Pelkään isäni puolesta

Hei. Isäni veli sairastaa ilmeisesti skitsofreniaa, mutta tämä on siis käynyt ilmi niin, että hän itse on sen kertonut isälle, joten meillä ei ole ”todisteita” tästä. Pelkään isäni terveyden puolesta, koska hän on halunnut auttaa veljeään tämän menetettyä asuntonsa muutama kuukausi sitten ja pessyt hänen vaatteitaan ja päästänyt hänet kotiinsa.

Veli oli sanonut, ettei syö lääkkeitään enää, hänellä ei ole töitä, rahaa, asuntoa ja pahin on se, että hänellä on erittäin väkivaltainen menneisyys, jolloin hän on esim. pahoinpidellyt oman äitinsä useaan otteeseen täysin sairaalakuntoon.

Eli kysymys kuuluu: kenelle voi soittaa ja ilmoittaa, kun hän seuraavan kerran ilmestyy isäni ovelle? Poliisi ei tee mitään ennen kuin jotain on ”tapahtunut”.

Hyvä kysyjä,

Kuulostaa hyvin huolestuttavalta, jos oman äitinsä on useaan otteeseen pahoinpidellyt sairaalakuntoon. Onkohan asiasta ilmoitettu poliisille ja/tai harkittu lähestymiskieltoa? Tuollainen oman äidin, tai kenenkään muunkaan pahoinpitely ei ole sallittua, eikä missään olosuhteissa hyväksyttävää. Sairaalassa on toki merkinnät olemassa, jos asiassa haluaa jälkikäteen nostaa syytteen. Hoitopaikkaan olisi syytä ilmoittaa tapahtuneet pahoinpitelyt, jotta siellä osataan suhtautua asiaan tarpeen mukaisella tavalla. Aiempi väkivalta yleensä ennustaa väkivaltaista käyttäytymistä jatkossakin.

Viranomaiset eivät ennakkoon ryhdy yleensä toimiin ja harvoin se on mahdollistakaan. Uhkauksista voi kuitenkin tehdä ilmoituksen poliisille, vaikka ei ole mitään vaatimuksia siinä vaiheessa asian suhteen. Asia on kuitenkin noteerattu. Ketään ei ole pakko päästää sisälle ja voi myös pyytää poistumaan, jos käyttäytyy uhkaavasti.  Tässä tapauksessa näkisin parhaimpana olla yhteydessä hoitopaikkaan ja kertoa ajankohtaisista vaikeuksista. Omaa turvallisuutta ei kannata myöskään uhrata.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Kohti parempaa tulevaisuutta?

Minulla on todettu paranoidinen skitsofrenia vuonna 1976, ja lisäksi olen viisi vuotta sitten sairastanut sydäninfarktin ja lisäksi minulla on todettu jokin psykoosi, johon syön oksatsepaami-lääkettä. Elintapani ovat muuttuneet kokonaan. Olen ollut viisi vuotta tupakoimatta ja pyrin liikkumaan päivittäin jalkaisin vähintään 1 km. Käyn päiväkeskustoiminnassa 2-3 kertaa viikossa, ja Klubitalo-toiminnassa kerran viikossa.

Asun skitsofreniapotilaille suunnatussa hoitokodossa, jossa jokaisella potilaalla on yksiön kaltainen oma huoneisto, mutta jossa on yhteinen ruokailu ja yhteiset siivoukset ja muut toiminnot. Oireina minulla on lääkärin määräämästä lääkeyhdistelmästä huolimatta harhakuuloa, hajuharhoja harhaisia lihaskipuaistimuksia ja kuulen usein henkeeni ja kehooni kohdistuvia uhkauksia. Olen keskustellut asiasta vuosikaudet psykiatristen hoitajien, lähihoitajien ja sairaanhoitajien kanssa.Nukun mielestäni riittävästi, syön terveellisesti normien mukaan, olen pudottanut painoani 11 kg 11 kuukaudessa.

Minulla on ystäviä ja ydinperheessäni on kaksi aikuista perheellistä poikaa. Olen saanut avioeron, vaikkakin pidän paljon ex-miehestäni, joka ei jaksanut sairaan vaimonsa kanssa. Ydinperheen jäsenten kanssa on väliin kovin raskasta, kun he haluavat rajoittaa kanssakäymistä kanssaan jopa siten, että minä kuulemma puhelimitse otan heihin häiritsevästi yhteyttä, eikä minun sovi pyytämättä tulla ovelle kysymään otetaanko vastaan. Muut omaiseni, kolme sisartani pitävät minuun yhteyttä ja käyn joskus joitakin tapaamassa, mutta sairaudestani eivät he kärsi kuulla.

Hyvä kysyjä,

Kirjoituksestasi päätellen olet kovasti tehnyt työtä oman terveytesi eteen ja saanutkin oikein hyviä tuloksia mm. painon pudotuksessa. Säännöllisyys, hyvä uni-valverytmi ja liikunta auttavat pitämään ruumiillisesta kunnosta huolta ja myös vahvistavat henkistä kestokykyä. On hyvin valitettavaa, jos kokee, että joutuu omaisten taholta ikään kuin ei-toivotuksi henkilöksi. Siinä on kuitenkin tärkeää, pyrkiä säilyttämään oma arvokkuutensa ja uskonsa, että asiat voivat muuttua parempaan. Sekin vaatii paljon työtä ja ponnistelua.

On hyvä, että sinulla on paljon toimintaa ja se auttaa säilyttämään paremmin tasapainon, vaikka on mielessä hankalia asioita. Skitsofrenia on sairaus, jossa tilanteet voivat vaihdella ja mikäli oireita esiintyy häiritsevässä määrin, kannattaa keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa, että voidaanko asiaa helpottaa lääkehoitoa muutamalla. Hyvässäkin hoitotasapinossa lääkehoitoa tulisi arvioida kerran pari vuodessa, ja aina jos on suurempia ongelmia.

Ystävällisesti
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Vieläkö löytyisi apua?

Olen sairastanut skitsofreniaa vuodesta 1974 asti (25-vuotiaasta asti). Lääkitys aluksi 25-vuotiaana tioridatsiini, jonka koin hyväksi. Sen jälkeen olantsapiini 10mg. Olen jaksanut käydä töissä vuoteen 2011 asti. Nyt haen sairauseläkettä 62-vuotiaana. Voimat mennyt, en jaksa käydä salilla enää. Onko vielä apua tähän? Myös muistiin painaminen on heikkoa. Olen käynyt testeissä.

Hyvä kysyjä,

Suosittelen hakeutumista oman lääkärin puheille tilanteestasi. On hienoa, että olet kyennyt käymään työssä. Nykyään on jo monia erilaisia lääkkeitä, joita voidaan käyttää ja haittavaikutukset ovat uusissa lääkkeissä yleensä lievemmät kuin vanhoissa lääkkeissä, joissa niissäkin on edelleen ihan hyviä vaihto-ehtoja. Sitten on hyvä muistaa, että iän mukana alkaa suorituskyky pikku hiljaa olla verkkaisempi kuin nuorena. Lääkehoitoa on tarpeen arvioida kerran pari vuodessa, vaikka olisi hyvässä tasapainossa ja toinen seikka on, että iän mukana pitää aina arvioida oikea lääkityksen taso.

Yleinen ohje on, että iäkkäämmillä pitää annostelu olla pienempi kuin nuoremmilla, mutta tässäkin voi joskus olla poikkeuksia. Jos on muistivaikeuksia, kannattaa siitä mainita ja ainakin pyrkiä eroon sellaisista lääkkeistä, jotka sitä paljon heikentävät, kuten bentsodiatsepiinivalmisteet, jotka ovat rauhoittavia lääkkeitä. Parhaiten asia hoituu keskustelemalla oman lääkärin kanssa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Apua liialliseen tunneherkkyyteen?

Olen 65-vuotias mies. Elän aviossa. Olen ollut koko elämäni herkkä. En pysty pidättämään itkua määrätyissä tilanteissa. En voi esim. mennä hautajaisiin ja tänään teatterissa hävetti, kun itkin. Tv -elokuvistakin voin itkeä kotona ja konsertista oli pakko lähteä pois. Alpratsolaami auttoi aikanaan. Saako sitä vielä tai vastaavaa? Lääkärini, joka antoi niitä minulle, kuoli.

Hyvä kysyjä,

Siinä ei ole mitään hävettävää, että on herkkä ja tunteet tulevat helposti esille.  Tunteitakin voi oppia jossain määrin hallitsemaan tai säätämään. Tunteiden voi ajatella olevan ikään kuin aisti, jolla hahmotetaan asioita ja ilmiöitä. Tunteet antavat syvyyttä ja kauneutta, joskus taas voi ahdistaa tai pelottaa. Kyse on omasta perinnöllisestä ja opitusta tavasta hahmottaa maailmaa ja siinä olevia asioita ja ihmisiä. Vaikka tunteet ovat tärkeitä, on ihmisellä myös tahto ja kyky ajatella sekä tehdä päätöksiä, joilla voi kokonaisvaltaisemmin saada kuvan, kuin vain yhden aistin kautta.

Pitäisikö sitten sellaista ominaisuutta tai herkkyyttä säätää lääkkeillä? Minun mielestä ei pitäisi, vaan pitäisi ottaa avuksi täydentäviä elementtejä, kuten looginen ajattelu, tahdon valinta ja harkinta. Ensivaikutelmassa voi olla mukana kaikkia näitä asioita, vaikka yleensä se on hyvin suurelta osin tunnepitoinen vaste johonkin. Ensivaikutelma voi olla oikea tai sitten se voi olla värittynyt siten, että se ei annakaan todellista kuvaa. Tunteetkin ovat alisteisia tahdolle.  Siten voi olla joskus paikallaan miettiä, että miksi tietyt asiat herättävät niin voimakkaita tunnevasteita ja toiset asiat eivät lainkaan. Sellainen pohdiskelu voi lisätä itsetuntemusta ja ainakin se voi antaa jotain uusia näkökulmia asioihin.

Mainitsitte, että aikanaan olette saaneet alpratsolaamia. Sitä saa vieläkin, mutta en suosittele sitä, koska se lamaa tunne-elämää ja siten asiat eivät tunnu juuri miltään. Toisekseen siihen  tulee helposti riippuvuus ja heikentää muistitoimintoja sekä tarkkaavaisuutta. On parempi oppia elämään asioiden kanssa, ja tutkia omia tunnevasteita, kuin lääkkeillä sammuttaa niitä. Elämä voi siten olla paljon rikkaampaa ja kokonaisvaltaisempaa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Poikani tulevaisuus huolettaa

Olen yli 60- vuotias äiti, joka on aivan pienestä lapsesta asti pelännyt ikään kuin ”itseään”. Tarina on pitkä, eikä sillä kai ole tähän merkitystä, kuten isäni alkoholismista ja lääkkeiden sekakäyttämisestä jne. En ole aikoinani saanut mistään apua. Nyt olen vähitellen vuosia psykologiaa tutkinut ja asianomaisia lääkäreitä ”haastatellut” ja ymmärtänyt, että lapsuuden pelkoni olivat redealisaatiota ja depersonalisaatiota, jonka sain aina kriisin tai vaikean tilanteen kohdatessa, tosin pelkoja siitä ”kauhusta” on ollut aina niskan takana. Nyt ymmärrän ja sain diagnoosin kun oikein sitä pyysin, eli minulla on dissosiaatiohäiriö, ja siitä johtuen todennäköisesti olen kokenut kovia paniikkeja ja fobioita. Paitsi eläimiä, hörhöjä, enkä pimeää ole pelännyt koskaan.

Tuo oli alkupuhe. Jos minulla on tai kun on, dissosiaatiohäiriö, tarkoittaako se, että pahemmassa tilassa minulla voisi olla sivupersoonia? Tunnen, että en tunne itseäni. Peilissä olen vieras ja aiemmin olen pelännyt peilikuvaani, en niinkään enää. Joskus koen, että olen olematon, mutta ne eivät ahdista enää kuten ennen.

Todennäköisesti olin myös synnytyksen jälkeisessä psykoosissa pojan syntyessä ja sen jälkeen,  koska silloin vanhempani ja molemmat isoäitini olivat lähiaikoina  kuolleet ja jouduimme muuttamaan paikkakuntaa ja työpaikkaa.

Nyt poikani on kaksi kertaa saanut psykoosin noin 18-vuotiaana ja nyt 25-vuotiaana, hänellä on harhaluulo, deluusio ja hyvin voimakas tunne, että jokin epämääräinen möhläys huppelissa tulee kostoksi hänelle. Hän on kehitellyt kauhukuvia kidutuksista itseään kohtaan jne. Hän on omasta halustaan sairaalassa yöt, koska pelkää olla paikassa missä ei ole yövalvontaa, siis kuntoutuskodissakaan.

Onko näillä yhteyttä, tai tietenkin on, siis minun dissosiaatiollani ja pojan deluusiolla?

Onko tämä pojan sairaus skitsofreniaa tai miten sitä mitataan? Hänen psykoosinsa, sitä se kai nyt on, on kestänyt nyt noin kaksi vuotta ja hän ei voi kulkea omassa kaupungissaan missään pelkojen takia, muualla kylläkin. Miten tässä edetään? Hän on ihan terveälyinen ja normaali, mutta pelko on käsittämättömän tiukasti kiinni ja hän tietää sen itsekin. Isä on myös olemassa, mutta hänen on vaikea käsittää tällaista ”olematonta” pelkoa. Kiitos etukäteen mahdollisesta vastauksesta.

Hyvä kysyjä,

Lapsena kokee voimakkaasti tapahtumia ja varsinkin kaikkea pelottavaa ja ahdistavaa. Lapsen on aikuista vaikeampaa hahmottaa asioita ja syy-seuraussuhteita. Turvattomuus lisää vielä ahdistusta ja pelkoa. Depersonalisaatio- ja derealisaatio-oireet eivät yleensä liity dissosiatiivisiin häiriöihin. Sivupersoonia ei ihmisellä ole, on vain yksi persoona, mutta itsensä hahmottamisessa voi olla ongelmia ja usein siihen voi liittyä tunne-elämän epävakautta. Sivupersoonahäiriö on kyllä olemassa diagnostisissa kriteereissä.
Mielenterveydenhäiriöillä on kohtalaisen suuri periytyvyys ja varsinkin ympäristötekijät vaikuttavat voimakkaasti. Perimä ei yksistään ole riittävä yleensä aiheuttamaan sairautta, vaan tarvitaan yhteisvaikutusta  ympäristötekijöiden kanssa.

Poikanne häiriön laatua on mahdoton tässä arvioida, mutta kaikesta voi päätellä, että hän tarvitsee apua ja tukea. Ilmeisesti hänellä on hoitopaikka ja asianmukainen lääkitys. Nuorten hoidossa pitää olla hyvin aktiivinen ja vanhempien tuella on suuri merkitys. On myös toivottavaa, että vanhemmat osallistuvat nuoren hoitoon ja tukevat kaikin tavoin. Apu täytyy aina räätälöidä yksilöllisesti kunkin tarpeiden mukaan. Siksi tarvitaan hyvää kartoitusta kaikista asioista ja ongelmista sekä toiveista ja peloista. Hoidossa pitää asettaa aina joitakin tavoitteita tai päämääriä, mitä kohden pyritään yhdessä kulkemaan.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Mielenterveydenhäiriöiden periytyminen

Ukillani on ollut paranoidinen skitsofrenia, isällä on paniikki kohtauksia ja äiti on maanisdepressiivinen. Uskallanko synnyttää lapsia sellaisen puketin omaavaan sukuun? Eli mikä on perinnöllisyysluokka?

Hyvä kysyjä,

Jos lähisukulaisilla on mielenterveydenhäiriö, on melko todennäköistä, että lapselle tulee jokin mielenterveyden häiriö tai ongelma ja edelleen on suurempi riski, jos molemmilla vanhemmilla on jokin mielenterveydenhäiriö.  Täysin 100 %:n varmuudella ei kuitenkaan kukaan voi sanoa, mitä tulee tapahtumaan, koska kyse on tilastollisesta riskistä. Siksi on paikallaan, että menette keskustelemaan asiasta oman lääkärinne kanssa tai psykiatrin kanssa. Perinnöllisen kuorman lisäksi tarvitaan ympäristövaikutteita. Välttämättä lapselle ei tule sama häiriö, mikä on itsellä, vaan kyse on riskistä saada jokin mielenterveydenhäiriö.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Mitä diagnoosini käytännössä tarkoittaa?

Hei! Sain skitsofrenia diagnoosin noin vuosi sitten. Tosin aiemmin minulla epäiltiin noin kaksi vuotta sairautta, mutta lopullisen diagnoosin sain vuosi sitten. Eli sairastan erilaistumatonta skitsofreniaa. Mitä tämä diagnoosi käytännössä tarkoittaa? Netistä löytyy kyllä jonkin näköistä tietoa, mutta ei mielestäni riittävän selkeää. Toivon että voisit valaista minua tässä asiassa.

Hyvä kysyjä,

Skitsofreniadiagnoosi voidaan asettaa jos ihmisellä ilmenee syviä ajattelun ja havaintokyvyn vääristymiä sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuutta tai latistumista. Aistiharhat ovat tavallisia ja niitä voi esiintyä mm. kuulo-, näkö-, tai tuntoaistin alueella ja ihmiselle voi kehittyä harhaluuloja, esim. yliluonnollisten voimien vaikutuksesta tai toisten ihmisten vaikutuksesta omiin ajatuksiin ja tunteisiin sekä toimintoihin. Nämä asiat tuntuvat täysin todelta ja siksi ne herättävät usein pelkoa ja ahdistusta.  Oireet voivat ilmetä äkillisesti tai alkaen hitaasti.

Diagnostisissa kriteereissä pitää esiintyä mm. ajatusten kaikuminen, siirto, riisto tai ajatusten lähettäminen. kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot (asianomaisesta ne tuntuvat kyllä todelta). Lisäksi voi olla kuuloharhoja, jossa äänet komentavat tai kommentoivat asioita. Muita harhaluuloja voi esiintyä, kuten kyky kontrolloida tapahtumia säätä tai olla yhteydessä toisiin ihmisiin tai olentoihin. Aistiharhoja voi esiintyä kiihtymystä, apaattisuutta ja vetäytymistä kontakteista jne.  Oireiden kulku on vaihteleva ja voi olla huomattavaa ahdistusta ajoittain ja muita mielialaan vaikuttavia oireita.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Mikä ihme minua vaivaa?

Minulla todettiin paranoidinen skitsofrenia tässä hiljattain. Kysynkin kahta asiaa: Mikä ihme minua vaivaa, kun silloin kun on huono olo (etenkin pimeän aikaan) kuulen syyttäviä, uhkaavia ja vähätteleviä ääniä, ja silloin kun on hyvä olo (yleensä kesällä) niin äänet muuttuvat jotakuinkin ylistäviksi?

Ja toinen asia, kuuluuko ”päiväunelmointi” skitsofrenian oireisiin? Minulla nimittäin oli jo 13-vuotiaana tapana uppoutua unelmiin, yleensä liittyen rakkaussuhteisiin tai sitten sellaisiin, että olisin yhtäkkiä paras jossakin, jos ei jopa kaikessa. Ja toisinaan kun upposin kuvitelmiin, niin yhtäkkiä tämä maailma katosi silmistäni ja näin kuvitelmani selkeästi. Vanhempana sitten kuvitelmiin ilmestyi mukaan mielialojen vaihtelua. Silloin kun on hyvä olo, niin unelmat ovat juurikin näitä positiivisia. Kun taas on huono olo, niin unelmat (jos voi unelmiksi sanoa) ovat  yleensä negatiivisia.

Mahtaakohan minulla sittenkin olla jokin kaksisuuntaisen muoto vai voiko kaksisuuntaista ja paranoidista skitsofreniaa esiintyä yhdessä?

Hyvä kysyjä,

Oireenne vaikuttavat sopivan kyllä skitsofrenian kuvaan. Taudin kulku on vaihteleva ja mielialat vaikuttavat myös, miten oireet ilmenevät. Usein vuosien kuluessa oireet saattavat lievittyä ja kaikkiaan esiintyy suurta vaihtelua oireiden voimakkuudessa ja kestossa. Osa säilyy hyvin työkykyisenä ja osa ei. On tärkeää oppia tuntemaan, mitkä asiat saattavat vaikuttaa oireisiin ja miten niitä voi itse ennakoida ja siten hoitaa paremmin. Tämä edellyttää läheistä yhteistyötä hoitavien henkilöiden kanssa. Lääkehoitoa pidetään hoidon kulmakivenä. Skitsofreniassa voi esiintyä myös voimakasta mielialojen vaihtelua. On mahdollista, että voi esiintyä useampia psykiatrisia häiriöitä samanaikaisesti, mutta kuten sanottu, on skitsofrenian oireet jo varsin vaihtelevia.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Skitsofrenia ja oikeustoimien peruuttaminen

Suuren kaupungin psykiatrinen erikoissairaanhoitaja on sitä mieltä, että kroonista paranoidista skitsofreniaa sairastavan henkilön tekemiä oikeustoimia voi peruuttaa. Potilaskertomuksessa on näistä kyseisistä oikeustoimista sanottu, että ”koska potilas ei ole yhteistoiminnallinen niin niitä varten pitäisi olla edunvalvoja”. Potilaalta on kuitenkin otettu valtakirja, jolla on tehty hänen tahtonsa vastaisia asioita, ilman edunvalvojaa. Potilas on jättänyt lääkkeet ja lääkärit ja on vaikeaa löytää sellaista jolla olisi tässä tarvittavaa osaamista.

Omaisena on todella vaikeaa selvittää tapahtumia. Potilas ei itse pysty puolustautumaan. Hänellä ei ole tarvittavaa voimaa ja tahtoa, eikä kykyä hankkia oikeaa tietoa oikeuksistaan. Ehkäpä häntä pelottaa kohdata ne jotka ovat hänen tilaansa käyttäneet hyväkseen. Onko mahdollisesti yleistä ja selkeää menettelyä tällaisia tilanteita varten?

Hyvä kysyjä,

Edunvalvoja on hyvä toimintatapa, jos sillä turvataan ihmisen edut. Edunvalvoja asetetaan määräajaksi ja pitäisi myös kyetä ilmaisemaan, että missä asioissa sitä erityisesti tarvitaan. Pelkkä diagnoosi ei anna oikeutta määrätä edunvalvojaa, vaan siihen pitää olla perusteltu syy.  Jos on menetelty lainvastaisesti tai herää siitä epäily, kannattaa ensin ottaa selvää ja kysyä. Mikäli ei vastausta saa, tai epäily vahvistuu, voi toki ottaa yhteyttä aina ylempiin viranomaisiin asian selvittämiseksi.

Aluehallintovirasto ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ylimpiä viranomaisia valvomaan toimintojen lainmukaisuutta. Ensisijaisesti kannattaa kuitenkin ottaa selvää itse edunvalvojalta, jotta ei turhaan tule hankalia tilanteita, joihin sitten löytyykin selkeät vastaukset tai  toimintamallit.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Tilastollinen todennäköisyys saada skitsofrenia

Edesmennyt isäni sairasti skitsofrenian kaltaista mielisairautta. Sain tästä tiedon vasta vuosi ennen isäni kuolemaa vuonna 1998. Harhaisena isäni kuvitteli olevansa ties mitä ja avaruudesta tulevat säteilyt ahdistivat häntä.

Oma poikani teki itsemurhan 17-vuotiaana ja täysin yllättäen. Viimeinen elinvuosi hänen kanssaan oli rankka, mutta oli vaikea erottaa mielialavaihteluja murrosikäisen tunnekuohuista. Edes kouluterveydenhoitaja ei kyennyt näkemään poikani mahdollista masennusta eikä itsetuhoaikeisuutta.

Sanotaan, ettei skitsofrenia periydy. Olen kuitenkin usein miettinyt, voiko ihminen perimältään kuitenkin olla ns. normaalista poikkeava (aivotoiminnot erilaisia kuin normivanhemmista syntyneillä)? Veljeni poika on luonteeltaan vaikea, sisareni poika pelkää koko maailmaa. Onko koskaan tutkittu itsemurhasukuja siten, että sieltä olisi havaittavissa selkeästi poikkeama aivojen rakenteessa?

Hyvä kysyjä,

Skitsofreniaa esiintyy väestössä noin 1 %:n verran, eli joka sadas sairastuu skitsofreniaan. Joissakin suvuissa voi olla tavanomaista enemmän sairastuvuutta. Jos jommalla kummalla vanhemmalla on skitsofrenia, on riski hivenen suurempi lapsilla kuin sellaisella, jolla ei vanhempi sairasta. Jos molemmilla vanhemmilla on skitsofrenia, on riski edelleen suurempi. Kyse on tilastollisesta todennäköisyydestä, ei automaattisesta periytyvyydestä. Lisäksi voi olla niin, että lapsilla saattaa olla riski saada jokin muu mielenterveydenhäiriö kuin skitsofrenia.

Perinnöllisyyden lisäksi tarvitaan ympäristövaikutusta ja herkkyyttä sairastumiseen. Pelkät geenit eivät suoraan selitä periytyvyyttä. Nykyisin pyritään löytämään keinoja varhaiseen toteamiseen, jolloin voidaan mahdollisesti estää taudin puhkeaminen tai ainakin päästään pienemmillä oireilla. Yleensä jos on tavallista suurempi riski sairastua, niin voi sairastua tosiaan johonkin muuhun mielenterveydenhäiriöön kuin skitsofreniaan. Jos oireet alkavat hyvin hitaasti ja tulevat pitkän ajan kuluessa, ei siihen ehkä ympäristökään kiinnitä niin paljon huomiota kuin nopeaan ja voimakkaasti oireilevaan ihmiseen.  Ennuste on yleensä parempi niillä, joilla oireet tulevat äkisti ja voimakkaana.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Kysymysarkisto

11.08.2013 Tilastollinen todennäköisyys saada skitsofrenia
09.08.2013 Skitsofrenia ja oikeustoimien peruuttaminen
06.08.2013 Mikä ihme minua vaivaa?
24.06.2013 Mitä diagnoosini käytännössä tarkoittaa?
22.06.2013 Mielenterveydenhäiriöiden periytyminen
21.06.2013 Poikani tulevaisuus huolettaa
20.06.2013 Apua liialliseen tunneherkkyyteen?
14.06.2013 Vieläkö löytyisi apua?
08.06.2013 Kohti parempaa tulevaisuutta?
05.06.2013 Pelkään isäni puolesta
01.06.2013 Tyttäreni tarpeeton pakkohoitoon ottaminen vihastuttaa
28.05.2013 Liian vahva lääkitys?
25.05.2013 Voidaanko diagnoosi peruuttaa?
22.05.2013 Läheisen ajatukset ja toiminta huolestuttaa
20.05.2013 Miten havaita psykoosin ensioireet?
17.05.2013 Skitsofrenia ja aivokuvantaminen
14.05.2013 Miten pitää psykoosi loitolla?
11.05.2013 Narsismia vai oire vakavammasta?
08.05.2013 Onko ahdistukseni syyllisyyttä vai oire sairaudesta?
03.05.2013 Skitsofrenian ensioireita?
01.05.2013 Ovatko lapsemme iltapelot merkki skitsofreniasta?
28.04.2013 Ajantajun häviämien oire persoonallisuushäiriöstä?
25.04.2013 Lääkkeenvaihdosta apua?
23.04.2013 Skitsofreniaa sairastavan taloudellinen tuki
19.04.2013 Miten suhtautua äitini käytökseen?
17.04.2013 Aviomiehen psykoottiset oireet
14.04.2013 Neuvoja työelämäsuunnitelmiin
11.04.2013 Huoli skitsofrenian periytymisestä
08.04.2013 Vinkkejä lääkityksen muuttamiseen
06.04.2013 Skitsofreenikon väsyminen

Yleistä Skitsofreniasta

01.03.2014 Kummalla on suurempi riski aiheuttaa skitsofreniaa, alkoholilla vai kannabiksella?
27.02.2014 Alentaako skitsofrenia kognitiivisia kykyjä?
21.02.2014 Yleisiä kysymyksiä skitsofreniasta
14.02.2014 Skitsofrenia ja dissosiaatiohäiriö
10.02.2014 Reseptinkirjoitusoikeus ja skitsofrenia
09.01.2014 Tuki jatkuvaan omaishoitajuuteen
01.12.2013 Voiko skitsofreenikko elää normaalia elämää?
23.11.2013 Lähihoitaja ja skitsofrenia sairastava potilas
07.11.2013 En pysty hallitsemaan itseäni, mutta pelkään hakea apua
18.10.2013 Skitsoaffektiivinen häiriö
11.10.2013 Onko lapsen turvallista asua skitsofreniaa sairastavan kanssa?
05.10.2013 Tarvitseeko minun pelätä skitsofreniaan sairastunutta ihmistä?
30.09.2013 Onko pojallani todella skitsofrenia?
10.05.2013 Psykoosi vs. selvännäkeminen

Skitsofrenia ja elämäntavat

15.03.2014 Muistioireet, vainoharhaisuus, kannabiksen polttaminen
13.02.2014 Miksi skitsofrenian oireet eivät hellitä hoidosta huolimatta?
30.01.2014 Meditoinnista apua skitsofreniaan?
28.01.2014 Skitsofreenikon ja läheisen kokemuserot
28.12.2013 Voiko toinen ihminen aiheuttaa skitsofrenian syntymisen?

Skitsofrenian hoito

18.04.2014 Masennus, paniikkihäiriö ja huumeet harhojen aiheuttajina
16.03.2014 Anabolisten steroidien käyttäminen ja skitsofrenian hoito
08.03.2014 Aiheuttavatko dopamiinit sosiaalisten tilanteiden pelkoa?
03.03.2014 Ongelmana ajatusten puute
25.02.2014 Mitä voimme tehdä auttaaksemme isäämme?
17.02.2014 Miten auttaa skitsofreenikkoa, jolla ei ole sairaudentuntoa?
10.01.2014 Läheisen järjestäminen hoitoon
05.01.2014 Miten tukea avusta kieltäytyvää läheistä?
03.01.2014 Onko skitsofrenia etenevä sairaus?
15.12.2013 Hoitoa kuuloharhoihin
04.12.2013 Millaiseen hoitoon skitsofreniapotilaalla on oikeus?
30.11.2013 Voiko skitsoaffektiivisesta häiriöstä parantua?
13.11.2013 Skitsofrenian hoito raskauden aikana
01.11.2013 Millaista terapiaa ja hoitoa?
07.09.2013 Voivatko psykoosilääkkeet lisätä psykoosioireita?
24.08.2013 Skitsofrenialääkityksen aiheuttamat pakkoliikkeet ja vaikutus aivoihin

Skitsofrenian oireet

26.04.2014 Transkraniaalinen magneettistimulaatio
26.03.2014 Sairauden oireita vai reaktioita vaikeisiin tapahtumiin
24.03.2014 Sairautta vai ilkeyttä?
21.03.2014 Alkoholi ja aistiharhat
19.03.2014 Opiskelusta selviäminen huolestuttaa
12.03.2014 Miten löytäisin helpotusta arkeeni?
10.03.2014 Nuoren miehen muistihäiriöt
06.03.2014 Pelkään koko ajan sairastuvani erilaisiin sairauksiin
01.03.2014 Mikä ystävääni vaivaa?
23.02.2014 Epäilen skitsofreniaa
15.02.2014 Voiko skitsofreenikon kanssa saada lapsia?
02.02.2014 Olenko skitsofreenikko?
25.01.2014 Vainoamispelko
23.01.2014 Tyttären pelko vakoilusta
20.01.2014 Aloitekyvyttömyys, hyväksynnän tarve
20.01.2014 Miten psykoosi määritellään?
17.01.2014 Pelkään, että minulla on skitsofrenia
14.01.2014 Kannabiksen aiheuttamat skitsofreniaoireet
11.01.2014 Hidas luonteenmuutos
23.12.2013 Miten pakonomaisesta ajattelusta pääsee eroon?
16.12.2013 Poikani painajaisunet huolestuttavat
10.12.2013 Onko mieheni oireet skitsofreniaa?
04.11.2013 Psykoosioireita
28.10.2013 Outo huijaus
27.10.2013 Onko omistushaluisuus tyypillistä skitsofrenialle?
18.10.2013 Skitsofrenian tautiluokituksesta
05.10.2013 Yhtäkkinen käytöksen muutos
29.09.2013 Psykoottiset oireet kortisonihoidon jälkeen
23.09.2013 Hypomania vai mania?
21.09.2013 Negatiivisten oireiden ja lääkityksestä kieltäytymisen vaikutus ennusteeseen
13.09.2013 Aiheuttaako skitsofrenia väkivaltaisuutta?
06.09.2013 Kognitiivisia oireita?
01.09.2013 Tyttären epätodellinen olo
01.09.2013 Läheisen ”tupakoiva ystävä”
26.08.2013 Maanis-depressiivinen oireyhtymä vai skitsofrenia?
19.08.2013 Harhaäänet nukahtamishetkellä
17.08.2013 Ystävän skitsofreniaoireet
13.08.2013 Diagnosoimaton skitsofrenia
10.08.2013 Kuuloharhat
02.08.2013 Skitsofreenikon pelot ja unettomuus
06.07.2013 Nuoren aloitekyvyttömyys ja pelko aivojen tuhoutumisesta
15.06.2013 Nuoren opiskeluvaikeudet
30.05.2013 ”Vain puoliksi läsnä”
01.03.2013 Paniikkikohtaus ja pakkoajatuksia

Skitsofrenian periytyminen

03.11.2013 Onko skitsofrenia perinnöllinen tauti?
27.08.2013 Lääkkeiden sopivuus ja taudin periytyvyys

Skitsofrenian tutkimukset

Tuki sairauden aikana

13.09.2013 Parisuhteessa skitsofrenia-potilaan kanssa

« Takaisin 

Neuvoja omaishoitoon

Hei! Pikkusiskollani (21 v.) on todettu hiljattain skitsofrenian oireita. Hänet on otettu psykiatriseen sairaalaan hoitoon psykoosiin vaipumisen vuoksi n. 2 kk sitten. Tällä hetkellä hän on edelleen psykiatrisessa sairaalassa, ja tulee olemaan vielä muutamasta viikosta kuukausiin, ennen kuin oikea lääkitys on saatu kohdilleen.

Tarkoitus on, että hän muuttaa luokseni useammaksi kuukaudeksi laitoksesta kotiuduttuaan. Aiemmin hän on asunut runsaasti päihteitä käyttävän, ajoittain väkivaltaisen avomiehen kanssa kahdestaan eri kaupungissa kuin minä tai muut sisarensa. Tämän muutoksen takia olen jäämässä pois päivätöistä, jotta voin viettää sisareni kanssa aikaa, hoitaa ja tukea häntä omille jaloilleen pääsyssä. Kysymys kuuluukin, kuinka sen parhaiten teen? Kuinka tärkeitä päivärutiinit ovat? Millaisen linjan voin ottaa suhtautuessani hänen harhoihinsa? Niitä kuitenkin esiintyy vielä paljon, eikä siskoni puhu niistä harhoina. Onko hyviä vihjeitä skitsofreniaa sairastavan henkilön kanssa selviämisestä arjessa? Pelkäänpä, että lääkityksen kanssa voi myös välillä tulla vaikeuksia, sillä ei mielellään söisi lääkkeitä ja väittää selviävänsä ilmankin. Välillä hyväksyy lääkityksen.

Liikunnan ja fyysisen tekemisen merkitys on hänelle suuri, koska olemme kasvaneet hänen kanssaan maalla hyvän, mutta työntäyteisen lapsuuden. Välimme ovat läheiset, mutta sisareni ei myönnä tarvitsevansa apua, vaikka tuntuu kuitenkin olevan siitä hyvillään.

Kiitos paljon vastauksestasi.

Hyvä kysyjä,

On suuri uhraus jäädä pois työstä hoitamaan omaista. Se on myös jalo teko, mutta voi olla raskasta eikä aina niin palkitsevaa.  Sosiaalitoimesta kannattaa kysyä myös omaistukea. Päivärutiinit ovat meille kaikille tärkeitä, ja erityisesti skitsofreniaa sairastavalle. Siinä kannattaa lähteä liikkeelle pienistä askelista ja siten, että se tuntuu mielekkäältä. Rutiinit jaksottavat päivää hyvin ja tuovat järjestystä. Ulkoisella järjestyksellä on vaikutusta myös sisäisen järjestyksen kokemiseen.

Erilaiset aistiharhat ja vainoharhainen ajattelu kuuluvat skitsofrenian oirekuvaan. Ne voivat olla ahdistavia kokemuksia, jos harhat ovat syyttäviä ja käskevät tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu vastenmieliseltä. Aistiharhoissa aktivoituvat ne aivoalueet, joilla normaalisti aistitaan esim. puhetta tai näköaistimuksia. Siten harhat tuntuvat todelta, koska ne koetaan kuten mikä tahansa normaali aistimus. Skitsofreniassa on siten ”johdot” menneet sekaisin aivoissa. Harhoja ei välttämättä ole tarpeen lähteä kieltämään, vaan kannattaa selvittää, mitä asianomainen pelkää ja mitä hän itse niistä ajattelee. On tärkeää myös sanallisesti antaa lupa puhua kaikesta, koska äänet voivat kieltää keskustelemasta kenenkään kanssa.  Sitten voi kysyä, herättääkö se ihmetystä, että kukaan muu ei koe vastaavalla tavalla. Pelko ja huoli ovat todellista, vaikka harhat eivät olekaan totta.

On tarpeen saada jollain tavoin positiivinen kuva hoidosta tai sen antamasta hyödystä, esim. mielialaan tai pelkoihin tms. Lääkehoito on edelleen yksi tärkein hoidon kulmakivi ja sen kanssa pitäisi oppia elämään. Motivaatio vaihtelee kaikissa pitkäaikaissairauksissa ja tietysti erityisen paljon, jos ei koe siitä mitään hyötyä. Sairaalahoidotkaan eivät tietysti ole aina niin mukavia kokemuksia, mutta niitä voisi välttää aika tavalla, jos käyttää lääkkeitä säännöllisesti ja ottaa yhteyttä hoitopaikkaan heti, kun vointi vaikeutuu.

Kaikki muukin hoito, millä pyritään lisäämään ymmärrystä sairaudesta ja oireista sekä niiden hoidosta on hyväksi, samoin vertaistuki, jolloin oppii hahmottamaan, että on muita ihmisiä, joilla on samantapaisia ongelmia, ja voi oppia heidän kokemuksistaan. Liikunta ja kaikki muu mielekäs tekeminen auttaa kovasti asiaa ja niitä keinoja kannattaa käyttää jos mahdollista. Potilas- ja omaisjärjestöistä kannattaa myös hakea apua, koska omaiset tarvitsevat tukea ja apua myös paljon.

Päihteet ja väkivaltainen parisuhde ei kuullosta hyvältä, koska ne johtavat aina tilanteen vaikeutumiseen. Sairaudessakaan ei kenenkään pitäisi alistua väkivaltaan. Päihteet sekä huumeet pahentavat aina psykoosisairautta ja viivästyttävät huomattavasti toipumista sekä aiheuttavat vielä masennustakin.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Miten saamme skitsofreniaa sairastavan nuoren hoitoon?

Hei. Vuonna 1985 syntyneellä kummityttärelläni on jo vuosien ajan ollut harhoja eri asteisina. Kutsun tässä häntä Hertaksi. Hertta itsepintaisesti uskoo ja kokee, että hänen elämäänsä seurataan kaikin mahdollisin ja mahdottomin tavoin, ja että hänen elämästään puhutaan mm. radio-ohjelmissa, lehdissä, sarjakuvissa, Internetin keskustelupalstoilla jne.

Perhe ja isovanhemmat ovat yrittäneet saada Herttaa hakeutumaan hoitoon ja ovat valmiita menemään saattajiksi, mutta vastustus ja usko omiin harhaisiin havaintoihin on ollut liian vahvaa. Lisäksi rauhallisemmat jaksot ovat antaneet väärää uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Toisaalta tyttö on kouluttautunut hyvin arvosanoin ammattiin ja on toistaiseksi pystynyt olemaan työelämässä.

Huoli Hertan tulevaisuudesta on läheisillä suuri. Koska Hertta ei toistaiseksi ole osoittanut merkkejä vaarasta sen enempää itseään kuin muitakaan kohtaan, ei pakkohoitoon saattaminen ole tullut kyseeseen. Miten ihmeessä voisimme häntä parhaiten auttaa?

Hyvä kysyjä,

Kummityttärelläsi vaikuttaa olevan selviä psykoosioireita ja toisaalta hän taitaa olla aika älykäs ja hänellä on hyvä koulutustausta, jotka auttavat pärjäämään varsin hyvin ja varsin pitkälle. Nyt jäi vain selvittämättä, että käyttääkö kummitytär huumeita, koska jotkut huumeet saattavat aiheuttaa herkille yksilöille psykoosioireita ja voivatpa laukaista skitsofrenian. Ellei ole ollut huumeiden käyttöä, on kyseessä todennäköisesti psykoosisairaus ja tässä tapauksessa viitteitä paranoidiseen skitsofreniaan on kyllä.

Aiemmissa kysymyksissä sivuttiin noita kognitioita ja se onkin hyvin vaikeaa saada asianomainen hoidon piiriin, jos ei koe olevansa sairas. Kuitenkin asianomainen voi kärsiä joistakin oireista, esim. unettomuudesta tai pelkotiloista ja niihin voi suositella hakemaan apua. Asiaa auttaisi kovasti, jos pääsee mukaan vastaanotolle tai joku lähiomainen mukaan.  Psykoosilääkehoito olisi paikallaan ja voisi sopia, että yhteistyössä kokeillaan lääkettä vaikka vuosi tai ½ vuotta ja katsotaan auttaako se. Lääkkeisiin liittyy usein pelkoja, että ne vievät oman ajattelukyvyn tai tuhoavat aivoja. Tosiasiassa skitsofrenia on sairaus, joka tuhoaa aivoja hitaasti ja lääkehoito voi sitä kehitystä jarruttaa tai pysäyttää. Jos asianomainen menee lääkäriin, mutta ei halua omaisia mukaan, sitten pitäisi etukäteen valistaa lääkäriä, joka tapaa potilaan. Jos ei aiheuta itselleen vaaraa tai ympäristölle, ei ole olemassa kainoja saada hoidon piiriin vastoin omaa tahtoa, huolimatta siitä, että voisi taantua oireidensa kanssa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Miten saisimme äidin ottamaan lääkkeet?

Hei. Äitini on 64-vuotias, ja hänen on todettu sairastavan dementiaa. Sen kanssa isä jotenkin pärjää. Mutta kun äidillä on myös harhaluuloja. Hän uskoo, että isällä on toinen nainen, mikä ei ole totta. Hän luulee, että he yhdessä yrittävät myrkyttää hänet yöllä panemalla jonkinlaisia myrkkykapseleita alapäähän. Ja kaikki nämä teot tehdään aina, kun hän nukkuu. Hän kuulee myös, kun he yöllä saunovat ja juhlivat jne.

Joskus äidillä on hyviä hetkiä ja hän jopa yrittää tehdä ruokaa ja siivoaa, mutta melkein aina hän vain makaa sängyssä. Äidille on määrätty dementia- ja skitsofrenialääkkeitä, mutta skitsofrenialääkkeitä hän ei ota. En tiedä, kuinka kauan isä tai äiti jaksaa. Miten saisimme äidin ottamaan lääkkeet?

Äiti ei pärjäisi enää yksin. Hän ei osaa kirjoittaa edes omaa nimeä. Luulisin, että jos skitsofrenian saisi lievemmäksi, niin dementia vähäsen paranisi. Siis mitä voisi tehdä? Kiitos paljon, jos voit vastata.

Hyvä kysyjä,

Dementiassa skitsofrenialääkkeet eivät ole ensisijaisia, vaan dementiaan tarkoitetut lääkkeet. Joskus joudutaan lyhyitä aikoja käyttämään psykoosilääkkeitä, mutta mielellään vain tiettyjä lääkkeitä, joista on näyttöä, ja aika pieniä määriä sekä rajatun ajan.  Dementia on etenevä sairaus ja hoito pitäisi nykykäsityksen mukaan aloittaa varsin varhaisessa vaiheessa. Omaisille tilanne on raskas, koska läheinen muuttuu vieraaksi omassa kodissaan ja oireet vaikeuttavat arkea yhä enemmän ajan kuluessa, mutta välillä voi olla pitkiäkin seesteisiä hetkiä.  Saattaa olla, että  on sekä skitsofrenia että dementia yhtä aikaa, mutta se ei ole kovin tavallista.

Dementian yhteydessä harhaluulot ovat tavanomaisia, eikä kyse ole kuitenkaan skitsofreniasta. Kannattaisi lähteä neurologin vastaanotolle ja joku lähiomainen mukaan, joka voisi kertoa, mitä se arki on kodissa ja kaikki oireet sekä missä asianomainen tarvitsee apua ja missä selviytyy. Lääkehoidon suunnittelussa se auttaa paljon ja tieto siitä, että meneekö lääkkeet perille.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Psykoosia vai jotain muuta?

Haluaisin kysyä sellaista asiaa, joka on vaivannut minua jo vuoden. Olin kavereiden kanssa juhlimassa, ja joku sattui tarjoamaan pilveä, ja maistoin tätä tietämättäni. No muistikuvia siitä juuri ei ole. Aamulla herätessäni oli todella omituinen ja epätodellinen olo. Tuntui, kuin olisin ollut vielä sekaisin. Tätä kesti noin viikon.

Siitä asti minulla on ollut epätodellinen, unenomainen olo, muistiongelmia, en saa tyydytystä samoista asioista kuin silloin ja kaikki tuntuu erilaiselta. Minulle tuli siihen aikaan myös paniikkikohtauksia pelkäsin sekoavani. Apua en kuitenkaan tähän hakenut, koska pelkäsin aiheuttajan tuovan ongelmia.

Niin ja nukkumaan mennessä, kun laitan silmäni kiinni, mielessä alkaa vilistä asioita. Tosi väsyneenä pääni sisällä ”kuuluu” päivän mittaan myös kuulemiani ääniä, esim. auton ääni ajaa ohi tai ’nalkuttava naapurin täti puhuu jotain omituista’. Mutta pystyn normaalisti harrastamaan ja tekemään kaikkea mitä ennen, mielenkiinto ei ole sama, ja epätodellinen olo tulee vain välillä esiin. En ole varma ovatko sosiaaliset taitoni huonontuneet.  Tiedän, että tästä pitäisi mennä puhumaan lääkärille. Kysyisin kuitenkin, että mitä sinä epäilet?  Mikä minussa on ’”vikana”? Suvussamme on skitsofreniaa.

Hyvä kysyjä

Edelleen on hyvä asia, jos menet keskustelemaan asiasta psykiatrin kanssa. Joillakin ihmisillä voi olla herkkyyttä psykooseihin ja tietyt huumeet, esim. kannabis ja amfetamiini voivat laukaista jo yhden kerran käytöllä psykoosin. Siihen herkkyyteen voi antaa viitteitä, jos lähisuvussa on psykoosisairautta. Näissäkin tilanteissa voidaan lääkityksellä huojentaa oloa kovasti ja mikäli riittävän aikaisin saa apua, voi siitä selvitä vähällä.  Tämänkaltaisissa tapauksissa lääkkeen käyttö on yleensä lyhytaikaista. Vaikka joillakin yksi käyttökerta saattaa laukaista psykoosin, harvemmin se jää pysyväksi kiusaksi. Nyt kun on tieto omasta herkkyydestä, on hyvä jatkossa välttää sellaisia laukaisevia tekijöitä. Kuka tahansa saattaa kokea psykoosin, jos tapahtuma on riittävän järkyttävä ja henkeä uhkaava, esim. sotapsykoosi.  Toisille riittää vähäisempi altistus. Kuten elämässä yleensä, on paljon harmaasävyjä ”on ja off”  tilanteiden välissä tässäkin asiassa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

« Takaisin 

Yhdessä asuminen skitsofreniaa sairastavan kanssa

Haluaisin selvittää, miten vaikeaa on saada skitsofreniaa sairastava palvelutalossa asuva keski-ikäinen ystäväni asumaan luoksemme. Kyse on miehestä. Olemme seurustelleet seitsemän vuotta poikaystäväni kanssa. Olen tehnyt lähihoitajan työtä (muutakin työtä) ja poikaystäväni sai työpaikan ravintolasta, joten ruokapuolenkin pitäisi olla kunnossa. Me nimenomaan haluaisimme asua kolmestaan. Tämä on erikoinen suunnitelma. Tarkoitus on tukea häntä. Kiitoksia! 

Hyvä kysyjä,

En osaa vastata kysymykseesi, mutta varmaan palvelutalon henkilökunta voi auttaa siinä, että mikä on mahdollista ja mikä ei. Omaisillakin lienee asiaan jotain sanottavaa, jos omaisia on. Sellaista on kyllä, että jotkut ovat tehneet kodistaan hoitopaikan, ja kunta rahoittaa toimintaa, koska siitä syntyy kuluja, mutta elämä on kodinomaista ja siten paljon mielekkäämpää kuin laitoksessa asuminen ja yhteiskunnalle paljon edullisempaa. Silloin täytyy olla tietenkin luvat ja muut asiat kunnossa. Ajoittainen jakso omassa kodissa saattaa olla myös mahdollista. Siinäkin kunnan viranomaiset osaavat neuvoa ja asumiseen liittyy tiettyjä vaatimuksia. Kannattaisi siten lähteä liikkeelle, vaikka keskustelemalla sosiaalitoimen kanssa ja he auttavat asian selvittelyssä.  Yhteiskunnissa, joissa järjestäytymisaste ei ole kovin korkea, on toisten apua oikeastaan ainoa mahdollisuus, ja lähinnä perheet ja suvut pitävät huolta toisistaan, meillä taas yhteiskunta on ottanut monia sellaisia tehtäviä, jotka aikanaan kuuluivat perheiden ja sukujen harteille.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Skitsofrenian periytyminen

Hei. Kävin lukemassa skitsofreniasta ja tuli mieleen kysymys. Onko tämän kaltainen sairaus perinnöllistä? Itse olen ammatiltani koulunkäyntiavustaja, ja olen kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy psykologiaan ja tämän kaltaisiin sairauksiin.

Hyvä kysyjä,

Skitsofreniaan liittyy perinnöllinen taipumus ja se on sitä suurempi, jos molemmat vanhemmat sairastavat skitsofreniaa, verrattuna siihen, että vain toinen sairastaa tai sairautta esiintyy kauempana suvussa. Toisaalta identtisistä kaksosista sairastuu vain puolet. Perinnöllisyys ei siis selitä kaikkea. Esiintyvyys on, että noin yksi sadasta sairastuu elämänaikana skitsofreniaan. Perinnöllinen kuorma ei automaattisesti johda sairauteen, vaan tarvitaan usein vielä altistavia tekijöitä ja sellainen ympäristö, joka ei tue parhaalla mahdollisella tavalla. Tauti voi kyllä puhjeta jossain yksilössä, ilman näitä haitallisia perinnöllisiä rasitteita tai ympäristövaikutuksia. On vieläpä niin, että vaikka olisi molemmilla vanhemmilla tuo skitsofrenia, niin lapselle voi olla mahdollista ilmaantua joku muukin psykiatrinen häiriö tai sairaus kuin skitsofrenia. Biologia on moninainen ja ilmiasu riippuu monista muistakin tekijöistä. Sävyjä on runsaasti ja tässäkään ei ole musta-valkoista totuutta olemassa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin