Kysy asiantuntijalta Archives - Sivu 5 5:stä

Reseptinkirjoitusoikeus ja skitsofrenia

Voidaanko reseptinkirjoitusoikeus tms. viedä pois, jos sairastuu skitsofreniaan? Viedäänkö oikeudet pois joka tapauksessa, vai voidaanko esimerkiksi lievemmissä sairaudenkuvissa oikeus reseptinkirjotukseen jättää?

Hyvä kysyjä,

Kysymykseesi on vaikea vastata ja parhaiten siihen voisi saada tietoa kysymällä asiaa Valvirasta (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) https://www.valvira.fi/

Jos lääkäri sairastuu vaikeaan sairauteen, kuten skitsofreniaan, voi olla edessä, että koko lääkärinammatin harjoittaminen joudutaan peruuttamaan, ei ainoastaan reseptinkirjoitusoikeus. Nämä lienevät asioita, joita harkitaan aina tapauskohtaisesti. Valvira voi puuttua asiaan, jos saa palautetta joko potilailta tai muilta lääkäreiltä. Työnantajan pitäisi myös selvittää asiaa ja työterveyshuollon.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri

by nita

Miten saamme skitsofreniaa sairastavan nuoren hoitoon?

Hei. Vuonna 1985 syntyneellä kummityttärelläni on jo vuosien ajan ollut harhoja eri asteisina. Kutsun tässä häntä Hertaksi. Hertta itsepintaisesti uskoo ja kokee, että hänen elämäänsä seurataan kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin, ja että hänen elämästään puhutaan mm. radio-ohjelmissa, lehdissä, sarjakuvissa, Internetin keskustelupalstoilla jne.

Perhe ja isovanhemmat ovat yrittäneet saada Herttaa hakeutumaan hoitoon ja ovat valmiita menemään saattajiksi, mutta vastustus ja usko omiin harhaisiin havaintoihin on ollut liian vahvaa. Lisäksi rauhallisemmat jaksot ovat antaneet väärää uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Toisaalta tyttö on kouluttautunut hyvin arvosanoin ammattiin ja on toistaiseksi pystynyt olemaan työelämässä.

Huoli Hertan tulevaisuudesta on läheisillä suuri. Koska Hertta ei toistaiseksi ole osoittanut merkkejä vaarasta sen enempää itseään kuin muitakaan kohtaan, ei pakkohoitoon saattaminen ole tullut kyseeseen. Miten ihmeessä voisimme häntä parhaiten auttaa?

Hyvä kysyjä,

Kummityttärelläsi vaikuttaa olevan selviä psykoosioireita ja toisaalta hän taitaa olla aika älykäs ja hänellä on hyvä koulutustausta, jotka auttavat pärjäämään varsin hyvin ja varsin pitkälle. Nyt jäi vain selvittämättä, että käyttääkö kummitytär huumeita, koska jotkut huumeet saattavat aiheuttaa herkille yksilöille psykoosioireita ja voivatpa laukaista skitsofrenian. Ellei ole ollut huumeiden käyttöä, on kyseessä todennäköisesti psykoosisairaus ja tässä tapauksessa viitteitä paranoidiseen skitsofreniaan on kyllä.

Aiemmissa kysymyksissä sivuttiin noita kognitioita ja se onkin hyvin vaikeaa saada asianomainen hoidon piiriin, jos ei koe olevansa sairas. Kuitenkin asianomainen voi kärsiä joistakin oireista, esim. unettomuudesta tai pelkotiloista ja niihin voi suositella hakemaan apua. Asiaa auttaisi kovasti, jos pääsee mukaan vastaanotolle tai joku lähiomainen mukaan. Psykoosilääkehoito olisi paikallaan ja voisi sopia, että yhteistyössä kokeillaan lääkettä vaikka vuosi tai ½ vuotta ja katsotaan auttaako se. Lääkkeisiin liittyy usein pelkoja, että ne vievät oman ajattelukyvyn tai tuhoavat aivoja. Tosiasiassa skitsofrenia on sairaus, joka tuhoaa aivoja hitaasti ja lääkehoito voi sitä kehitystä jarruttaa tai pysäyttää. Jos asianomainen menee lääkäriin, mutta ei halua omaisia mukaan, sitten pitäisi etukäteen valistaa lääkäriä, joka tapaa potilaan. Jos ei aiheuta itselleen vaaraa tai ympäristölle, ei ole olemassa kainoja saada hoidon piiriin vastoin omaa tahtoa, huolimatta siitä, että voisi taantua oireidensa kanssa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri

by nita

Miten saisimme äidin ottamaan lääkkeet?

Hei. Äitini on 64-vuotias, ja hänen on todettu sairastavan dementiaa. Sen kanssa isä jotenkin pärjää. Mutta kun äidillä on myös harhaluuloja. Hän uskoo, että isällä on toinen nainen, mikä ei ole totta. Hän luulee, että he yhdessä yrittävät myrkyttää hänet yöllä panemalla jonkinlaisia myrkkykapseleita alapäähän. Ja kaikki nämä teot tehdään aina, kun hän nukkuu. Hän kuulee myös, kun he yöllä saunovat ja juhlivat jne.

Joskus äidillä on hyviä hetkiä ja hän jopa yrittää tehdä ruokaa ja siivoaa, mutta melkein aina hän vain makaa sängyssä. Äidille on määrätty dementia- ja skitsofrenialääkkeitä, mutta skitsofrenialääkkeitä hän ei ota. En tiedä, kuinka kauan isä tai äiti jaksaa. Miten saisimme äidin ottamaan lääkkeet?

Äiti ei pärjäisi enää yksin. Hän ei osaa kirjoittaa edes omaa nimeä. Luulisin, että jos skitsofrenian saisi lievemmäksi, niin dementia vähäsen paranisi. Siis mitä voisi tehdä? Kiitos paljon, jos voit vastata.

Hyvä kysyjä,

Dementiassa skitsofrenialääkkeet eivät ole ensisijaisia, vaan dementiaan tarkoitetut lääkkeet. Joskus joudutaan lyhyitä aikoja käyttämään psykoosilääkkeitä, mutta mielellään vain tiettyjä lääkkeitä, joista on näyttöä, ja aika pieniä määriä sekä rajatun ajan. Dementia on etenevä sairaus ja hoito pitäisi nykykäsityksen mukaan aloittaa varsin varhaisessa vaiheessa. Omaisille tilanne on raskas, koska läheinen muuttuu vieraaksi omassa kodissaan ja oireet vaikeuttavat arkea yhä enemmän ajan kuluessa, mutta välillä voi olla pitkiäkin seesteisiä hetkiä. Saattaa olla, että on sekä skitsofrenia että dementia yhtä aikaa, mutta se ei ole kovin tavallista.

Dementian yhteydessä harhaluulot ovat tavanomaisia, eikä kyse ole kuitenkaan skitsofreniasta. Kannattaisi lähteä neurologin vastaanotolle ja joku lähiomainen mukaan, joka voisi kertoa, mitä se arki on kodissa ja kaikki oireet sekä missä asianomainen tarvitsee apua ja missä selviytyy. Lääkehoidon suunnittelussa se auttaa paljon ja tieto siitä, että meneekö lääkkeet perille.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri

by nita

Psykoosia vai jotain muuta?

Haluaisin kysyä sellaista asiaa, joka on vaivannut minua jo vuoden. Olin kavereiden kanssa juhlimassa, ja joku sattui tarjoamaan pilveä, ja maistoin tätä tietämättäni. No muistikuvia siitä juuri ei ole. Aamulla herätessäni oli todella omituinen ja epätodellinen olo. Tuntui, kuin olisin ollut vielä sekaisin. Tätä kesti noin viikon.

Siitä asti minulla on ollut epätodellinen, unenomainen olo, muistiongelmia, en saa tyydytystä samoista asioista kuin silloin ja kaikki tuntuu erilaiselta. Minulle tuli siihen aikaan myös paniikkikohtauksia pelkäsin sekoavani. Apua en kuitenkaan tähän hakenut, koska pelkäsin aiheuttajan tuovan ongelmia.

Niin ja nukkumaan mennessä, kun laitan silmäni kiinni, mielessä alkaa vilistä asioita. Tosi väsyneenä pääni sisällä ”kuuluu” päivän mittaan myös kuulemiani ääniä, esim. auton ääni ajaa ohi tai ’nalkuttava naapurin täti puhuu jotain omituista’. Mutta pystyn normaalisti harrastamaan ja tekemään kaikkea mitä ennen, mielenkiinto ei ole sama, ja epätodellinen olo tulee vain välillä esiin. En ole varma ovatko sosiaaliset taitoni huonontuneet. Tiedän, että tästä pitäisi mennä puhumaan lääkärille. Kysyisin kuitenkin, että mitä sinä epäilet? Mikä minussa on ’”vikana”? Suvussamme on skitsofreniaa.

Hyvä kysyjä

Edelleen on hyvä asia, jos menet keskustelemaan asiasta psykiatrin kanssa. Joillakin ihmisillä voi olla herkkyyttä psykooseihin ja tietyt huumeet, esim. kannabis ja amfetamiini voivat laukaista jo yhden kerran käytöllä psykoosin. Siihen herkkyyteen voi antaa viitteitä, jos lähisuvussa on psykoosisairautta. Näissäkin tilanteissa voidaan lääkityksellä huojentaa oloa kovasti ja mikäli riittävän aikaisin saa apua, voi siitä selvitä vähällä. Tämänkaltaisissa tapauksissa lääkkeen käyttö on yleensä lyhytaikaista. Vaikka joillakin yksi käyttökerta saattaa laukaista psykoosin, harvemmin se jää pysyväksi kiusaksi. Nyt kun on tieto omasta herkkyydestä, on hyvä jatkossa välttää sellaisia laukaisevia tekijöitä. Kuka tahansa saattaa kokea psykoosin, jos tapahtuma on riittävän järkyttävä ja henkeä uhkaava, esim. sotapsykoosi. Toisille riittää vähäisempi altistus. Kuten elämässä yleensä, on paljon harmaasävyjä ”on ja off” tilanteiden välissä tässäkin asiassa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri

by nita

Poikani heikentynyt toimintakyky huolestuttaa

Hei! Minulla on kaksi ajankohtaista kysymystä. Poikani, 23 v., sairastaa paranoidista skitsofreniaa. Hän sairastui 16-vuotiaana. Hän asuu tukiasunnossa ja käy säännöllisesti kotona. Meillä on ollut aina hyvät välit keskenämme. Sairaus on aiheuttanut epäluuloisuutta (siis hän on epäluuloinen), mutta käytännössä kaikki on hyvin, eli olemme koko sairauden ajan edelleen tavanneet säännöllisesti, ja hän tulee kotiin säännöllisesti. Näyttää myös siltä, että hän tulee mielellään. Lääkkeitä hän käyttää ohjeiden mukaan.

Viime aikoina kotiintulon ensimmäisenä iltana poikani on ahdistunut. Hänelle tulee paha olo, eikä hän pysty silloin lukemaan eikä katsomaan televisiota. En tiedä mistä se voisi johtua. Olen suositellut hänelle terapiaa, mutta hän kieltäytyy siitä.

Toinen ajankohtainen asia on se, että hän ei jaksa katsoa elokuvia nykyisin loppuun. Hän sanoo, että ei onnistu. Näyttää siltä, ettei hän ymmärrä tekstityksiä tai mitä ne tarkoittavat. Hän katsoo elokuvat aina tallenteina, jotta niitä voi ottaa taaksepäin ja uudestaan katsoa. Kun tulee vaikeaa, hän laittaa taaksepäin ja uudestaan taaksepäin, yrittää monta kertaa. Ei onnistu, hän sanoo. Ja joutuu jättämään elokuvan kesken. Se on surullista, sillä elokuvien katselua hän on harrastanut sairauden aikana jonkin verran. Muut harrastukset ovat jääneet.

Hyvä kysyjä,

Molemmat kysymykset kuvaavat samaa asiaa eli ahdistuneisuutta ja siitä johtuvaa pelkoa, mikä heijastuu tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn sekä toimintakyvyn laskuna. Poikanne on siinä iässä, jossa taudin oireet ovat juuri voimakkaimmassa vaiheessa. Tästä seuraa se, että tarvitaan usein hyvin voimakas lääkitys oireiden hallintaan. Taudin kulku on vaihteleva ja se on aivan tavanomaista. Kun ihminen ikääntyy oireet usein lievittyvät, mutta myös elämänkokemus auttaa paremmin selviämään arkipäivän ongelmista. Harhat ja harha-aistimukset saavat tutunkin ympäristön näyttämään uhkaavalta ja vihamieliseltä, jopa siinä määrin, että asianomainen saattaa kokea olevansa suuressa hengenvaarassa, tai myös hänelle tärkeät ihmiset. Hän voi kokea, että uhkista ei saa puhua, muuten tilanne vaikeutuu. Kun jää yksin tuollaisen kuorman alle, ei pysty todellakaan keskittymään mihinkään toimintaan.

Kun taudin kulku on vaihteleva, voi olla, että ajoittain se täytyy huomioida tilapäisenä lääkityksen lisäämisenä, mutta keskustelu on sen lisäksi tarpeen. Tässä tarvitaan monen ihmisen samansuuntaista toimintaa ja tukea, jotta asianomainen voi, ja uskaltaa ajatella toisella tavalla. Tilanteen tekee hankalaksi se, että taudin vaikutuksesta harhat ja harha-aistimukset sekä -ajatukset tuntuvat täysin todentuntuiselta ja asianomainen ei pysty hahmottamaan eroa siten kuin terve ihminen. Jokainen voi ymmärtää, että silloin pelot saavat ihmisen suunniltaan ja jos pelkää olevansa todellisessa hengenvaarassa, ei asiaa voi kuitata noin vain.

On tärkeää, että ei itse ahdistu, vaan tarjoaa sitä tukea ja turvaa, mitä osaa. Aikanaan tilanne rauhoittuu, ja siksi pitää olla pitkäjänteinen ja kestävä. Oikein hyvää apua vanhemmat ja omaiset saavat potilasjärjestöiltä, ja hoitopaikassa on niistä enemmän tietoa. Skitsofreniaa sairastava hyötyy myös vertaistuesta ja tarvitaan lisäksi tietoa taudista ja sen kulusta. Jos on mahdollista osallistua erilaisiin toimintoihin, on se kovin suotavaa, koska sellainen voi vahvistaa käsitystä omasta selviämiskyvystä ja antaa muuta merkittävää tekemistä sekä miettimistä päivään. Sekin on hyvä jos pystyy katsomaan vaikka osan elokuvasta ja voisi jo etukäteen sopia, että katsotaan vain 5 minuuttia ja keskustellaan siitä, mitä ajatuksia se herättää tai pelkoja. On hyvä myös sanallisesti ilmaista, että kotona on lupa puhua aivan kaikista asioista, olivatpa ne vaikka kuinka pelottavia tai ahdistavia. Koti on paikka, joka on kuin kaupunkia suojaava muuri ja se lupa on aina voimassa, että saa puhua tai olla puhumattakin jos haluaa, mutta kotona on aina turvallista. Omat ajatukset saattavat antaa aivan toisenlaista informaatiota, siksi on tärkeää antaa oikeaa informaatiota.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri

by nita

Yhdessä asuminen skitsofreniaa sairastavan kanssa

Haluaisin selvittää, miten vaikeaa on saada skitsofreniaa sairastava palvelutalossa asuva keski-ikäinen ystäväni asumaan luoksemme. Kyse on miehestä. Olemme seurustelleet seitsemän vuotta poikaystäväni kanssa. Olen tehnyt lähihoitajan työtä (muutakin työtä) ja poikaystäväni sai työpaikan ravintolasta, joten ruokapuolenkin pitäisi olla kunnossa. Me nimenomaan haluaisimme asua kolmestaan. Tämä on erikoinen suunnitelma. Tarkoitus on tukea häntä. Kiitoksia!

Hyvä kysyjä,

En osaa vastata kysymykseesi, mutta varmaan palvelutalon henkilökunta voi auttaa siinä, että mikä on mahdollista ja mikä ei. Omaisillakin lienee asiaan jotain sanottavaa, jos omaisia on. Sellaista on kyllä, että jotkut ovat tehneet kodistaan hoitopaikan, ja kunta rahoittaa toimintaa, koska siitä syntyy kuluja, mutta elämä on kodinomaista ja siten paljon mielekkäämpää kuin laitoksessa asuminen ja yhteiskunnalle paljon edullisempaa. Silloin täytyy olla tietenkin luvat ja muut asiat kunnossa. Ajoittainen jakso omassa kodissa saattaa olla myös mahdollista. Siinäkin kunnan viranomaiset osaavat neuvoa ja asumiseen liittyy tiettyjä vaatimuksia. Kannattaisi siten lähteä liikkeelle, vaikka keskustelemalla sosiaalitoimen kanssa ja he auttavat asian selvittelyssä. Yhteiskunnissa, joissa järjestäytymisaste ei ole kovin korkea, on toisten apua oikeastaan ainoa mahdollisuus, ja lähinnä perheet ja suvut pitävät huolta toisistaan, meillä taas yhteiskunta on ottanut monia sellaisia tehtäviä, jotka aikanaan kuuluivat perheiden ja sukujen harteille.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin

Jorma Aarnio, psykiatrian erikoislääkäri

by nita

Skitsofrenian periytyminen

Hei. Kävin lukemassa skitsofreniasta ja tuli mieleen kysymys. Onko tämän kaltainen sairaus perinnöllistä? Itse olen ammatiltani koulunkäyntiavustaja, ja olen kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy psykologiaan ja tämän kaltaisiin sairauksiin.

Hyvä kysyjä,

Skitsofreniaan liittyy perinnöllinen taipumus ja se on sitä suurempi, jos molemmat vanhemmat sairastavat skitsofreniaa, verrattuna siihen, että vain toinen sairastaa tai sairautta esiintyy kauempana suvussa. Toisaalta identtisistä kaksosista sairastuu vain puolet. Perinnöllisyys ei siis selitä kaikkea. Esiintyvyys on, että noin yksi sadasta sairastuu elämänaikana skitsofreniaan. Perinnöllinen kuorma ei automaattisesti johda sairauteen, vaan tarvitaan usein vielä altistavia tekijöitä ja sellainen ympäristö, joka ei tue parhaalla mahdollisella tavalla. Tauti voi kyllä puhjeta jossain yksilössä, ilman näitä haitallisia perinnöllisiä rasitteita tai ympäristövaikutuksia. On vieläpä niin, että vaikka olisi molemmilla vanhemmilla tuo skitsofrenia, niin lapselle voi olla mahdollista ilmaantua joku muukin psykiatrinen häiriö tai sairaus kuin skitsofrenia. Biologia on moninainen ja ilmiasu riippuu monista muistakin tekijöistä. Sävyjä on runsaasti ja tässäkään ei ole musta-valkoista totuutta olemassa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin