Sairauteen liittyy useita ennakko-oireita

Ainakin kolmella neljästä skitsofreniaan sairastuneesta ilmenee erilaisia ennakko-oireita kuukausia tai jopa vuosia ennen ensimmäistä psykoosia. Hakeutuminen asianmukaiseen hoitoon jo tässä vaiheessa olisi tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. 

Ennakko-oireita saattavat olla

• masentuneisuus, mielialan vaihtelu, vaikeus nauttia elämästä
• lisääntyvä vaikeus tuntea nautintoa
• eristäytyminen ja vetäytyminen ihmissuhteista
• oudot ajatukset, käytös tai teot
• vaikeus keskittyä, muistaa tai tehdä päätöksiä
• tapaturma-alttius, itsetuhoisuus, itsemurha-alttius
• huono stressinsietokyky
• vaikeudet ihmissuhteissa, perhe-elämässä ja työssä
• unihäiriöt, ahdistuneisuus
• aggressiivisuus
• päihteiden ja huumeiden lisääntynyt käyttö sekä tupakoinnin aloittaminen.

Jos ennakko-oireet pitkittyvät tai voimistuvat, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin tai psykiatriin. Oikean lääkehoidon ja asianmukaisen psykoterapian tai tukihoidon aloittaminen saattaa parhaassa tapauksessa estää ensipsykoosin ilmenemisen ja olennaisesti parantaa sairauden pitkän aikavälin ennustetta.

Ennakoivien oireiden tunnistamisesta on hyötyä myös uusiutuvissa psykooseissa. Jos potilas tai läheiset pystyvät tunnistamaan ennakko-oireet, voidaan hakea apua ennen toistuvan psykoosin puhkeamista.

Lue lisää:
Skitsofrenian oireet moninaisia ja yksilöllisiä »
Skitsofrenian diagnosointi vie aikaa »

Skitsofrenian kulku ja ennuste yksilöllisiä

Skitsofrenian kulku yksittäisellä potilaalla on vaihteleva sairauden yksilöllisen luonteen vuoksi. Lisäksi sairauden kulkuun vaikuttavat oma motivaatio sekä perheen ja muun ympäristön asenteet ja tuki. Sairauden tarkkaa ennustetta on hyvin vaikea arvioida etukäteen.  

”Suuri osa skitsofreniasta kärsivistä on elämäänsä tyytyväisiä ”

Psykoosi alkaa yleensä vähäisin, hiipivin ennakko-oirein. Niin sanottu preskitsofreeninen vaihe kestää 1–2 vuotta. Alkuvaiheessa potilas saattaa eristäytyä, muuttua passiiviseksi, kokea outoja ahdistustiloja ja luopua entisistä harrastuksistaan. Ajatushäiriöt oireilevat ensin keskittymisvaikeutena, ja koulussa tai työssä selviytyminen heikkenee nopeasti. Tässä vaiheessa sairaus oireilee samaan tapaan kuin eräät neuroosit ja mielialahäiriöt, mutta potilaan omat käsitykset häiriöiden syistä ovat tyypillisesti outoja ja kummallisia.

Skitsofrenia voi puhjeta myös äkisti, ilman ennakko-oireita. Sairaus alkaa tällöin useimmiten hyvin voimakkaalla, paniikinomaisella ahdistuneisuudella, unettomuudella ja kiihtyneisyydellä. Tämänkaltainen alku, etenkin jos siihen kuuluu selviä laukaisevia tekijöitä, viittaa varsin hyvään ennusteeseen.

Skitsofrenian puhkeaminen ajoittuu usein johonkin elämänmuutokseen: kotoa pois muuttamiseen tai opiskelun alkamiseen ja lopettamiseen. Täydellinen parantuminen eli palautuminen oireettomaksi on harvinaista mutta mahdollista. Noin 3 prosenttia potilaista toipuu täydellisesti sairaudestaan. Sairastuneista 40–70 prosenttia on elämäänsä tyytyväisiä ja kärsii vain lievistä oireista. Huomattava osa vakavastikin sairastuneista kykenee säilyttämään työkykynsä.

Skitsofrenian edetessä henkilö yleensä sopeutuu yhä paremmin sairauteensa. Ajan kuluessa skitsofrenian aiheuttama haitta ja kärsimys saattavat merkittävästi vähentyä.

Skitsofrenia kroonistuu helpommin silloin, kun sairausjaksot alkavat vähitellen. Tällöin pahenemiseen ei kiinnitetä huomiota eikä merkittäviin hoitotoimenpiteisiin ryhdytä ajoissa. Erityisen paljon skitsofrenian kulkuun ja ennusteeseen vaikuttavat hoidon, etenkin lääkehoidon, keskeytyminen.

Ennuste

Skitsofrenian tarkkaa ennustetta on hyvin vaikea arvioida etukäteen. Ennuste on riippuvainen monista tekijöistä, kuten sairauden vaikeusasteesta, elinolosuhteista sekä hoitomyöntyvyydestä eli siitä miten hyvin noudattaa lääkärin määräämää lääkitystä.

Skitsofrenian ennuste on selvästi parantunut parin viime vuosikymmenen aikana. Tähän on vaikuttanut hoidon tehostuminen, tehokkaammat lääkkeet sekä yhä varhaisempi hoitoon hakeutuminen. Uusien tutkimusten mukaan skitsofrenian taudinkuva ja oireet usein helpottuvat iän myötä. Huomattava osa vaikeistakin potilaista oppii tulemaan toimeen herkkyytensä ja oireidensa kanssa ja pystyy nauttimaan elämästään.

Lue lisää:
Skitsofrenian diagnosointi vie aikaa »

Skitsofrenian diagnosointi vie aikaa

Vaikka skitsofrenia on paljon oireita aiheuttava häiriö, sen alkamisajankohdan määrittäminen ei ole yksiselitteistä. Alkamisajankohta on määritelty usealla eri tavalla: ensimmäisten oireiden ilmeneminen, ensimmäisten psykoottisten oireiden alkaminen, ensimmäinen sairaalahoito, ensimmäinen sairaalahoito psykoosi- tai skitsofreniadiagnoosin perusteella.

”Diagnoosi perustuu haastatteluihin ja oireiden seuraamiseen”

Jokainen skitsofreniaan sairastunut on yksilö, jolla on erilaiset ongelmat ja oireet. Diagnoosia ei voida tehdä röntgenkuvien tai verinäytteiden avulla, vaan psykiatrin on seurattava sairastuneen oireita ja käyttäytymistä useiden viikkojen ajan ja mahdollisuuksien mukaan haastateltava sairastunutta ja hänen perhettään. Haastatteluiden ja tarkan tutkimuksen avulla psykiatri määrittelee taudinkuvan eli tekee diagnoosin.

Diagnoosin saaminen ei siis tapahdu nopeasti ja saattaa vaatia sairastuneen jäämistä sairaalahoitoon. Skitsofreniadiagnoosi voidaan vahvistaa vasta, kun sairaudelle tyypilliset oireet ovat kestäneet yli kuukauden. Lopullisen diagnoosin saaminen saattaa siis kestää jopa puoli vuotta.

Lue lisää:
Sairauteen liittyy useita ennakko-oireita »
Skitsofrenian kulku ja ennuste yksilöllisiä »

Lue lisää:
Kognitiivisten oireiden huomioiminen yhä tärkeämpi osa skitsofrenian hoitoa »
Sairauteen liittyy useita ennakko-oireita »

Kognitiivisten oireiden huomioiminen yhä tärkeämpi osa skitsofrenian hoitoa

Skitsofreniaa pidetään nykytutkimuksen valossa yhä enenevässä määrin neuropsykiatrisena sairautena, joka syntyy tavallisimmin psyykkisten, biologisten ja erilaisten ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta.  Skitsofrenian hoidon keskeisenä tavoitteena on perinteisesti ollut sairauden positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin vaikuttaminen. 2000-luvulla alettiin kuitenkin kiinnittää yhä enemmän huomiota myös sairauden kognitiivisiin ongelmiin, koska niiden todettiin olevan potilaille hankalia ja vaikuttavan heidän arkipäiväänsä monella tapaa.

Kognitiiviset oireet yleisiä skitsofreniassa

Skitsofrenian oirekuvaan kuuluu keskeisenä osana niin sanotut positiiviset ja negatiiviset oireet. Positiivisia oireita ovat aistiharhat, harhaluulot, outo käyttäytyminen ja ajatushäiriöt. Negatiivisiin oireisiin kuuluvat puolestaan tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus, aloitekyvyttömyys ja vuorovaikutustaitojen puute.  Perinteisten oireiden lisäksi skitsofreniaa sairastavat potilaat kärsivät useimmiten merkittävästä kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemisestä. Kognitiiviset oireet ovat skitsofreniapotilailla melko yleisiä ja suurin osa kärsii niistä jossain vaiheessa sairautta.

Kognitiivisilla oireilla tarkoitetaan ongelmia, jotka viittaavat keskushermoston toiminnan häiriöihin. Siksi niitä kutsutaan usein myös neurokognitiivisiksi oireiksi ja tiedonkäsittelyyn liittyviksi vaikeuksiksi. Kognitiivisia toimintahäiriöitä esiintyy lähes kaikilla älyn osa-alueilla. Skitsofreniapotilailla häiriöt ilmenevät monenlaisina toimintakyvyn ongelmina, jotka liittyvät muistiin, keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen. Myös uuden oppiminen, tiedon vastaanotto ja käsittely sekä päätöksenteon vaikeus ovat yleisiä.

Kognition ongelmat heikentävät elämänlaatua ja vaikeuttavat arjessa selviytymistä

Kognitiivisilla ongelmilla on keskeinen rooli skitsofreniapotilaiden päivittäin kohtaamissa vaikeuksissa, kuten sosiaalisten taitojen puutteen takia aiheutuvissa ongelmissa ja arkipäivän askareissa suoriutumisessa. Skitsofreniasta kärsivällä saattaa olla ajoittain vaikeuksia esimerkiksi huolehtia henkilökohtaisesta hygieniasta, ruuanlaitosta, siivoamisesta tai asioiden hoitamisesta. Kognitiiviset oireet vaikuttavat monien tutkimusten perusteella sosiaaliseen toimintakykyyn, elämänlaatuun ja avohoidossa selviytymiseen jopa enemmän kuin skitsofrenian positiiviset ja negatiiviset oireet.

Kognitiiviset oireet ovat varsin merkityksellisiä myös työkyvyn kannalta, sillä ne vaikuttavat niihin toimintoihin, joita nykyaikainen tietoyhteiskunta, työelämä ja elämä yleensä vaativat. On selvää, että toimintojen heikkeneminen johtaa usein vaikeuksiin työelämässä ja käytännön arjessa.

Miten kognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa?

Vaikka kognitiiviset ongelmat ovat skitsofreniassa yleisiä ja vaikuttavat negatiivisesti potilaan arkeen, suurinta osaa potilaista voidaan auttaa oikeanlaisella hoidolla. Kognitiivisten oireiden näkökulmasta keskeisessä asemassa ovat fyysinen ja henkinen toiminta yhdistettynä oikeanlaiseen psykoosilääkitykseen.

Skitsofrenian hoidossa käytettävät psykoosilääkkeet tehoavat usein myös neurokognitiivisiin oireisiin ja osaltaan edesauttavat kognitiivista kuntoutumista. Niillä on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia muun muassa kielellisiin häiriöihin, tarkkaavaisuuteen ja motorisiin toimintoihin. Sopivan lääkityksen löytäminen on tärkeää siksi, että se lisää hoitoon sitoutumista ja tukee kuntoutusta.

Lääkehoitojen lisäksi skitsofreniaan liittyviä vaikeuksia voidaan lievittää erilaisten kognitiivisten kuntoutusohjelmien avulla, joissa pyritään kohdennetusti harjoittelemaan tarkkaavaisuutta, toiminnanohjausta, sanojen merkitysten hahmottamista, abstraktiokykyä, päättelyä vaativia tehtäviä ja muistitoimintojen kehittämistä. Kuntoutusohjelmien on todettu parantavan potilaan kognitiota ainakin lyhyellä aikaväillä. Onnistuessaan ne voivat myös helpottaa ajankohtaisia oireita ja parantaa potilaan itsetuntoa.

Lue lisää:
Miten psykoosin ennakko-oireet tulisi huomioida sairastumisen jälkeen? »
Skitsofrenian oireet moninaisia ja yksilöllisiä »

Miten psykoosin ennakko-oireet tulisi huomioida sairastumisen jälkeen?

Ennen psykoosisairauden toteamista, sairastuneilla on usein esiintynyt edeltävästi jonkinlaisia psykoottistyyppisiä oireita. ”Sairastumisen jälkeen voidaan usein todeta, että merkkejä psykoosisairauden, esimerkiksi skitsofrenian, puhkeamisesta on ollut jo pitkään. Siksi monet sairastuneista ja heidän läheisistään saattavat haluta tietää, miksi psykoosisairauden toteaminen kesti niin pitkään”, kertoo tutkija Maija Lindgren Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Tyypillisesti tähän niin sanottuun esioirevaiheeseen kuuluvat oireet ovat luonteeltaan samankaltaisia mutta lievempiä kuin psykoosin positiiviset oireet, kuten harhaluulot, epäluulot sekä erilaiset aistiharhat.

Oireilu ei aina ole merkki psykoosisairaudesta

Lindgrenin mukaan terveydenhuollon näkökulmasta tarkasteltuna tilanne on haasteellinen ainakin kahdesta syystä: ensinnäkin psykoottistyyppiset oireet ovat suhteellisen yleisiä ja osalle ohimeneviä, eikä läheskään kaikille niistä kärsiville ei koskaan kehity varsinaista psykoosisairautta. Toisaalta kyseiset oireet saattavat liittyä myös muihin ei-psykoottisiin häiriöihin, kuten masennukseen ja ahdistuneisuuteen. ”Tieteessä pyritään kuitenkin jatkuvasti luomaan ja kehittämään entistä parempia ennustemalleja, joiden avulla voitaisiin haarukoida yhä tarkemmin niitä henkilöitä, jotka ovat todellisessa riskissä sairastua esimerkiksi skitsofreniaan”,

Vaikka esimerkiksi skitsofrenian diagnosointiprosessia ei voida nopeuttaa juuri edellä mainituista syistä pitää Lindgren tärkeänä, että hoidon piiriin hakeuduttaisiin mahdollisimman pian: ”Eri tutkimuksissa on havaittu, että oireilua on yleensä keskimäärin jatkunut aika pitkään ennen hoitoon hakeutumista. Mitä pidempi on hoitamattomien psykoosioireiden kesto sitä vaikeahoitoisemmaksi ja ennusteeltaan heikommaksi tilanne menee”.  Tämän lisäksi kyseiset oireet voivat heikentää elämänlaatua ja niitä voi olla vaikeaa itse tunnistaa.

Miten ennakko-oireet tulisi huomioida skitsofrenia-diagnoosin jälkeen?

Skitsofrenian ennakko-oireiden ja psykoosin uusiutumisesta kertovien varomerkkien yhteyttä on tutkittu toistaiseksi melko vähän, ja siksi yhtäläisyyksien todentamiseen kaivattaisiin lisää tieteellistä näyttöä. Lindgrenin mielestä voidaan kuitenkin yleisesti ottaen sanoa, että yksilötasolla tarkasteltuna ennakko-oireet ja varomerkit ovat yleensä samoja, joten niiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen on sekä hoidollisesti että ennusteen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Tähän asiantuntijalla on antaa muutama hyvä neuvo: ”Suositeltavaa on tehdä mahdollisimman konkreettinen lista niistä ennakko-oireista, joita alkuvaiheessa on esiintynyt. Myös läheisiltä olisi hyvä kartoittaa, minkälaisia oireita he ovat havainneet alkuvaiheessa. Mitä kattavampi lista saadaan koottua, sitä paremmin se auttaa sekä sairastunutta että läheisiä havaitsemaan varomerkkejä varhaisessa vaiheessa. Varomerkkejä voi ajatella ikään kuin hälytyskellona, jotka kertovat siitä, että stressitaso on nyt liian kova tai kuormitus liian suurta. Siksi onkin suositeltavaa miettiä etukäteen, mitkä ovat juuri tälle henkilölle ominaiset kuormituksesta kertovat merkit ja miten stressitasoa saa laskettua oireiden ilmaantuessa”.

Lindgrenin mukaan ennakko-oireiden kirjaamisen lisäksi olisi tärkeää merkitä muistiin myös mahdollisimman konkreettinen toimintasuunnitelma siitä, mitä oireiden ilmaantuessa tulisi tehdä. ”Käytännössä tämä voisi toimia siten, että yhteistyössä hoitotiimin kanssa henkilölle tehdään oma listansa niistä keinoista, joilla hän voi itse pyrkiä vähentämään esimerkiksi omaa stressitasoaan, joka tiettävästi lisää uuden psykoosijakson riskiä”, Lindgren ohjeistaa. Hyvässä toimintasuunnitelmassa on asiantuntijan mukaan myös mahdollisimman kattava lista niistä läheisistä ja hoitotiimiin kuuluvista terveydenhuollon ammattilaisista, joihin sairastunut voi ottaa vaivattomasti yhteyttä, mikäli oireilu herättää huolta.

Lue lisää:
Kognitiivisten oireiden huomioiminen yhä tärkeämpi osa skitsofrenian hoitoa »