Tyttären pelko vakoilusta

Hei! Minulla on huoli 17-vuotiaasta tyttärestäni. Muutama kuukausi sitten hänelle tuli tunne, että hänen kännykkäänsä on joku asentanut vakoiluohjelman, jolla lukee kaikki viestit. Myös sähköpostin ja muiden nettiyhteisöjen käytön hän lopetti samasta syystä; pelkäsi että muut vakoilevat. Vaihdoin kännykän, mutta sanoin myös hyvin painokkaasti, että todellisuudessahan siinä kännykässä ei ole mitään vikaa, ja jollakin tasolla tyttö tuntui sen tietävänkin. Hankimme heti apua, mutta jono nuorisopsykiatrian puolelle on pitkä.

Tilanne meni niin hankalaksi, että tyttäreni joutui välillä paniikkiin nähdessään kirjastossa vieraan ihmisen lukemassa sähköpostejaan. Hän uskoi, että kaikki viestit liittyvät häneen. Koulussa hän myös kuvitteli kaikkien ylempiluokkalaisten vihaavan häntä. Tilanne helpottui hieman, kun saimme hänelle lääkkeen koulussa tuleviin paniikkitilanteisiin, mutta eihän se lääke tietenkään ole niitä kohtauksia pois vienyt. Hän sai myös lääkettä nukahtamiseen, mikä rauhoitti tilannetta olennaisesti.

Traumataustaakin on. Elimme pitkään hyvin vaikeassa perhetilanteessa, jossa humalainen mies eli tyttäreni isä aiheutti säikäyksiä herättämällä öisin raivonpuuskillaan jne. Miehellä oli selviä narsistisia/psykopaatin piirteitä. Siitä on kuitenkin nyt viisi vuotta, kun pääsimme erilleen hänestä.

Psykiatri, jonka luona olemme pari kertaa käyneet, on sitä mieltä, että kaikki johtuu traumataustasta, ja itsekin haluan niin uskoa. Mutta nyt, kun tytär ahdistuu esim. seinissä olevista tahroista pimeässä, keskellä yötä, niin alkaa kyllä tosissaan huolettaa, josko kuitenkin on skitsofreniasta kysymys. Toisaalta hän tunnistaa itsekin, etteivät hänen harhansa ole tosia. Se häntä myös suuresti ahdistaa, pelkää järjen menettämistä.

Itselleni tietenkin äitinä on kuin kylmää vettä niskaan koko tilanne, varsinkin kun tuo hoitoon pääsy näyttää olevan kiven alla.

Hyvä kysyjä,

Varsinkin nuoren ihmisen kohdalla pitäisi päästä tämän tapaisissa asioissa viivytyksettä hoitoon, koska vaikeisiin oireisiin liittyy vaikea toimintakyvyn lamaantuminen, ja pelko- sekä ahdistuskohtaukset lisäävät vaaraa itsetuhoisille ajatuksille. Onneksi harvoin asia kehittyy tekojen asteelle.  Nuoren ihmisen kohdalla on erityisen tärkeää, että mahdollista ahdistusta ei hoideta pitkään ns. rauhoittavilla lääkkeillä eli bentsodiatsepiinivalmisteilla, koska niihin tulee riippuvuus varsin pian. Viikon kahden hoito on usein riittävä, ja samalla kannattaa aloittaa jokin vähemmän haitallinen lääke ahdistukseen ja unettomuuteen.

Nuoren ihmisen kohdalla pitää huolellisesti selvittää monia asioita, koska oireet ovat joskus varsin voimakkaita, ja silti ei kyseessä ole välttämättä skitsofrenia.  Psykoosisairauden mahdollisuus on toki olemassa, mutta sen selvittäminen vaatii paljon taustatietoa ja selvityksen päihteiden ja huumeiden käytöstä. Traumatausta voi altistaa herkemmin oireilulle ja psykoosille, mutta sekin on hyvin yksilöllistä.

Vaikeassa psykoosisairaudessa ihminen aina uskoo harhoihin ja harha-aistimuksiin. Kertomuksesta päätellen ei niin ollut asia tyttärenne kohdalla. Varsinainen psykoosilääke voi tämäntapaisessa tilanteessa antaa hyvän vasteen, ja sitä kannattaa ilman muuta harkita, mutta hoitoon pääsy on nyt ensisijaista.  Asiat selvenevät kyllä lähikuukausien aikana.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Vainoamispelko

Hei! olen huolissani eräästä ihmisestä, joka on vuokralla asunnossani. Hän epäilee, että asunnossa olisi mikrofoneja ja muita vempeleitä, ja että naapurit vainoavat.

Jutut ovat olleet samantyylisiä jo kolmen vuoden ajan. Parina ensimmäisenä vuotena osan sen jutuista otin tosissani, mutta sitten rupesivat jo hälytyskellot soimaan, että nyt ei varmaan ole kaikki ok. Nyt henkilöä jo on uhkailemassa olevinaan jotkut miehet, jotka tulevat öisin ja tekevät jotain hänelle. Siksi illan hämärtyessä hän vetää verhot kiinni ja ovella käy koettamassa, että ovi on varmasti lukossa.

Myös jonkinlaisia kohtauksia on ollut, hän hikoilee ja tärisee ja sanoo pelkäävänsä. Arjen asioita ei uskalla hoitaa välillä, koska hän pelkää, että joku esim. kauppareissulla kaappaa hänet ja vie esim. Venäjälle. Välillä kyseinen henkilö on ihan normaalisti, mutta aina jonkun tietyn asian sattuessa rupeaa selittämään outoja asioita esim. jostakin ämpäristä, miksi sellainen on kaapissa tai mitä sillä ämpärillä jotkut voi tehdä hänelle. Tässä nyt joitakin tarinoita.

Hyvä kysyjä,

Oireet viittaavat psykoosisairauteen ja tarkempi selvittely olisi tarpeen. Tätä ihmistä kannattaisi suositella hakeutumaan lääkäriin (lähinnä mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle, riippuen kumpi paikkakunnalla on). Terveyskeskuksesta saa lähetteen, mutta mukaan olisi hyvä mennä tai pyytää joku omainen, joka tuntee asianosaisen.  Jos oireet vaikeutuvat ja asianosainen alkaa käyttäytyä itselle haitallisella tavalla tai muille, pitää siitä ilmoittaa terveyskeskukseen ja heidän velvollisuus on saattaa hänet arvioon jatkohoidon osalta. Aina tilanne ei kehity niin vaikeaksi, vaikka hankalaa voi olla muuten. Hoitoon meno olisi kyllä hyvin tarpeen, koska noihin oireisiin voidaan varsin paljon antaa apua nykyaikaisella lääkehoidolla.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Olenko skitsofreenikko?

Olenko skitsofreenikko? Olen lukenut paljon artikkeleja ja tietosivuja. Olen myös katsonut oirelistauksia ja minusta minulla on oireita, mutta vähäisiä. Saan erilaisia pelko-, raivo-, ja itkukohtauksia. Pelkään ihmisiä, mutta en kaikkia. Olen hyvin epäsosiaalinen ja yksinäinen. Olen tehnyt skitsofreniatestejä netissä, ja niiden mukaan minulla on taipumusta skitsofreniaan. Olen kylläkin vasta 13-vuotias, joten en ole varma sairaudesta. Suvussa sitä ei ole.

Hyvä kysyjä,

Väestössä keskimäärin yksi sadasta sairastuu skitsofreniaan. Se on aika paljon, eli vuodessa noin 50 000 ihmistä. Yleensä riski sairastua on suurempi, jos jompikumpi vanhemmista sairastaa skitsofreniaa tai molemmat. Yleisimmin sairastutaan aikuisuuden kynnyksellä. Nuorella ihmisellä voi olla monenlaisia oireita tai pelkoja, jotka eivät ole suinkaan merkki skitsofreniasta. Valitettavasti ei ole kovin luotettavia yksittäisiä testejä, joilla voitaisiin arvioida riskiä sairastua skitsofreniaan. Nuorilla ihmisillä voi olla monenlaisia pelkoja ja huolia, joka enemmän liittyvät siihen ikäkauteen ja kasvuun aikuiseksi. Elämä ei ole aina niin yksinkertaista ja helppoa, varsinkaan nuorille. Tunne-elämä saattaa aiheuttaa monelle huolta ja haittaa. Ahdistushäiriöt voivat aiheuttaa myös monenlaisia oireita, niin fyysisiä kuin psyykkisiä ja voipa tulla pelkotiloja, että on tulossa hulluksi. Nuorilla tuo rajan veto sairauden tai oireiden välillä on paljon vaikeampaa kuin aikuisilla, koska nuoruudessa normaalin määritelmä on paljon laveampi. Kun nuo asiat sinua huolestuttavat, niin ota selville, missä teidän kunnassa on nuorisopsykiatrian poliklinikka ja hakeudu sinne keskustelemaan. Uskon, että saat varsin hyvää apua ja tukea itsellesi sieltä. Kirjoittamasi perusteella ei voi tehdä mitään päätelmää, että oletko taipuvainen johonkin sairauteen, puhumattakaan, että sinulla olisi joku sairaus tai oireyhtymä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Voiko skitsofreenikon kanssa saada lapsia?

Hei. Miesystävälläni on todettu jakautumaton skitsofrenia, ja hänellä on lääkitys siihen. Välillä hänellä on tosi vaikeita kohtauksia, jolloin hänen silmät menevät takaraivoon, ja hän sanoo olevansa sekaisin ajatuksista. Tarkemmin en tiedä, mitä hän ajattelee tai tuntee. Voiko hänen kanssaan tehdä lapsia? Onko se periytyvä sairaus? Parantuuko tuosta koskaan?

Hyvä kysyjä,

Skitsofrenia on tällä hetkellä parantumaton sairaus ja lääkehoito on hoidon kulmakivi, mutta oirekirjon mukaan tarvitaan paljon muutakin tukea ja apua. Mitä nuorempana sairastuu, sen enemmän tarvitaan muita tuki- ja hoitopalveluja.

Jos toisella vanhemmista on skitsofrenia, on riski hiukan suurempi kuin muulla väestöllä, että lapsellakin voisi olla skitsofrenia tai muu psykiatrinen sairaus.

Skitsofrenia ilmenee jokaisella yksilöllisesti, riippuen, minkä ikäisenä sairaus on puhjennut ja ovatko oireet tulleet hitaasti hiipien vai kerralla rytisten. Peruskapasiteetti ja koulutustausta vaikuttavat siihen, miten paljon haittaa taudista on arkielämässä. Vaikeimmissa muodoissa ihminen ei yleensä katso tarvitsevansa lääkehoitoa ja siten tilanne ajan oloon vaikeutuu entisestään. Jos henkilöllä on lisäksi päihde- tai huumeongelma, on ennuste ja toimintakyky heikompi. Lievällä taudinkuvalla voi aika hyvin selvitä ja käydä työssä, mutta vaikeimmissa tapauksissa edessä voi olla toistuva sairaalakierre ja vaikeuksia arkielämässä. Hoitoon pääsy voi olla vaikeaa joko potilasta johtuvista seikoista tai järjestelmästä johtuvista syistä.  Tulevaisuudessa ei siis haasteita puutu.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Epäilen skitsofreniaa

Hei! Epäilen itselläni olevan jonkinlainen skitsofrenia, se negatiivinen ehkä. Miten ja missä voin testauttaa itseni? Kaukana asuva ystävänikin vaikuttaa pahasti masentuneelta ja itse epäilen pienessä mielessäni, että hänelläkin voisi olla skitsofrenia. Itse asiassa pidän sitä todennäköisempänä kuin sitä, että itselläni olisi sellainen. Mitä pitäisi tehdä?

Hyvä kysyjä,

Mitään luotettavia testejä ei ole olemassa epäilyihin. Harvemmin epäily osoittautuu todeksi. Moni kyllä pelkää aidosti voivansa sairastua mm. skitsofreniaan, mutta myös muihin tavallisiin tauteihin, kuten diabetekseen tai syöpään.  Skitsofreniassa on syviä ajattelun ja havaintokyvyn vääristymiä sekä tunteitten asiaankuulumattomuutta tai tunne-elämän latistumista, harha-ajatuksia ja harha-aistimuksia.

Tuosta kysymyksestä ei tullut esille tuon kaltaisia oireita. Pelko-oireinen ahdistushäiriö voi olla syynä, miksi ihminen pelkää kovasti sairastuvansa erilaisin sairauksiin. Jos nuo ajatukset kovasti häiritsevät elämää tai toimintakykyä, niin suosittelen ottamaan yhteyttä psykiatriin, jonka kanssa voi keskustella ja miettiä, mitä asialle kannattaisi tehdä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Mikä ystävääni vaivaa?

Hei! Eräällä ystävälläni on ollut noin vuoden ajan masentunut ja surullinen olo. Hänen elämässään ei ole tapahtunut mitään “dramaattista”, joka olisi saattanut masentaa hänet. Hän on viillellyt ja joskus toivoo kuolevansa. Koulu on hänelle vaikeaa, koska hän stressaa paljon, ja hän on kertonut, että tuntuu vaikealta lähteä kouluun, ja koulu tuntuu muutenkin hankalalta.

Hänellä on sellainen tunne, ettei jaksa enää. Sen lisäksi hänellä on eräs julkkis, jota hän ihannoi. Hän kiven kovaa väittää tuntevansa hänet, ja että julkkis rakastaa häntä. Hän on kertonut, että tuntee kyseisen julkkiksen olevan läheinen ja koko ajan läsnä. Hän joskus juttelee julkkikselle ja kertoo kuulevansa hänen äänensä ja tuntevansa hänen kosketuksensa. Hän puhuu koko ajan hänestä, ja hän rakastaa julkkista enemmän kuin mitään muuta. Hänen koko maailmansa pyörii hänen ympärillään.

Hän on myös nykyään paljon vähemmän sosiaalinen. Hän on hiljainen ja puhuu todella vähän. Ennen hän oli paljon muiden kanssa ja puhui paljon, mutta vuoden sisällä asiat muuttuivat. Myös hänen mielialansa vaihtelee usein ja hän on puhunut ns. “kohtauksista”, joiden aikana häntä ahdistaa, pelottaa, itkettää ja masentaa vielä enemmän. Mistä voisi olla kyse?

Hyvä kysyjä,

Oireet kuulostavat hankalilta ja niissä ilmenee todellisuuden vääristymiä, aistiharhoja ja harha-ajatuksia tuon kuvailun perusteella. Nuo ovat psykoosin oireita ja siksi olisi hyvä saada ystävä hoidon piiriin. Sen toteutus on se vaikea asia, koska usein asianomainen ei koe olevansa minkään hoidon piirissä. Harha-aistimukset ja harha-ajatukset ovat asianosaiselle totta, joten niiden todenperäisyydestä ei kannata jankata. Voi vain ihmetellä, että mikähän siinä on, että kaikki muut kokee asiat eri tavalla ja eivät usko potilasta. Oireisiin liittyy usein ahdistusta ja unettomuutta, sekä toimintakyvyn laskua ja muutenkin pelkoja tai tyytymättömyyttä, ja niihin oireisiin kannattaa hakea apua, sen asianosainen usein hyväksyy.

Vastaanotolle pitäisi aina päästä mukaan joku läheinen tai hyvä ystävä, joka voisi valottaa sitä todellisuutta. Jos asianosainen ei tahdo ketään mukaan, voi soittaa lääkärille etukäteen ja antaa taustatietoja.  Valitettavasti asialle ei voi tehdä mitään, vaikka toinen taantuu ja oireet vaikeutuvat, jos ei ole edellytyksiä tahdon vastaiseen hoitoon. Sitten kun on, pitää ilmoittaa terveyskeskukseen, että asianosainen oireilee siten ja siten ja hänet pitäisi saada hoitoon, mutta vapaaehtoisesti ei suostu lähtemään. Terveyskeskuksen velvollisuus on silloin vaikka poliisin virka-apua pyytämällä hakea henkilö arvioitavaksi. Kun tahdon vastaisen hoidon kriteerit ovat niin tiukat, ei voida saada vaikeasti oireilevaakaan hoitoon. Vasta sitten, kun hän on vaaraksi itselleen tai muille, voidaan asiaa harkita. Avohoito on aina ensisijaista ja sieltäkin saa hyvää apua, jos lähtee apua hakemaan.  Ystäväsi tilannetta pitäisi tarkemmin arvioida.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Pelkään koko ajan sairastuvani erilaisiin sairauksiin

Pelkään sairastuvani skitsofreniaan. Sairastumista pelkään kyllä myös muutenkin. Tauti, mitä keksin sairastavani, vaihtelee. Ajatus erityisesti skitsofreniaan sairastumisesta ahdistaa minua.

Yritän selittää itselleni, mistä sairastumisen pelkoni johtuvat. Minulla oli puoli vuotta sitten noin neljän viikon sisällä kaksi loukkaantumista. Jokin munuaisvamma tuli ensin, ja polvivamma seurasi sitä. Muisteltuani olen pelännyt kuitenkin noin kolme vuotta sitten jo sokeritautia ilman mitään perustetta.

Olen 23-vuotias ammattikorkeakoulun vasta suorittanut nuori mies. Käyn myös töissä. Nyt olen tässä kirjoittaessani huomannut, että minulla on ainakin tarve puhua asioistani.

Hyvä kysyjä,

Varsinkin nuoruudessa on kovin tavanomaista, että pelkää erilaisia asioita, jotka ainakin teoriassa olisivat mahdollisia. Joskus peloille voi olla jokin syy varhemmassa historiassa, mutta joskus voi kyse olla pelko-oireisesta ahdistuneisuushäiriöstä tai suoranaisesta pakko-oireista ajattelusta. On aika epätodennäköistä, että kaikki pelot toteutuvat, muutoin ei maailmassa olisi kuin muutama terve ihminen. Sairauksissakin pitää ajatella todennäköisyyksiä sekä täytyy olla oireita riittävästi, jotta taudin tai häiriön kriteerit toteutuvat. Yleiset taudit ovat yleisimpiä ja harvinaiset harvinaisia. Monessa psykiatrisessa sairaudessa on myös perinnöllistä taipumusta.

Sairastumisen pelolle saattaa joskus löytyä jokin syy elämänhistoriassa. Tuonkaltainen oireilu ei ole vaarallista, varsinkaan kun ei ole todettu mitään sairautta, mutta subjektiivinen haitta voi olla niin suuri, että elämä tuntuu vaikealta ja se voi vaikuttaa toimintakykyyn ja tyytyväisyyteen varsin haitallisesti. Juuri noiden haittavaikutusten vuoksi kannattaisi hakeutua psykiatrin vastaanotolle, koska asian selvittäminen kannattaa ja hoitona voidaan käyttää, lääkehoitoa, terapiaa ja hypnoosiakin tietyissä tapauksissa. Peloista voi vapautua ja niihin voi saada varsin hyvää apua.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Nuoren miehen muistihäiriöt

Olen huolissani miehestäni, jolla on alkanut esiintyä todella paljon muistihäiriöitä! Unohtaa esim. ulkomaanreissuilla näkemiänsä paikkoja ja yleisesti vaan aiheita, joista on puhuttu. Ikää on vasta 30 vuotta. Meillä on yksi alle vuoden ikäinen lapsi, jonka hoito-ohjeet pitää kirjoittaa paperille, jos hän jää lasta yksin hoitamaan, jotta varmasti muistaa mitä pitää tehdä milloinkin.

Hän kävi erilaisissa muistitutkimuksissa ja päänkuvauksissa ja mitään poikkeavaa ei niistä löytynyt. Eilen hänellä oli sitten huono olo (oksettava olo) joitakin kertoja päivässä, meni siis välillä ohi. Kyselin, että mistä se johtuu, niin sanoi, että kun ajattelee jotain, niin tulee oksettava olo. Mutta ei siis osannut selittää, mitä oli ajatellut, tai ei oikein muistanut, tai oli jotenkin vaikea kuulemma selittää. Ja välillä sanookin itse, että onkohan sitä sekoamassa! Tiedostaa siis itsekin nuo muistihäiriöt ja on myös todella huolestunut itse.

Hyvä kysyjä,

Oireet ovat yleensä merkki jostain ja mahdollisia syitä oireille voi olla monia. Jos on tarkkaan tutkittu aivot magneettitutkimuksella (MRI) ja on suoritettu neuropsykologiset muistitutkimukset, niin vakavammat neurologiset sairaudet lienevät silloin poissuljettu. On tarpeellista vielä selvittää monia asioita, kuten päihteiden tai huumeiden käyttö, muut käytössä olevat lääkkeet, sillä esim. rauhoittavat lääkkeet (bentodiatsepiinivalmisteet) heikentävät muistitoimintoja. Myös psykiatriset sairaudet saattavat vaikuttaa näihin toimintoihin. Ahdistushäiriöt ja masennus vaikuttavat muistiin ja keskittymiskykyyn, kuten psykoosisairaudetkin, mutta suoranaisesti psykoosisairaudesta ei tämän perusteella ole viitteitä.

On siis tärkeää haarukoida mistä on kysymys, jotta ei toisaalta tutkita tarpeettomasti sellaisia asioita, joista ei selitystä löydy, jolloin aikaa ja resursseja hukkaantuu kaikilta ja toisaalta on hyvä keskittää voimavarat sinne, mistä se ratkaisu mahdollisesti voisi löytyä. Kun ei tiedä syitä ja on oireita, aiheuttaa se ahdistusta ja pelkoa, koska yleensä ihminen pelkää aina silloin pahinta mahdollista.

On siis syytä olla iloinen, että sellaista vammaa tai sairautta ei ole löytynyt, joka uhkaisi hyvinvointia välittömästi. Yleislääkäri ja / tai psykiatri voisi olla hyväksi seuraavassa vaiheessa. Oireita pitää toki selvittää ja sulkea pois muita mahdollisia syitä ja se edellyttää perusteellista haastattelua sekä selvittelyä terveydentilasta ja aiemmista sairauksista sekä hoidoista ja lähisuvussa esiintyvistä sairauksista. On hyvä muistaa, että ihminen ei ole kone, vaan ajatteleva ja tunteva olento, jolla on mieli ja keho, jolloin kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa ja jokaisella on yksilöllinen tapa reagoida ympäristöön ja paineisiin sekä toisiin ihmisiin. Uskon, että apua on löydettävissä ja tarvitaan vaan sitkeyttä ja kestävyyttä jaksaa selvittää näitä asioita. Yhdellä käynnillä ei monimutkaiset asiat tule esille riittävästi ja siksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä, mutta se kannattaa.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Opiskelusta selviäminen huolestuttaa

Olen 41-vuotias mielenterveyskuntoutuja, jolla on diagnoosina depressio ja skitsofrenia.

Asun asuntolassa. Omahoitajani kehotuksesta olen hakenut työelämään valmentavalle kurssille syksyllä. Minut on kutsuttu haastatteluun. Minua jännittää opiskelu pitkän tauon jälkeen, sillä minulla on ajoittaisia keskittymisvaikeuksia ja muistin häiriöitä. Miten arvelet minun selviävän opiskelusta?

Hyvä kysyjä,

Pitkän tauon jälkeen on kaikilla ihmisillä jännitystä ja pelkoa omasta selviytymisestä varsinkin opiskelussa. Jokainen, joka on selvinnyt peruskoulusta, on kykenevä opiskelemaan. Aikuiskoulutuksen tarjonta on yksi hallitusohjelman tavoite. Aikuiskoulutus on rakennettu juuri sitä silmällä pitäen, että siitä selvitään. Paras tapa hoitaa aivoja ja niiden toimintakykyä on opiskelu ja muutoin säännöllinen elämäntapa. Alkoholia niukasti tai ei ollenkaan ja tupakka pois, niin siitä on iloa muunkin terveyden kannalta. Masennus, varsinkin hoidon alussa vaikuttaa vielä muistia heikentäen, mutta siitäkin voi toipua. Lääkkeistä bentsodiatsepiinit aiheuttavat huomattavassa määrin muistiongelmia ja tunne-elämän lamaa, siksi niitä ei juuri nykyään suosita, tai ainoastaan muutaman viikon ajaksi vaikeisiin ahdistusoireisiin, ennen kuin muut lääkkeet alkavat vaikuttaa.

Ei siis kannata jännittää aivan liikaa. Opiskelu on hieno mahdollisuus ja kurssit ovat rakennettu hyvin. Aina kannattaa kysyä, koska opiskelussa ei ole ollenkaan tyhmiä kysymyksiä. Koko sivistyksemme on rakentunut sille, että on osattu esittää “tyhmiä” kysymyksiä, koska ne ovat usein varsin perustavanlaatuisia. Löytämisen ilo kuuluu jokaiselle ja sitä ei voi olla jos ei kysy. Kaikkea hyvää työelämään valmentavalle kurssille!

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Alkoholi ja aistiharhat

Olen kärsinyt vahvassa humalatilassa harhoista joissa tunnen omaavani yliluonnollisia kykyjä. Selvänä ne muistot hävettää. Ihan normaalia ei kohdallani asia varmasti kuitenkaan ole. Mitä voisin tehdä?

Hyvä kysyjä,

Suosittelen, että käyt joko mielenterveystoimistossa tai psykiatrian poliklinikalla tai sitten A-klinikalla keskustelemassa. Tämän perusteella ei voi esittää mitään arviota tilanteesta, mutta pitäisi selvittää vielä monia muita asioita, kuten onko huumeiden käyttöä ja minkälaisia annoksia alkoholia kerralla menee sekä kuinka pitkiä aikoja alkoholia tulee käytettyä. Lisäksi pitää selvittää, että onko vanhemmilla psykiatrisia sairauksia tai päihteidenkäyttöä ja niin edelleen. Ainakin se voidaan tuosta sanoa, että ei kannata alkoholia käyttää kovin suuressa määrin, koska seuraukset saattavat ajan oloon vain pahentua.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Sairautta vai ilkeyttä?

Onko mahdollista, että miesystäväni sairastaa jotain mielenterveydellistä sairautta, koska on vienyt asunnoltani tavaraa ja pitää sitä omanaan. Olemme riidelleet asiasta monta kertaa ja hän sanoi kerran, ettei tiedä vieneensä. Tunnistan hänen asunnollaan monia käyttötavaroita, jotka hän on vienyt kysymättä. Väittää pokkana saaneensa ne muualta.

Voiko ihminen toimia niin hypnoosissa, ettei tiedä ottaneensa niitä. Kehottaa ostamaan minua joitain käyttötavaroita, jotka minulla on, mutta sitten huomaankin niiden hävinneen. Hänen oma taloudellinen asemansa on hyvä. Mutta tyttären taloutta on tuettava. Onko tämä sairautta vai ilkeyttä?

On kuin kaksi todellisuutta, ja minulla on ollut epätodellinen olo tämän takia. Suhteemme on tämän vuoksi katkolla. Kävimme psykiatrilla ja hän suositteli miesystävälleni terapiaa. Mitä tämä voi olla?

Hyvä kysyjä,

Valitettavasti kirjoittamasi perusteella ei voi tarkalleen sanoa, mistä on kysymys. Joka tapauksessa tuollainen käytös on normien vastaista ja voidaanhan sitä kutsua varasteluksikin. Hypnoosilla ei tässä varmaan ole mitään tekemistä.

On ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve varastaa ja sitä kutsutaan kleptomaniaksi. Sitten on ihmisiä joilla on luonnehäiriö tai persoonallisuuden häiriö, johon voi liittyä normien vastaista käyttäytymistä, jopa toisten ihmisten silkkaa hyväksikäyttöä ilman, että se aiheuttaa edes omantunnontuskia.

Yleensä ihmiset kunnioittavat toistensa rajoja ja omaisuuttakin ja käyttäytyminen on siten ennalta arvattavaa, koska se tapahtuu normien mukaisesti.  Normien vastainen käytös herättää aina ristiriitaisia tunteita, koska sellaista on vaikea uskoa ja sille halutaan jokin järjellinen selitys. Jos normien vastaisesti käyttäytyvä vielä syyllistää toista omista rikkomuksistaan on asiaa vielä hankalampi hahmottaa ja se sekoittaa omaa tunne-elämää. Aina pitäisi kuitenkin pysyä faktoissa, mitä kukin on sanonut ja tehnyt ja jos siitä on selkeä näköhavaintokin, ei se poistu selittämällä tai syyttämällä. Jos ei omasta mielestä löydy vastakaikua aiheettomille syytöksille, ei niitä pidä ottaa vastaan vaan palauttaa asianomaiselle.  Elämä tuollaisen ihmisen kanssa voi olla varsin hankalaa, jos toinen ei kunnioita rajoja ja normeja. Rakastamalla sellainen ei poistu, joten kannattaa miettiä, että mihin on valmis ja halukas. Oma elämä taitaa olla liian arvokas heittää toisen tallattavaksi. Jos asianomainen ei kiinnijäätyäänkään tunnusta rikkomustaan, eikä osoita todellista katumusta korvaamalla tai palauttamalla varastetun ja muuttamalla käytöstään, niin sanoisin, että kannattaa pysyä aika kaukana hänestä.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin 

Sairauden oireita vai reaktioita vaikeisiin tapahtumiin

Hei, ihmettelen vaan. Olen 14-vuotias tyttö. Kun luin ennakko-oireita, että minulla on masentuneisuutta ja mielialojen vaihtelua ja varsinkin itsetuhoisuutta sekä itsemurhan ajattelua. Välillä olen iloinen ja sitten muutun hetkessä surulliseksi. Minulle on vuoden aikana tapahtunut monia tapaturmia ja onnettomuuksia joiden jälkeen aina saan jonkinlaisen ihmeellisen kohtauksen, että muistelen vaan mitä tapahtui ja itken.

Vaikka minulla olisi asiat hyvin, ajattelen, että missään ei ole mitään järkeä. Aika monesti niitä oikeitakin huolia on ja joudun kantamaan raskaita asioita sisälläni. Sitten kun minua rupeaa ärsyttämään, saatan muuttua todella aggressiiviseksi. Minulla on myös aina outoja ajatuksia, hinku tehdä itsemurhaa ja satuttaa itseäni. En tiedä yhtään, että miksi? Ja olen nyt lähiaikoina nähnyt omituisia harhoja, mutta tajuan ne harhoiksi.

Mietityttää vain, ja vähän pelottaa samalla. Olisiko tämä jotain skitsofreniaa vai mitä tämä on?

Hyvä kysyjä,

Tämän kirjoittamasi perusteella ei voi tarkkaan arvioida, mistä on kysymys, eikä ainakaan diagnoosia voida asettaa. Toisekseen nuorilla ihmisillä monet asiat, jotka saattaisivat täysi-ikäisellä olla sairauden oireita, voivat nuorella olla vielä normaalin kehityksen puitteissa ilmeneviä asioita. Kirjoittamasi perusteella sinulla on ollut joitakin raskaita kokemuksia ja niistä kannattaisi mennä keskustelemaan nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Puhuminen on yksi tapa järjestellä kokemuksia ja tietoa sellaiseen muotoon, että elämä tuntuu mielekkäältä ja ymmärrettävältä. Usein se auttaa hahmottamaan asioita siten, että niihin voi itse vaikuttaa, eikä ole vain sivustaseuraaja. Mielialan vaihtelut ja itsetuhoiset ajatukset voivat olla sairauden oireita, mutta myös reaktio vaikeisiin tapahtumiin. Harhoistakin pitäisi olla enemmän tietoa, että niistä voisi jotain sanoa.

Se on minusta oikein hyvä ja terve merkki, että olet huolestunut omasta hyvinvoinnistasi. Kun ihmisellä ei ole kokemuksen ja tiedon taustaa, voi olla vaikea hahmottaa lukemansa perusteella ilmeneviä oireita, että ovatko ne minulla todella vai tulkitsenko väärin lukemiani oireita. Onhan tunnettua, että herkemmät lukijat huomaavat lääkärikirjaa lukiessaan, että kaikki oireet löytyvät heiltä, vaikka näin ei asian laita todellisuudessa olisikaan. Ota siis rohkeasti yhteyttä paikkakuntasi nuorisopsykiatrian poliklinikkaan, siellä sinua kunnioitetaan ja kohdellaan asiallisesti ja kaikista asioista sovitaan yhteisymmärryksessä kanssasi. Puhuminen todellakin kannattaa ja apua on tarjolla.

Ystävällisesti,
Jorma Aarnio
psykiatrian erikoislääkäri

« Takaisin