti varsin pyyteettömästi, mutta joukossa on aivan selviä huijareita.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
Psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Onko pojallani todella skitsofrenia?
Onko pojallani todella skitsofrenia?
Pojallani tehtiin diagnoosi noin 16-vuotiaana. Ennen poikani sairastumista olen itse tarvinnut psykoterapiaa 6 vuoden ajan, josta 4 vuotta oli kahdesti viikossa ja loppuaika kerran viikossa. Kävin myös vertaistukiryhmissä. Erään lääkärin kanssa olin niin tiiviissä yhteistyössä, että koin hänet isänä ja veljenäni. Näistä henkilöistä tuli läheisiäni. Luin paljon psykologian kirjallisuutta. Kirjallisuuden syvissä vesissä uiminen helpotti ahdistusta, kun diagnoosini oli epämääräinen.
Poikani harrasti jalkapalloa 7 vuotta. Pojan ollessa 14-vuotias huomasin hänen eristäytyvän porukasta. Puhuin asiasta tutulle lääkärille, joka pisti asian murrosiän piikkiin. Myöhemmin pojan ollessa 16-vuotias toinen lääkäri teki skitsofreniadiagnoosin. Tätä en hyväksynyt ollenkaan. Koin, että poikani tarvitsee ihmisten läsnäolon voimaa, ymmärrystä ja rohkaisua vetää oikeista naruista.
Neljän vuoden ajan olin pojassani kiinni yötä päivää. Rohkaisin häntä menemään armeijaan sillä ajatuksella, että siellä oireet häviävät. Poikani soitti minulle asepalveluksesta tunninkin mittaisia puheluita ja kävi läpi armeijan asioita. Hän koki palveluksen helvettinä.
Poikani on nyt 26-vuotias, en vieläkään tahdo hyväksyä, että hän on sairas, sillä hänellä on niin paljon samoja piirteitä kuin minullakin on ollut. Tunnen syyllisyyttä, ahdistusta ja kireää oloa pojan läsnä ollessa, kun mikään ei auta.
Tässä kiteytettynä tilanteemme. Miten voin auttaa, mistä toivoa? Onko vertaistukea isälle? Kiitos.
Hyvä kysyjä,
Tuosta on vaikea päätellä, että mitä poikanne sairastaa ja mitkä ovat ne keskeiset oireet, joista olette huolestuneita. Kuitenkin vaikuttaa, että poikanne ei koe oloaan aivan hyväksi ja oireet vaikeuttavat hänen toimintakykyään sekä ilmeisesti aiheuttavat jossain määrin eristäytymistä sosiaalisista kontakteista, mikä nuorelle ihmiselle olisi tärkeää.
Kun te olette itse saaneet apua, miksi ette rohkaisisi poikaanne myös hakemaan apua psykiatrian poliklinikalta tai mielenterveystoimistosta? Sekä omaiset että mielenterveyshäiriöistä kärsivät saavat hyvää tukea järjestöistä. Mm. Omaiset mielenterveystyön tukena on sellainen järjestö.
Ystävällisin terveisin,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Onko lapsen turvallista asua skitsofreniaa sairastavan kanssa?
Onko lapsen turvallista asua skitsofreniaa sairastavan kanssa?
Mitä voisin tehdä ystävälleni, joka sairastaa skitsofreniaa? Hän on juuri eronnut, ja he ovat sopineet, että 10-vuotias tyttö jää hänelle.
Onko pikkutytölle terveellistä olla äidin kanssa, kun hän vaan nukkuu päivisin, kun hän ei nuku öisin? Tyttö joutuu olemaan niin paljon yksin, kun äiti vaan nukkuu. Kun on viikonloppu, niin äiti nousee ehkä vasta neljän jälkeen, jolloin lapsi ei ole vielä saanut edes aamupalaa. Hän ei tee ruokaakaan enää, niin että he elävät voileivällä. Onneksi pikku tyttö saa ruokaa koulussa. Onko tytöllä hyvä olla äidillä?
Hyvä kysyjä,
Huolesi on aiheellinen. Jos äiti on masentunut, sillä on vaikutuksia lapseen ja vaikutukset ovat hyvin pitkäaikaisia. Pelkkä skitsofrenia ei sinällään ole este lastenhoidolle. Siinäkin voi olla sairauden osalta vaihtelua, mutta moni kykenee hoitamaan kotinsa hyvin mallikkaasti. Ainakin kannattaa kysyä ystävältäsi, että tarvitseeko hän apua ja jaksaako hän hoitaa kotia ja lastaan?
Apuakin olisi saatavilla ja hyväkuntoista ja hyvin yhteistyössä olevaa ihmistä voidaan mainiosti hoitaa avohoidossa, jolloin ei tarvitsisi lähteä kodista pois ja miettiä tyttären tilannetta. Vanhemmat ovat lapsille tärkeitä, vaikka vanhemmalla on mielenterveydenhäiriö. Apua tuossa kyllä tarvitaan jos vuorokausirytmi on sekaisin, tai jos kyseessä on masennus.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Skitsoaffektiivinen häiriö
Skitsoaffektiivinen häiriö
Hei, Mitä eroa on skitsoaffektiivisella häiriöllä ja skitsofrenialla? Millaisia oireita on skitsofreniassa positiivisilla ja negatiivisilla oireilla? Sairastan skitsoaffektiivisen häiriön masennusoireista muotoa, voisiko tästäkin saada lisää tietoa?
Hyvä kysyjä,
Oireiden perusteella taudin määrittely molemmissa tapauksissa voi alussa viedä aikaa, varsinkin jos tilanne kehittyy hitaasti. Skitsofreniassa tyypillistä ovat häiriöt ajattelutoiminnassa, havaitsemisessa ja tunnetilojen kokemisessa. Ihmistä hämmentää se, että hänestä tuntuu, että muut pystyvät lukemaan hänen ajatuksiaan tai vaikuttamaan niihin. Tämä puolestaan vaikuttaa syvästi kokemukseen itsestä, ja asianomainen saattaa ajatella olevansa jotenkin tapahtumien keskipisteessä. Hän voi kokea saavansa viestejä esim. tavallisesta TV-lähetyksestä, ja siten elämä tulee hyvin ahdistavaksi. Näiden lisäksi aistiharhat ja harhaluulot ovat tavallisia. Aistiharhat ja harhaluulot ovat pitkäkestoisia. Itse keksimät sanat ja ajatusten katkeaminen jollakin toisella väliin tulevalla ajatuksella tai harhalla tekee ihmisestä hyvin hajanaisen oloisen ympäristön silmissä.
Positiivisilla ja negatiivisilla oireilla ei tarkoiteta, että sisältö olisi positiivinen tai negatiivinen. Positiivisella oireella tarkoitetaan, että käyttäytymiseen jotain tulee lisää ja se suuntautuu ulospäin ja voi olla esim. voimakkaita aistiharhoja ja kiihtynyttä käyttäytymistä. Negatiivisilla oireilla puolestaan tarkoitetaan, että tavanomaiseen käyttäytymiseen nähden tulee puutosoireita, eli ihminen vetäytyy omaan maailmaansa.
Skitsoaffektiivisessa häiriössä oireet esiintyvät jaksoittain, ja silloin on samanaikaisesti ainakin joitakin päiviä päällekkäin sekä skitsofrenian kaltaisia oireita että merkittäviä mielialaan liittyviä oireita, kuten masentuneisuutta tai vauhdikkuutta. Skitsoaffekiivisessa häiriössä voi toimintakyky olla aika hyvä jaksojen välillä. Sekä masennusjaksot että mahdollinen vauhdikkuus pitää hoitaa hyvin, koska muuten se vaikeuttaa kovasti elämää ja toimintakykyä. Tässäkin on tietysti suuria yksilöllisiä eroja lievistä oireista hyvin vaikeisiin oireisiin.
Kirjastosta ja netistä saa nykyään aika hyvää tietoutta kaikista mielenterveyteen liittyvistä asioista. Suomessa Terveysportti on varsin luotettava ja hyvä tietolähde sekä Käypä hoito -sivut, josta saa ajankohtaista tietoa taudin diagnostiikasta ja hoidosta. Skitsofrenian kohdalla puhuttiin aiemmin sairaudentunnottomuudesta, jolla tarkoitettiin, että ihminen ei itse tiedosta olevansa sairas. Tämäkään ei ole tahallinen asia, vaan sairaus vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja havaintoihin siten, että hän ei hahmota asiaa samalla tavalla kuin sivulliset ja omaiset.
Optimaalista lääkehoitoa ei ole, mutta lääkehoito on silti hyvin keskeinen hoidossa, koska se ehkäisee pahempia oireita ja niiden kestoa. Sairaus on elinaikainen ja vaatii siten pitkäjänteisyyttä ja mieluiten tuttua vakinaista hoitopaikkaa, jossa voidaan opastaa ja auttaa elämän eri vaiheissa. Hyvä lääkehoito on lievittänyt taudinkuvaa huomattavasti siitä, mitä se on ollut aiemmin.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
En pysty hallitsemaan itseäni, mutta pelkään hakea apua
En pysty hallitsemaan itseäni, mutta pelkään hakea apua
Olenko tulossa hulluksi? Olen nuori, kahden pienen lapsen äiti. Minulla “napsahtaa” päässä, jos jokin asia ei mene niin kuin pitäisi ja alan silloin huutamaan ja puremaan hampaitani yhteen niin, että sattuu. Minun on pakko saada rikkoa jotain ja kun sekään ei enää tunnu riittävän, niin minun on pakko satuttaa itseäni, että tämä raivokohtaus menisi ohi. Yleensä otan haarukan tai vastaavan, jolla vedän käteeni naarmun josta tulee vähän verta. Se tuntuu omalla tavalla hyvältä, kun saa satuttaa itseään niin kuin rangaista.
Tämä on jokapäiväistä, jollei useammankin kerran päivässä. Lasten itku tai kitinä ovat pahimpia, jolloin minulla “napsahtaa päässä”. Toki muutkin asiat, kuten jos purkki ei aukea, tietokone ei toimi kunnolla tai jokin asia on väärässä paikassa. Asiat ovat siis hyvin pieniä. Ennen minulla oli todella pitkä pinna, hermot eivät menneet juuri koskaan, nyt toisen lapsen synnyttyä asiat ovat menneet huonompaan.
Minulla oli masennus ensimmäisen lapsen jälkeen ja se ei koskaan mennyt ohi kunnolla. Sain silloin lääkkeitä, mutten kokenut niistä olevan apua vaan päinvastoin ne vain väsyttivät entisestään. Tunnen, kun raivari iskee ja yritän saada itseni rauhoittumaan ja lapset hiljaiseksi, jottei kohtaus tulisi, mutta silti se tulee.
En ole varma haluanko elää, mutta on pakko jatkaa, koska en halua että lapseni jäävät ilman äitiä. Minulla on hyvä olo vain silloin, kun saan mennä vapaasti kavereideni kanssa. Kotona ja lasten kanssa olen tuskastunut ja kyllästynyt elämääni. Minulla on myös univaikeuksia. Valvon illalla noin kolme tuntia ennen kuin uni tulee, joskus enemmänkin. Yöllä herään pariin otteeseen ja aamulla väsyttää hirveästi. nukahtamislääkkeitä minulla on, mutta otan niitä vain 2-3 kertaa viikossa, etten jää niihin “koukkuun”.
Olen huono puhumaan asioista. Kirjoittaminen on paljon helpompaa. Lääkäriin en uskalla edes mennä, koska minulla on kaksi pientä lasta ja pelkään, että ne viedään minulta pois, kun kerron tilanteeni! Lapsilleni en ikinä tekisi mitään pahaa, mutta kuka hullua uskoo?
Parisuhde ei tunnu kovin kukoistavan, seksiä en halua koskaan, mutta silti sitä teen, että mieheni pysyy jollain tasolla tyytyväisenä. Pelkään mieheni ja lasteni puolesta, että mitä ne ajattelevat minusta ja sitä mitä minä teen niille (henkisesti). Jääkö lapsille jotain traumoja tällaisesta hirviöstä, joka huutaa ja hajottaa kaiken, joka päivä. Kaiken kukkuraksi inhoan ja ällötän itseäni niin ulkoisesti kuin sisäisesti.
Hyvä kysyjä,
On hyvä, että kykenet ilmaisemaan itseäsi noin hyvin kirjallisesti. Siitä on luettavissa, myös se, että haluat apua tilanteeseen, mutta pelkäät toisaalta, että se voisi koitua sinulle haitaksi, esim. siten, että sinut todetaan kykenemättömäksi huolehtimaan lapsistasi.
Pelkosi on kyllä aiheeton, ja ensisijaisesti apu lähtee siitä, että pyritään auttamaan perheitä selviämään arjessa, eikä uhkailemaan lasten viemisellä.
Masennus on hyvin tavallista naisilla synnytyksen jälkeen ja samoin haluttomuus seksiin. Osin se johtuu hormonaalista seikoista ja tietysti masennus ja unettomuus vaikeuttavat tilannetta. Sinulla on myös aika tavalla ahdistusta, jota koetat hallita itseäsi vahingoittavalla tavalla. Se voi johtua myös heikosta impulssikontrollista eli kyvystä hillitä itseään erilaisissa asioissa ja tilanteissa. Impulssikontrollin heikkous voi kieliä myös persoonallisuushäiriöstä (epävakaa persoonallisuus). Onneksi sekin on iän mukana helpottuva tilanne, mutta sitä ei tietenkään voi päätellä näin pelkän kirjeen pohjalta, koska stressaavassa elämäntilanteessa kuka tahansa ihminen käyttäytyy poikkeavalla tavalla.
Olet tehnyt viisaasti, kun et ole käyttänyt säännöllisesti nukahtamislääkkeitä, koska ne eivät hoida masennusta, vaan piilottavat oireet ja siten tilanne vain pahenee ajan kuluessa. Tarvitset kuitenkin lääkitystä sekä unettomuuteen, että masennukseen ja mahdollisesti ahdistukseen, ehkä myös mielialaa tasaavaa lääkettä. Nykyisin on hyviä lääkkeitä, jotka eivät aiheuta haittoja, ainakaan pidemmällä aikavälillä, eivätkä aiheuta riippuvuutta. Keskustelukin tekisi hyvää, jotta saisit vähän perspektiiviä asioihisi sekä otetta paremmin ratkaista esillä olevia asioita.
Kaikki suuret muutokset elämässä aiheuttavat stressiä, vaikka muutos olisi luonteeltaan hyvin positiivinen, kuten naimisiinmeno tai parisuhde ja lapsen saaminen. Riippuu paljolti siitä, kuinka valmis on sellaiseen elämänmuutokseen, miten hyvin siinä pärjää. Hyvä uutinen on se, että vaikka olisi nyt ottanut kaksi askelta, kuin voimat ja kapasiteetti olisi riittänyt vain yhteen askeleeseen, niin se ero on kurottavissa umpeen, kun saa asianmukaista apua. Tarvitset apua sekä omaan jaksamiseen mielenterveystoimistosta tai psykiatrian poliklinikalta ja ehkä sosiaalitoimistosta, jotta voisit saada sellaista tukea, että pärjäät vaikeimman vaiheen yli kodissasi.
Suosittelen, että otat pikimmiten yhteyttä mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle ja he voivat sieltä ottaa yhteytä kunnan sosiaalitoimistoon. Ota mukaan tuo minulle kirjoittamasi kirje, sillä se on hyvin kuvaava ja auttaa heti pääsemään asian ytimeen. Tarvitset apua ja uskon, että saat sitä pian ja hyödyt siitä. Koska kykenet noin hyvin ilmaisemaan itseäsi kirjallisesti, pystyt siihen myös puheen tasolla.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Lähihoitaja ja skitsofreniaa sairastava potilas
Lähihoitaja ja skitsofreniaa sairastava potilas
Hei! Olen lähihoitajaopiskelija, ja teen opinnäytetyötä skitsofreniasta. Olemme tältä sivustolta saaneet monta hyvää otsikkoa ja tietoa paljon. Yksi asia kuitenkin hieman mietityttää. Kuinka lähihoitajana kohtaan skitsofreniaa sairastavan potilaan? Mistä saisin siihen lisätietoa? Ensin työssämme laitoimme otsikoksi “Sairastuneen kohtaaminen”, mutta rajasimme sen lähihoitajan kohtaamiseen emmekä ole juuri mistään löytäneet minkäänlaista tietoa. Kiitos!
Hyvä kysyjä,
Tietoa löytyy kyllä paljon, mutta sen etsiminen voi olla hankalaa ja tiedon taso vaihtelee. Luotettavia kotimaisia tietopalveluja saa mm. terveyskirjastosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta (THL). Saattaa olla muitakin, jopa yksityisten ihmisten ylläpitämiä sivuja, mutta viranomaisten sivuilta saa melko luotettavaa tietoa. Kirjastosta saa tietysti hyviä asiaa sivuavia kirjoja, mm. Psykiatria. Ulkomaisilta sivuilta löytyy hakusanalla psychosis and treatment paljon asiaa.
Kaiken kohtaamisen perusta on taudin ja sen oireiden ymmärtäminen sekä hoidon keskeisten periaatteiden tietäminen. Sen jälkeen lähestymistavan valinta ja toteutus on helppoa siinä mielessä, että toiminta pitää olla hoidon päämäärien mukaista. Psykiatrisissa sairauksissa liitännäissairaudet ovat tavallisia, mm. päihdehäiriöt, mielialahäiriöt ja persoonallisuushäiriöt ja siten pitää perehtyä aina yksilön ajankohtaisiin asioihin, elinympäristöön, perheeseen, ystäviin ja toiveisiin sekä pelkoihin ja toimintakykyyn arjen asioissa. Kyse on aina hyvin laaja-alaisesta lähestymisestä kohden ihmistä ja hänen kokemusmaailmaansa. Tautia hoidetaan, ihmistä autetaan ja pyritään tukemaan toimintakyvyn ylläpitämistä.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Voiko skitsofreenikko elää normaalia elämää?
Voiko skitsofreenikko elää normaalia elämää?
Ei ole mitään estettä, että ihminen, joka sairastaa skitsofreniaa, voisi elää ihan normaalia elämää. Saman kysymyksen voisi esittää yhtä hyvin diabetesta tai syöpää sairastavalle. Elämän mielekkyys ja kauneus eivät ole aina kiinni sairaudesta tai sen puuttumisesta, kuten ei rikkaudesta tai köyhyydestäkään. Kuten meidän kaikkien kohdalla, on monista asioista kiinni, miten se onnistuu ja koska ihminen kokee elämän mielekkääksi tai mikä on normaalin elämän mittapuu. Sairaus kyllä vaikeuttaa asiaa siten, että se tuo lisävaikeutta.
Sairaus voi olla lievä tai vaikea. Lievän oirekuvan kanssa selviytyy yleensä helpommin kuin vaikean. Sairauden kulku on vaihteleva ja se kuuluu asiaan. Jos henkilöllä on myönteisiä kokemuksia hoidosta, erityisesti lääkehoidosta, on ennuste toki parempi kuin silloin, jos motivaatiota ei ole omaan hoitoon. Jos on omaisia ja ystäviä, on tilanne parempi kuin aivan yksin.
On tärkeää, että ihminen saa tietoa niin sairaudesta kuin sen hoidosta sekä omista vahvuuksista ja oppii tunnistamaan omia ennakoivia oireita, jotka vaikeuttavat tilannetta. Näin on mahdollista saada apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin oireet jäävät kestoltaan ja voimakkuudeltaan lievemmäksi kuin muutoin. Vaikeudetkaan eivät siis estä hyvää elämää, koska se on oma kokemus.
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Tuki jatkuvaan omaishoitajuuteen
Tuki jatkuvaan omaishoitajuuteen
Hei! Olen 13-vuotiaasta ollut ns. hoitajana äidilleni (nyt olen 48-vuotias). Äiti on nyt 78-vuotias. Äitini sairastui minun ollessani lapsi paranoidiseen skitsofreniaan. Pitkiä hoitojaksoja, aina uudelleen ja uudelleen. Lääkkeet eivät menneet suuhun asti.
Nyt kysynkin, kun hänellä todettiin keskivaikea Alzheimerin tautikin, että onko minulla mahdollisuus saada mitään tukia jatkuvaan hoitajuuteen?
Ovatko tukea saavat potilaat kaikki vain vuode-, pyörätuoli- ja liikuntarajoitteisia? Olen kumminkin äidin kanssa 24 h ja hoitelen hänen kanssaan asioita.
Pidän hänet aina liikkeellä: vien kauppaan, pankkiin yms., jotta hänen on pakko lähteä ulos.
Voiko tällaisessa tapauksessa olla omaishoitajana? Voin kyllä kertoa, että luulenpa tämän olevan yksi rankimmista hoidettavista.
Kiitän teitä, jos saan jotakin vastausta!
Hyvä kysyjä,
Kannattaa mennä paikallisen Kelan toimistoon keskustelemaan, mitä tukia on tarjolla. Sosiaaliturva kattaa avun silloin, kun ei kykene itsestään huolehtimaan ja toimeentulotuen lisäksi on mm. vammaistuki ja muita tukimuotoja. Virkailijat neuvovat, mitä on tarjolla ja miten sitä haetaan, koska se edellyttää tiettyä määrää “paperisotaa”. Äitinne tuskin pystyy täyttämään lomakkeita, mutta niiden täyttäminen ja lääkärinlausuntojen hankkiminen vie vähän aikaa.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Alentaako skitsofrenia kognitiivisia kykyjä?
Alentaako skitsofrenia kognitiivisia kykyjä?
Sain skitsofreniadiagnoosin noin vuosi sitten. Olin oireillut lievästi ja kokenut ahdistusta noin vuoden. Mielestäni ennen diagnoosin saamista olin myös ollut psykoosissa joitakin kertoja. Oireet olivat tunnistettavan vahvoja kuitenkin vasta sairaalassa, kun lääkitystäni kokeilumielessä vähennettiin.
Opiskelin yliopiston kursseja koko sairaalassaolon ajan, ja nyt yli vuoden sairaalan ulkopuolella oltuani olen onnistunut myös opiskelemaan. Arvosanaksi olen saanut keskimäärin neljä, kun viisi on täydet pisteet.
Monessa paikassa kirjoitetaan, että skitsofrenia alentaa ihmisen kognitiivisia kykyjä. Onko kuitenkin mahdollista, että näin ei tapahdu?
Hyvä kysyjä,
On hyvä muistaa, että sairaudet ovat aina erilaisia vaikeusasteeltaan, vaihdellen lievästä hyvin vaikeaan. Toisekseen ihmiset ovat hyvin erilaisia ja jotkut kestävät enemmän kuin toiset ja jotkut ovat hyvin älykkäitä ja toisilla ei ole yhtä suotuisia lähtökohtia elämälle. Vaikuttaa siltä, että lähtötasosi on ollut hyvin korkea älykkyyden osalta ja ehkä taudinkuva ei ole ollut kaikkein vaikein ja hoito on voitu aloittaa riittävän ajoissa. Silloin sairauden aiheuttama haitta on jäänyt aika vähäiseksi. Kyllä skitsofrenialla on vaikutusta kognitiivisiin kykyihin, mutta vaikutus ei välttämättä ole kovin suuri kaikilla. On ollut kuuluisia tiedemiehiä, joilla on ollut skitsofrenia. Tässäkin pitää muistaa, että ihminen ei ole sama kuin tauti. Emmehän sano, että eilen juttelin yhden rakkosyövän kanssa, vaan keskustelin eilen ihmisen kanssa, jolla on rakkosyöpä. Tauti ei saisi määritellä ihmistä vaan meillä on mahdollisuus itse määrittää omaa elämäämme ja se tekee siitä hienon. Nauti siis kyvyistäsi ja elä hyvää elämää toteuttaen sitä, mikä tekee sinun elämästä hyvän ja arvokkaan.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Kummalla on suurempi riski aiheuttaa skitsofreniaa, alkoholilla vai kannabiksella?
Kummalla on suurempi riski aiheuttaa skitsofreniaa, alkoholilla vai kannabiksella?
Hyvä kysyjä,
Ehdottomasti kannabiksella on suurempi riski aiheuttaa skitsofreniaa ja muita psykooseja, mutta ei alkoholikaan hyvää tee, koska se nopeuttaa aivojen rappeutumista.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Kategoriat:
Yleistä Skitsofreniasta
Skitsofrenia ja elämäntavat
Skitsofrenian hoito
Skitsofrenian oireet
Skitsofrenian periytyminen
Skitsofrenian tutkimukset
Tuki sairauden aikana
Skitsofreenikon väsyminen
Skitsofreenikon väsyminen
Olen sairastanut skitsofreniaa vuodesta 1971 lähtien: yksi sairaalassaolo vuonna 1972 2,5 kuukautta, 10 sähköshokkia. Sen jälkeen avohoidossa. Olen ollut todella hyvässä kunnossa, mutta nyt alan väsyä. Olen 55-vuotias, on diabetes ja ylipainoa. Täytyy pyytää siivousta ja kaupassakäyntiä. Muuten selviän hyvin. Mitä pitäisi tehdä, että vointi paranisi?
Hyvä kysyjä,
Olet ilmeisesti sairastanut aiemmin vaikeaa masennusta, josta olet hyvin toipunut. Iän mukaan ei pitäisi väsyttää, mutta ylipaino ja diabetes eivät ole hyvä yhdistelmä, ja väsymys johtuu kyllä näistä seikoista, jos ei muuta terveysongelmaa ole tiedossa. Diabeteksen hoidossa pitäisi olla hyvin aktiivinen ja lääkitys pitäisi saada kohdalleen sekä elintavat. Alkoholi ja tupakka ovat suorastaan myrkkyä tässä taudissa. Ylipaino lisää kovasti riskiä liitännäissairauksiin, ja toisaalta pienikin painonpudotus parantaa huomattavasti ennustetta.
Kysymyksestä ei ilmennyt, onko sinulla kakkostyypin diabetes vai jo lapsena tai nuorena alkanut ykköstyypin diabetes, jota hoidetaan jo varhain insuliinilla. Nykyisin kyllä insuliinihoito lisätään tablettien ohella kakkostyypin diabeteksen hoitoon siinä vaiheessa, kun ei päästä hyvään hoitotasapainoon pelkillä tableteilla. Toivon mukaan käyt säännöllisesti oman lääkärin luona ja nyt pitäisi käydä useamminkin, jotta asiat saadaan kuntoon. Huono hoitotasapaino lisää masennuksen riskiä, ja kaikkiin kroonisiin pitkäaikaissairauksiin liittyy muutenkin masennus helpommin.
Diabetes lisää sydän- ja verenkiertoelin- sairauksien esiintyvyyttä siinä määrin, että voitaisiin sanoa diabeteksen olevan sydän- ja verenkiertoelimistön tauti, johon liittyy kohonnut verensokeri. Hyvä hoitotasapaino parantaa toimintakykyä ja jaksamista sekä tuo elinvuosia. Huono hoitotasapaino vaikuttaa päinvastoin. Nyt siis kiireesti oman lääkärin luo sopimaan hoitolinjauksista.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
Psykiatrian erikoislääkäri
Vinkkejä lääkityksen muuttamiseen
Vinkkejä lääkityksen muuttamiseen
Lääkärini ei haluaisi lopettaa tuota syömääni klotsapiinia, jota syön skitsoaffektiivisseen häiriöön. Itse olen sitä mieltä, että haluan sen lopettaa. Olen vähentänyt itsekseni ¼-osasta puolet. Sekin kuulemma jo näkyy hoitajien silmissä. Itse en sitä todellakaan huomaa. Mutta miten se olisi turvallista lopettaa itsenäisesti? Joudunko taas tappelemaan psykologini kanssa! Tiedän, että hän ei auta asiassa.
Hyvä kysyjä,
Skitsoaffektiivinen häiriö on siinä mielessä mielenkiintoinen, että sairausjaksojen välillä voi olla joskus pitkiäkin jaksoja, että menee hyvin. Lääkehoitoon on ulkopuolisen vaikea ottaa kantaa yksittäisen ihmisen tapauksessa, koska pitäisi tietää aika tarkalleen koko sairaushistoria sekä paljon sellaista, minkä vain hoitava lääkäri ja muu terveydenhuollon henkilöstö tietää pitkältä ajanjaksolta. Ihmisellä voi olla voimavaroja ja toimintakykyä niin paljon, että sairaus ei kovasti haittaa arkipäivän elämää. Sitten kun vointi vaikeutuu, on aina hyvä, jos saa nopeasti apua, tai ohjeen vaikka itse lisätä lääkitystä ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Pitää oppia myös itse tunnistamaan oireita ja vaaratekijöitä sekä tietämään, mitä silloin pitäisi tehdä.
Suosittelen aina yhteistyössä oman lääkärin kanssa muuttamaan lääkitystä siinäkin tapauksessa, että olette eri linjoilla. Lääkäri voi antaa hyviä ohjeita, miten menetellä jos tulee jotain odottamatonta. Nykyisin kyllä pyritänkin siihen, että lääkitystä pitäisi ajoittain aina arvioida, mutta elämänaikaisissa sairauksissa harvoin, jos koskaan päästään siihen, ettei lääkitystä tarvittaisi ollenkaan. Sellainen jaksottainen lääkitys saattaa sopia joillekin, mutta kuten sanottu lääkitys ja hoito ovat aina yksilöllisiä. Valitettavasti en voi sen tarkemmin tässä asiassa auttaa, mutta suosittelen yhteistyötä hoitavan lääkärinne kanssa.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Huoli skitsofrenian periytymisestä
Huoli skitsofrenian periytymisestä
Hei! Haluaisin tietää taudin periytyvyydestä. Olen huolissani, sillä isäni joka sairastaa skitsofreniaa, on sairastanut sitä aivan varhaislapsuudestani asti. Luulen myös, että isäni veli on sairastanut skitsofreniaa, mutta tämä ei ole täysin varmaa. Vanhempani erosivat, kun olin pieni, ja olen asunut äitini kanssa siitä lähtien, nyt tosin asun jo omillani. Isäni asuu ryhmäkodissa ja aina välissä hän joutuu laitosjaksolle, koska menee ”huonompaan” kuntoon.
Olen opiskellut itselleni ammatin ammattilukiossa, ja nyt opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeassa. Itse en tunnista itsessäni mitään oireita, eikä kukaan läheiseni ole minulle vihjannut, että minulla oireita olisi. Olen 24-vuotias, opiskelen sosiaali- ja terveysalalla, omasta mielestäni olen menestynyt opiskeluissani ja työelämässä kohtalaisen hyvin, elän avoliitossa poikaystäväni kanssa, ja omasta mielestäni asiani ovat melko lailla kunnossa. Kuitenkin isäni skitsofrenia vaivaa minua, etenkin se, kuinka suurella todennäköisyydellä tauti puhkeaa joskus minullekin.
Hyvä kysyjä,
On toisaalta ymmärrettävää, että ihminen pelkää sellaista, mistä ei varmuudella tiedä, ja mikäli se mielikuvan tasolla voi uhata omaa hyvinvointia. Olet kuitenkin jo siinä vaiheessa, että jopa todennäköisyys alkaa huveta olemattomiin pelkosi suhteen. Skitsofreniaan kyllä liittyy tietty perinnöllinen komponentti ja se on suurin, jos molemmilla vanhemmilla on skitsofrenia, silloinkaan se ei ole automaatio, että lapsi sairastuu ollenkaan tai jos sairastuu, ei se välttämättä ole skitsofrenia. Teoreettinen mahdollisuus pienene e ennestään, jos vain toisella vanhemmalla on tauti, tai kauempana suvussa. Ihmiskunnassa skitsofreniaa esiintyy noin yhdellä sadasta. Identtisistä kaksosistakin sairastuu vain noin 50 % vaikka molemmilla vanhemmilla olisi tauti. Murrosikä ja nuoruus on sairastumisen kannalta riskialteinta aikaa.
Pelkkä perinnöllisyys ei suoraan ratkaise sairastumista ja onkin todennäköistä, että monella on korjaavia prosesseja pienentämässä perinnöllisyyden taakkaa ja tarvitaan myös ympäristövaikutteita. Toisaalta voi olla ympäristössä niin paljon suojaavia tekijöitä, että sekin auttaa. On siis äärimmäisen epätodennäköistä, että enää koskaan sairastuisit skitsofreniaan. Mikään ei tuossa kertomassasi puolla sitä, että kannattaisi pelätä sairastumista. Lienee todennäköisempää voittaa jo lotossa.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Neuvoja työelämäsuunnitelmiin
Neuvoja työelämäsuunnitelmiin
Hei. Olen 39-vuotias nainen, ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on skitsofrenia, mutta olen kuntouttanut itseäni paljon. Jo kuntoutusjaksolla aloitin opiskelut, ja jatkoin ammattikorkeakouluun 2004, mutta koulutusten päällekkäisyyksien vuoksi ei motivaatio riittänyt jatkamaan loppuun AMK:ssa. Lisäksi pelotti, että menetän eläkkeeni, jos saan paperit AMK:sta. Suoriuduin opiskelusta siellä osin kiitettävästi ja sain hyviä arvosanoja.
Tein siivoustyötä 2008 asti ansaintarajojen puitteissa. Kesällä 2010 olin ulkohommissa. Eläkkeeni on minulle tärkeä, enkä uskalla laittaa sitä tauolle, vaikka nyt olisi sekin mahdollista. Minulla nuo ammatinvalinnat eivät tue työllistymistäni, sillä olen vakavasti allerginen, adrenaliini kulkee aina mukanani. Siivoustyö kiinnostaisi, mutta en uskalla aloittaa, jos vaikka saan anafylaksian yksin työskentelyssä.
Saisin tienata eläkkeeni lisäksi vajaat 700 € kuussa. Olen vähän jumissa elämässäni. Jaksaisin tehdä työtä, ruumiillistakin, mutta en uskalla riskeerata. Yliopisto ei kiinnosta minua, vaikka varmasti senkin läpi kahlaisin. Tiedän, että saisin työkyvyttömyyseläkkeen myös anafylaksian vuoksi, joten pitäisikö minun olla tyytyväisempi? Maksan omaa asuntoa eläkkeestäni enkä eristäydy neljän seinän sisälle. En masennu myöskään kuulovammastani (minulla on luutumista kuuloluissa), ja se rajoittaa enemmän, kuin tämä psyykkinen sairauteni.
Hyvä kysyjä,
Kuulostaa hienolta, että olet noin toimintakykyinen. Allergia on kyllä aikamoinen ongelma aloilla, jossa joutuu kohtaamaan siihen liittyviä riskejä. Meidän sosiaaliturva pyrkii estämään, ettei kukaan putoa turvaverkosta pois. Tilanteesi on kuitenkin vähän erilainen, kun on halua ja kykyä, mutta jos menee työhön pidempiaikaisesti, voi joutua sen tilanteen armoille, että jääkin työttömäksi ja sitten putoaa oikeasti hankalaan tilanteeseen. Yksi ratkaisu voisi olla osaeläke, jolloin saa tienata, mutta elanto on turvattu, jos käy huonosti. Saattaisi olla parasta käydä neuvottelemassa sekä sosiaalitoimessa, että työterveydessä tai terveyskeskuksessa, miten asian kanssa voisi menetellä. Työelämässä pyritään hyödyntämään osaeläkettä , koska se on kaikkien kannalta paras ratkaisu ja jos sitten myöhemmin osoittautuu, että ei jaksa tai pysty, voidaan kätevästi siirtyä eläkkeelle kokonaan. Nämä ovat tehty vähän turhan monimutkaisiksi ja paikkakuntakohtaisia eroja saattaa olla, mutta selvittäminen varmaan kannattaa tehdä.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Aviomiehen psykoottiset oireet
Aviomiehen psykoottiset oireet
Hei. Olen ollut naimisissa puoli vuotta ja epäilen, että miehelläni on (vähintään)skitsofreenisia oireita, tai muu psyykkinen häiriö. Ovatko seuraavat sellaisia kuten kaksijakoisuus, mielialan rajut vaihtelut (kuin paholainen puhuisi välillä vastaan ihanne aviomies), aggressiivisuus etenkin puheissa, uhkailu, vainoharhaisuus, kaikki häntä vastaan, neuroottisuus siivouksessa, numerot ja luvut pakonomaisia (esim. kuumenna ruokaa 12 min, sitten 10 min jne.).
Jos asiat eivät mene suunnitellusti (esim. ruoanlaitto-ohjeet), seuraa katastrofireaktio ja maailman murtuminen. Ongelmat parisuhteessa, kyvyttömyys empatiaan ja rakkauden tunteisiin sekä kyvyttömyys puhua asioista tunnetasolla syvällisesti, kylmyys, pelko siitä, että häntä kuunnellaan tietokoneessa, muistaa puhelut puolison kanssa aivan eri tavoin, jolloin tilanne on häntä vastaan (ulkopuoliset kuuntelevat), kääntää tilanteet puolisoa vastaan, narsismi vastaan ääretön herkkyys, kyvyttömyys vastaanottaa kritiikkiä, ei pysty kohtaamaan negatiivisia tilanteita puolisossa ja parisuhteessa, epärealismi, pakonomainen tarve suunnitella kaikki asiat etukäteen (esim. kuinka puoliso menee tapaamispaikkaan/ostoksille, vaikka tietää, että puoliso on kykenevä tekemään omat johtopäätökset).
Kertoo, että kärsii viimeksi mainitusta asiasta itsekin! Erittäin vakavat vuosia kestäneet univaikeudet ja herkkyys äänille, kuulee yöllä ääniä, joita puoliso ei kuule ja olematon stressinsietokyky. Mieheni on erittäin sosiaalinen, rauhallinen, pidetty, uskovainen mies siviilissä. Kotona korostuvat vainoharhaisuus, aggressiivisuus ja uhkailu jne. Ole ystävällinen ja auta.
Hyvä kysyjä,
Kertomasi perusteella miehelläsi vaikuttaa olevan psykoottinen häiriö ja oireet sopivat kyllä skitsofreniaankin. Taudin määrittely edellyttää kuitenkin enemmän taustatietoja ja keskustelua lääkärin kanssa. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää, että miehenne menisi psykiatrin puheille ja mielellään teidän kanssa, jotta lääkärillä on mahdollisuus saada kaikki tarpeellinen tieto myös puolisolta, miltä se arki näyttää. Jos sitten todetaan psykoottinen häiriö, niin keskeistä on lääkehoito ja se helpottaa ajan oloon oireita.
Toinen ongelma on yleensä omaisilla, että miten suhtautua ajatuksiin, jotka vaikuttavat selvästi harhaisilta ja kaikin puolin asiaankuulumattomilta. Pitääkö niitä myötäillä, vai kieltää vai miten tulisi toimia. On tärkeää ymmärtää, että psykoosissa oleva ihminen ei näyttele, eikä tahallaan ole hankala. Psykoosissa aivojen johdotus on pahasti pielessä ja seurauksena on vakavia häiriöitä ymmärtämisessä, asioiden hahmottamisessa sekä todellisuuden tulkinnassa. Kaiken lisäksi psykoosiin liittyy usein hyvin voimakasta ahdistuneisuutta ja pelkoakin. Ääniharhojen yhteydessä kuuloaivokuori aktivoituu ja siten äänteen kuuleminen tuntuu täysin luonnolliselta. Terveet ihmiset kuulevat äänet myös, kun kuuloaivokuori aktivoituu, mutta se ei aktivoidu itsestään, kuten psykoosissa. Vainoharhaiset ajatukset kumpuavat juuri väärintulkinnoista ja peloista. Oireiden vaikutus käyttäytymiseen on hyvin paljon riippuvainen myös siitä, että mikä on ollut lähtötaso. Jos on ehtinyt opiskella ja on muutenkin älykäs henkilö, ei tason lasku näy välttämättä samassa määrin kuin heikommin varustetulla ihmisellä. Kaikilla kuitenkin toimintakyky laskee ja kognitiivinen kapasiteetti eli kyky hahmottaa ja tulkita asioita sekä toimia asianmukaisesti.
Ei ole tarpeen myötäillä harhoja, mutta ei kannata ehdottomasti kieltää, koska toiselle se on todellisuutta. Sen sijaan voi kysyä, että onko asianomainen ihmetellyt sitä, että muut eivät kuule samoin tai koe samoin. Jos sellainen aiheuttaa vielä ahdistusta, voi vedota siihen oireeseen ja pyytää hakemaan apua, koska on hyvin vaikea elää, jos on kovin ahdistunut ja pelokas. Jankkaaminen ei auta. Kognitiivisesta tason laskusta johtuu pitkälti se, että ajatukset konkretisoituvat ja toiminnanohjaus ei pelaa kuten pitäisi. Siitä johtuen, voi olla, että, jos pyytää ihmisen vaikka suihkuun, niin hän ei välttämättä peseydy siellä, tai jos pyytää kauppaan, niin hän ei ehkä osta mitä pitäisi. Lisäksi harha-aistimukset saattavat häiritä niin pahasti keskittymiskykyä, että ei edes pysty huomioimaan ympäristöä ja sen vaatimuksia. Kyse ei siten ole ilkeydestä vaan toimintakyvyn laskusta. Omaisella tämänkaltaiset olosuhteet voivat olla kovin raskaat, siksi on hyvä hakeutua saamaan apua ja neuvoa. Omaisyhdistykset auttavat tässä paljon ja heidän yhteistietoja saa hoitopaikoista ja internetistä.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Miten suhtautua äitini käytökseen?
Miten suhtautua äitini käytökseen?
Hei! Kaipaisin neuvoja, miten voisin toimia paremmin skitsofreenikkoäitini kanssa. Tässä muutamia esimerkkejä, joihin en oikein osaa suhtautua tai sanoa mitään. Yleensä hermostun tai huudan, joista äiti taas loukkaantuu entistä enemmän.
Äidille ei koskaan kuulu mitään hyvää, aina on jokin uusi vaiva tai kipu. Lääkärissä käy usein ja pelkää syöpää. Valitusta saa kuunnella joka kerta. En juuri puhu äidille asioistani, koska jos puhun, äiti ei koskaan innostu mistään. Vastaus saattaa olla, että ei tiedä ollaanko silloin enää edes hengissä tai vaihtoehtoisesti kuvittelee asiaan liittyvän jotakin outoa tai pahaa. Hän epäilee ajoittain miesystäväni pettävän minua tai kohtelevan huonosti, johon ei ole mitään perusteita. Hän myös luulee ihmisten esim. ulkona tarkkailevan ja haukkuvan häntä ja puhuu tästä jälkeenpäin minulle.
Hyvä kysyjä,
Tämä on varsin tuttu asetelma omaiselle ja se voi olla raskasta, vaikka tietää toisen olevan sairas. Kärsivällisyyttä saattaa lisätä, jos ymmärtää, miten sairaus vaikuttaa toisen ihmisen tapaan ajatella ja jäsentää maailmaa. Toki käyttäytymiseen liittyy oma henkilöhistoria ja aiemmat kokemukset myös. Pelokkuus ympäristöä ja itseäänkin kohtaan voi kummuta itsetunnon ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksista aina lapsuudesta asti, joten jokaisen kokemusmaailma on kovin erilainen, vaikka olisi sama tauti. Edellisessä kysymyksessä käsiteltiin, miten tulisi suhtautua harhoihin tai ajatuksiin, jotka eivät ole yhtä todellisuuden kanssa. Samat periaatteet käyvät tässäkin. Oleellista on, että asianomainen saa hyvää hoitoa ja lääkitystä arvioidaan säännöllisesti. Kaikki ongelmat eivät ole lääkityksellä hoidettavissa, siten hoitoon pitäisi liittyä muitakin elementtejä, jossa syvennytään itse kunkin keskeisiin asioihin ja ongelmiin. Nekin saattavat vaihdella ajan oloon.
Omaiset joutuvat monesti kantamaan liian suuren osan hoidosta tai varmistamaan arjessa selviytymisen ja se kuormittaa luonnollisesti aika tavalla. Siksi on tärkeää oppia erottamaan sairauden tuomat vaikutukset ja suodattamaan ne pois omilta harteilta, ettei tulkitse omaisen olevan ilkeä tai hankala aivan tarkoituksella. Sen hahmottaminen voi olla vaikeaa ja siksi kannattaa kääntyä omaisyhdistysten puoleen oman jaksamisen takia. Kun elää vaikeiden asioiden keskellä pitkään, voi olla hankalaa jäsentää asioita ja vetää sopivia rajoja oman jaksamisenkin kanssa. Siksi vertaistuki omaisyhdistyksissä antaa hyvää perspektiiviä asioihin ja tietoa, miten voidaan menetellä ja jaksaa vaikeissa olosuhteissa.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Skitsofreniaa sairastavan taloudellinen tuki
Skitsofreniaa sairastavan taloudellinen tuki
Minkälaisia apuvälineitä skitsofreenikoille on tarjottavissa, ja onko heille mahdollista tarjota aineellista tai rahallista tukea? Entä asuminen ja liikkuminen?
Hyvä kysyjä,
Suomessa on sairasvakuutusjärjestelmä, joka auttaa ihmisiä silloin, kuin elämässä tulee vastoinkäymisiä esim. sairauden muodossa. Tämän turvaverkon löytää oman paikkakunnan sosiaalitoimistosta ja siellä osataan neuvoa mitä mahdollisuuksia on saada taloudellista apua sekä kuntoutusta. Ensimmäinen paikka missä näitä asioita yleensä mietitään, on hoitopaikka, ja jos tarve on ilmeinen, otetaan sieltä jo yhteyttä tarpeellisiin tahoihin.
Varsinaisia apuvälineitä ei taida skitsofreniaan olla, vaan silloin on kyseessä muusta syystä johtuvaa toimintakyvyn vajausta, jolloin sen mukaan arvioidaan apuvälinetarve. Asumiseen ja liikkumiseen voidaan myös löytää apua, jos toimintakyky sitä edellyttää. Lähtökohta kaikelle avulle on kuitenkin se, että on hoitosuhteessa ja sieltä käsin on arvioitu toimintakykyä ja avun tarvetta. Jatkokäsittely edellyttää lääkärinlausuntoa.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri
Lääkkeenvaihdosta apua?
Lääkkeenvaihdosta apua?
Hei. 2003 vuonna diagnoosiksi laitettiin minulle erilaistumaton skitsofrenia. Minulle laitetaan kahden viikon välein injektio, mutta äänet päässäni ovat voimistuneet joka kerta, kun saan sen lääkkeen. Kuulen ajatukseni liian kovasti enkä pysty keskittymään kunnolla. Pitäisikö minun taas miettiä lääkkeen vaihtoa?
Tuntuu siltä, että nykyinen lääkkeeni ei auta. Olen turhautunut ja masentunut. Minulla ei ole muuta vaivaa kuin, että kuulen ajatukseni liian kovasti. Puhunko lääkärilleni tästä?
Hyvä kysyjä,
On varmaan hyvä ajatus puhua asiasta oman lääkärin kanssa ja arvioida, miten hoito on auttanut ja missä kohdin ei ole tullut toivottua tulosta. Lääkitys on aina toteutettava hyvin yksilöllisesti ja joskus on paikallaan lisätä, tai vaihtaa lääkitystä, joskus ehkä yhdistää jotain toista valmistetta. Skitsofrenian kulkukin on vaihteleva ja siten voi olla ajan oloon tarpeen miettiä, miten lääkehoito tukee sitä omaa vointia vaihtelevissa olosuhteissa.
Muutkin elämän olosuhteet pitää ottaa huomioon. Yleensä kestää lääkkeen lisäyksestä tai vaihdosta muutamia kuukausia, että vaikutus alkaa näkyä ja tuntua. Kärsivällisyyttäkin tarvitaan ja mahdollisesti myös muita stressinhallinnan keinoja. Lääkityksen avusta ei lääkäri saa riittävästi tietoa, jos ei sitä hänelle kerro, siksi on tärkeä antaa omasta voinnista palautetta.
Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri